Heippa!

en osaa vastata tohon välilihan leikkaukseen mitään mutta nuihin toisiin osaan kyllä! itse synnytin nyt toisen lapsemme 14päivä ja veren vuoto on jo osittain loppunut mitä nyt pientä tihkua tulee välillä.alkupäivinä tuli runsaasti. ja sekin riippuu ihmisestä joillaki voi kestää jopa viikkoja!

ja minusta ainakin tuo kotiutuminen on aivan ihanaa. kun sairaalassa en oikein saanut nukuttua ku sänky oli niin huono ja toisten lapset itki aina silloin kun oma nukku... ja onhan se toki alussa outo olla kun ei enää olekkaan lääkärit neuvomassa,mutta siihen tottuu nopeasti ja opit kaikki pian. alussa vauvan ottaminen syliin pelottaa kun on niin pieni mutta kerran kun otat niin et raaski pois enää päästää! onnea sinulle tosi paljon ja pidän peukkuja puolestasi! jos kiinnostaa alkaa kirjoitteleen sähköpostin kautta niin pistä postia tulemaan [email protected]

Itselläni ei välilihaa leikattu, eikä revennyt, en osaa siitä sanoa mitään. Mutta sen tiedän että puudutuksessa se tehdään jos tehdään. Muttei mitenkään rutiinina!!

Jälkivuoto on tavallisimmillaan runsaan kukautisvuodon tapaista, ei tiputtelua vaan kunnon vuoto. Ja sitä voi jatkua kuusikin viikkoa, loppuun kohti vähentyen, ihan normaalisti. Kunnon siteitä siis kannattaa varata kotiin ihan reippaasti. Loppuvaiheessa se tiputtelu voi tuntua varsin loputtomalta... mutta kyllä se loppuu.

Ensimmäisen kerran vauvan kanssa kotiuduttuaan on varmasti jokainen vähän pihalla :D tuntuu ettei sitä osaa hoitaa, ettei pärjää yksin vaan jonkun kokeneemman olisi neuvottava. Se menee ohi. Hetki kerrallaan, päivä kerrallaan vauvaan tutustuu paremmin ja sitä oppii lukemaan mitä se kulloinkin tarvitsee. Ensi alkuun tissiä on hyvä tarjota joka kitinään, vastasyntynyt syö usein ja hartaasti. Ja toivon mukaan nukkuu yhtä hartaasti aina kun ei syö! Epävarmuuden tunteita tulee, ja syyllisyyteen kannattaa varautua. Jos ei joka hetki "pidä seuraa" vauvalle, lepertele ja paijaile, tuntuu että on huono äiti, se ei ole totta, vain tuntemus. Vauva ei mene rikki vaikka päästäisit sen näkyvistäsi kotioloissa eikä saa traumoja vaikka teet omia hommiasikin välillä. Totuta vauva olemaan lattialla, (on tosin vauvoja jotka eivät vain pidä siitä) viltin päällä, hä voi hyvin katsella puuhiasi kauempaakin. Se tuntuu alkuun kauhealta mutta maksaa vaivan. Toisaalta vauva kyllä kertoo jos lattia ei kelpaa, syli on aina syli ja pientä vauvaa ei voi sylitellä liikaa.

Tuntuu ensi alkuun epätodelliselta olla vastuussa pienestä nyytistä joka ei pysty mihinkään itse, ja taatusti tuntuu siltä ettei siitä mitään tule. Mutta muutaman päivän päästä olet jo varmempi.

***

sit jos se väliliha leikataan niin se tehdään puudutuksessa, jos se puudute toimii niin et tunne mitään. mulla leikattiin enkä edes tienny asiasta oikei mitää että ne leikkaa. on mahdollista että ne kerto mutta en muista muuta ku että näin vilauksen veitsestä. mulla siis ponnistusvaihe kesti 2tuntia, joten en oikei tajunnu mistää muusta mitää ku että koska pitää ponnistaa. ja antibiootinki sain ku oli lämpöä reilut 38 astetta noussu synnytyksenn aikana(tästäkää en muista että olis laitettu). mutta älä tota mun ponnistusvaihetta säikähä, harvemmin kestää noin kauan :)
mulla jälkivuoto oli tosi runsasta, käytin suosiolla sairaalan jättisiteitä(vai mitä nyt olikaa) 2päällekkäin(sairaalassa olo ajan). ja mulla ne jälkivuoto loppui 2-3vko:n kuluttua synnytyksestä.

