Jossain lehdessä oli hyvä haastattelu jossa kysyttiin mikä on sellainen kirja jonka olisi "täytynyt" kolahtaa mutta joka jäi kuitenkin kesken. Mitä teiltä on jäänyt kesken?
Itselläni Waltarin Sinuhe-egyptiläinen jäi kesken. En tajua mikä on, mutta kun ei iske niin ei iske.
Itselläni Waltarin Sinuhe-egyptiläinen jäi kesken. En tajua mikä on, mutta kun ei iske niin ei iske.
Vastaukset 9
Vanhimmat
on jäänyt raamattu. Ei oikein iskenyt se mieletön väkivallalla mässäily ja mielipuoliset tarinat.
Plaraa joskus vaikka huvikses Ilmestyskirjaa, jos haluat oikein mielipuolista tekstiä lukea...
Salman Rushdien mielettömät väsäykset.
Kaikki Dan Brownin kirjat. Ei vaan jaksa sitä amerikkalaista skeidaa, jossa sivuja on yksinkertaisesti puolet liikaa. Vähemmälläkin vääntämisellä on päästy maailmankartalle.
Olen lukenut viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana toista tuhatta kirjaa. Jotkut tutut ovat kysyneet, miksi et lue suomalaisten kirjailijoiden teoksia. Tähän on ollut jo 70-luvun alkupuolelta vastaus: Osaan jo kaikki kirosanat suomeksi. Olen ollut viisikymmentäluvulla yli kaksi vuotta metsätöissä ainakin kolmella eri tukkikämpällä.
Viime Kalevalan päivänä huomain hyllyssäni Kalevalan. Sen oli näköjään isotätini lahjoittanut äidilleni vuonna 1935. Olen sivulla 723, jossa alareunassa sanotaan:"Ohoh sinua, ukko utra, Ukko utra, unteloinen" Se siitä lukemattomuudestani.
Itse asiassa luin kaksi osaa, mutta sitten alkoi kuvottaa. Olisi kyllä kiinnostanut tietää, mitä henkilöille vielä tapahtui, mutta väkivallan ja seksin yhdistelmä oli pidemmän päälle luettuna liikaa. Eli loppuosat ovat lukematta, vaikka Gabaldon lupaakin dollarin jokaiselle, joka ei kaksi sivua luettuaan halua lukea lisää.
On monia muitakin. Täällä Pohjan tähden alla osa 2 oli ihastuttava, mutta kolmatta osaa en enää jaksanutkaan, se oli paljon raskaampi.
Ilkka Remestä en jaksa lukea. Mies ihmettelee kovasti. En lue muutenkaan jännityskirjallisuutta, mutta Remestä yritin, kun se kuulosti olevan niin kovin suosittua (miljoona kärpästä ei voi jne.)
Maailmassa on paljon hyvää kirjallisuutta, joten ei kannata lukea sellaista, mistä ei pidä. Kannattaa arvostaa omaa makuaan ja persoonallisuuttaan; ei kaikkien tarvitse pitää samoista asioista. Olen myös huomannut, että ikä tuo laajuutta valikoimaan.
Joskus yöllä ei voi jättää kirjaa kesken, vaikka se ei koskettaisikaan. Se liittyy varmaan enemmänkin kritiikin alenemiseen kuin kirjaan.
Jane Eyre! Eli kyse on tästä isokokoisesta mötikästä, Charlotte Brontën mestariteoksesta jonka olen aloittanut vähintään kolmisen kertaa ja jämähtänyt puoleksi vuodeksi taas sivulle 65.. Paraneeko se kenties loppua myöten, motivoikaa :)
Jos haluat pikalukea, voit vaikka hypätä alun ja surkeiden kouluvuosien yli. Itse olen ne lukenut, mutta se, minkä luen uudelleen ja uudelleen on keskikohta, jossa Jane menee kotiopettajaksi Mr Rochesterin kartanoon ja löytää kohtalonsa. Sitten hyppään yli (tai pikaluen hampsimalla) Janen vaiheet hänen lähdettyään kartanosta, ja lopun taas tarkemmin. Joskus luen nuo väliosatkin tarkemmin, mutta kyllä se erottuu selvästi, minkä takia kirja on klassikko.
Hyvä tietää! Pelästyinkin jo kun tuntuu olevan yhtä harmaata kliseistä massaa tähän asti, että eikai se vaan ole samaa koko kirja :D taidanpa lukea loppuun