tuntu mulla tosi rentoutuneelta päästä kotiin. sairaalassa en ehtiny t kertaakaa syödä(aikaa hakea ruokaa oli puol tuntia), ku koko ajan piti olla syöttämässä ja hoitajat ei välittäny siitä ettei äiti ehdi syödä.. ja kotona saa syödä koska haluaa :) olihan se outoa ku oli vaan kolmistaa lapsen ja miehen kansssa ilman hoitajia. mutta musta se oli kyllä paljon mukavammpaa ja rentoutuneempaa olla kotona. ainahan sitä voi vaikka soittaa sinne ja kysyä jos kysyttävää tulee lapsen hoidosta. ja kun mulle opetettii sairaalassa hyvin imetys asennot ja otteet niin ei hankaluuksia ollu siitä asiasta.

ei oo tyhmiä kysymyksiä periaatteessa ollenkaa. eihän sitä nyt voi tietää ku ei oo kokemuksia :) ja kaikkee samanlaista mäkin kyselin ku oli synnytys lähellä. :) onnea vaan synnytykseen!! ja jo valmiiksi onnea vauvasta!! :)

En muista puudutettiinko välilihan leikkausta varten, mutta leikkaus tuntui lähinnä vain nipistykseltä. Jälkivuotoa oli jonkun verran, muutaman päivän vielä kotosallakin. Siellä sitten suihkuttelin ja pidin yösiteitä ja aluksi istuin pehmeiden tyynyjen päällä. Pelkäsin kotiintuloa kun hoitajat sairaalassa olivat olleet tukena ja turvana. Ajattelin että vauva varmaankin vain huutaa enkä saa rauhoittumaan. Kotona sitten ihmettelin että mitäs nyt pitäisi tehdä. Vauva sattui nukahtamaan kotiin mennessä ja laitoin hänet pinnasänkyyn nukkumaan. Hermostuneena mietin että mitä teen, voinko ottaa torkut, pitääkö käydä jatkuvasti kurkkaamassa ja jos hän herää niin miksi herää, nälkäkö? Kaikkea tuli mietittyä, mutta kun vauveli sitten heräsi ja syliin otin, hetken seurusteltiin, imetin ja sitten taas vauveli nukahti. Sellaista se oli muutaman viikon.

Välilihan leikkaukseen en osaa vastata, mutta muihin tulee jotn..
eli mulla ei vuoto ollut kovin runsasta, parina ensimmäisenä päivänä käytin paksuja siteitä (joita on osastolla), mutta vuoto oli niukkaa ja ohuemmat siteet pystyi ottamaan käyttöön. Vuotoa jatkuikin se 4 viikkoa, tihkuttamalla, joten voit uskoa että oli v-mäistä.
Kotiutuminen oli ihanaa! viikon sairaalassa olon jälkeen oli ihan hirveä koti-ikävä ja miten ihanalta tuntui aukaista oman asunnon ovi. vauvan kanssa sujui todella hyvin, vaikka vähän jännittikin. Tosin olen lapsia, pieniäkin, hoitanut ennen omaani, mutta eihän se tunnu samalta. Ja suku kyllä auttoi, mummo tietysti ensimmäisenä. :D

Multa ei leikattu välilihaa, mutta se oli vähän hilkulla ja kätilö ehti puuduttaa välilihan varmuuden vuoksi. Sitä ei kyllä siinä tohinassa edes huomannut :)

Jälkivuoto oli pari päivää aika hurjaa, ekoja kertoja kun nousi sängystä niin tuntu että ämpärillinen hulahti siteeseen. Pian se siitä rauhoittui ja parin päivän päästä vuoto vastasi normaaleja kuukautisia.

Kotiutuminen oli omituista. Ihmeteltiin vaan vauvaa ja kaikki oli uutta. Tuntui että vauvan nukkuessakaan ei voinut rentoutua. Muutamana päivänä hormonit heitteli hirveesti ja kaikki pienikin itketti. Mutta pian vauvan hoito alkoi sujua ihan rutiinilla, niinkun sitä olis tehnyt aina.

Multa leikattiin välilihaa kun synnytin esikoistani. Synnytyskivut ovat niin kovia ettei sitä leikkausta edes huomannut, mieheni on ihmetellyt jälkeenpäin et tajus synnytyskipujen voimakkuuden vasta siinä vaiheessa kun en reakoinut välilihan leikkaukseen mitenkään. Synnytin esikoiseni ilman puudutuksia. En tarkoita nyt pelotella, mut kaikki jännitys kaikkoaa kun supistukset tulevat tosi voimakkkaiksi.

mulla leikattu kerran, ilman puudutuksia eikä tosiaan tuntunut koska siellä paikat niin pingottuneina... ;) Neljännen öapsen jälkeen jälkivuoto tosi runsasta, tuntui että tulvii joka paikkaan, sidettä sai olla vaihtamassa joka sohvalta nousun jälkeen, muiden aikana ollut huomattavsti niukempaa. Ekan lapsen jälkeen odottelin innolla kotiin pääsyä vaikka sainkin olla huoneessa yksin, ihana tulla kotiin, omaan sänkyyn nukkumaan ja kunnolla tutustumaan vauvaan. Yksi esimerkki ensisynnyttäjästä ja kotiuttamisesta.. olin itse saanut juuri kolmannen lapsen ja vierustoveri ensimmäisen, tekivät siinä lähtöä kotiin, mies tuli hakemaan ja vauvaa alettiin pukemaan, vähän inisi niin äiti äkkiä syöttämään, sama toistui varmaan kolme kertaa, ajattelin jo itsekseni että pue se lapsi ja lähde, syötä matkalla jos oikein itkee.. sitten kun lähtivät, sain kuulla että he asuivat 2km päässä sairaalasta! Meitä äitejä on monenlaisia, jokaisella lapsella omansa ja sen neuvon annan että yritä ottaa mahdollisimman rennosti kotiin tultaessa vaikka kaikki on uutta ja uskomatonta ja luota itseesi, olet juuri paras äiti lapsellesi eikä kukaan muu. Onnea!=)

En halua pelotella, mutta tässä oma versioni.

Välilihan leikkausta en huomannut ollenkaan (leikattiin 2 kertaa ja pitkälle), koska olin aivan kipusokissa ponnistusvaiheessa. Lapsi iso ja ei meinannut mahtua-> vedettiin imukupilla.

En istunut pariin viikkoon synnytyksen jälkeen, mikä oli järkytys. Alapää niin kipeä ja turvonnut, että ajattelin, ettei siitä enää ole mihinkään.

Kotiutuminen ok ja vauva ihana. Kivut haittasivat kyllä elämää kipulääkkeistä huolimatta. Jälkivuoto runsasta ja siteitä sai vaihdella kyllä koko ajan ainakin alussa.

Ja tässä pian ollaan menossa toista synnyttämään! : )

Mun ei leikattu välilihaa, ei sitä aina leikata. Repeämiä tuli kaks, ensimmäisen ja toisen asteen ja ennen ompelua kätilö puudutti, mutta sattu se vahan silti.
Jälkivuoto oli alkuun aika runsasta, mutta hiipu vähitellen, kotona käytin yösidettä. Niin ja se kesti 5 viikkoa.
Kotiin päästiin kun poika oli 6vrk ikäinen, koska oli teholla alkuun yms, joten kun vihdoin päästiin kotiin niin olo oli helpottunut. Imettäminen helpottui heti kun kotiin päästiin, olin kait niin hermona sairaalassa..
Eikä nuo mitään tyhmiä kysymyksiä ole, ite ainakin mietin aikalailla samoja ennen synnytystä.

puudutettiin ensin ennen leikkausta.

Jälkivuoto ekan viikon runsaampaa (yösiteitä kandee varata kotiin) ja sen jälkeen reilu pari viikkoa pienenmpää tihkuttelua.

Kotona jänskätti niin, että parin päivän jälkeen olin valmis lähtemään takaisin sairaalaan, jossa apu ja neuvot olivat lähellä. Mutta kummasti sitä vaan selvittiin=) Ja onneksi oli hyvä ystävä puhelimen päässä, kun meinasi mennä sormi suuhun, eikä osannut maalaisjärkeään käyttää...=)Meilllä lisä stressiä loi vielä kahden ylivilkkaan koiran sopeutuminen uuteen perheenjäseneen (siihen menikin sitten 2 kk). No päivä päivältä otteet tulivat varmemmiksi ja itseluottamus lisääntyi.

Onnea matkaan ja hyvin kaikki menee, kotiutuminenkin!