Miehelläni on eka-luokalle menevä lapsi entisestä suhteestaan, ja itse odotan nyt meille yhteistä - ja itselleni ensimmäistä - lasta. Monet "kärkkäät" sukulaiset (miehen puolelta) hokevat kokoajan kuorossa, että sitten tulevaa lasta täytyy kutsua "veljeksi/siskoksi" suhteessa mieheni entiseen lapseen. Eli ei saisi kuulemma käyttää mitään veli- tai siskopuoli -nimikkeitä.
Itseäni tilanne ärsyttää paitsi siksi, että tällaiset asiat eivät kyllä kuulu kenellekkään muulle kuin minulle ja miehelleni. Toiseksi tuskinpa miehenikään pitäisi, jos hänen lapsensa äidin nykyistä uutta miestä kutsuttaisiin myös isäksi?! Mitä todennäköisimmin tätä miestä kutsutaan joko nimellä tai isäpuolella, mutta ei varmasti isä-nimellä.
Lisäksi itse haluan itsekkäistä syistä kokea elämäni ainutlaatuisimman hetken - eli esikoisen saamisen - omana uniikkina tapahtumana. Enhän minä ole voinut olla mitenkään vaikuttamassa mieheni ja hänen edellisen naisystävänsä lasten hankintaan...
Eli kysymykseni kuuluu: olenko liian itsekäs, mikäli ilmoitan miehelleni näkökantanani, että haluan hänen lapsestaan käytettävän nimikettä veli-/siskopuoli. Onko n. 7-vuotias lapsi liian pieni ymmärtämään näitä "-puoli" -asioita, niinkuin mieheni sukulaiset väittävät? Jos näin on, niin miksi sitten tällä lapsella ei ole kahta isää: eli biologista isää ja äidin uutta miesystävää? Eikö isä ole tässä tapauksessa aivan yhtä itsekäs, kuin minä vaaitessani oikeutta tuntea itseni nyt ensi kertaa äidiksi oman lapseni syntymän kautta.
Miten olette muut ratkaisseet tilanteen? En varmaan muutoin olisi kiinnittänyt asiaan mitään huomioita, mutta kun muut ihmiset ympärillä ovat jo niin moneen otteeseen ryhtyneet kommentoimaan ko. asiaa kärkkäästi.
Itseäni tilanne ärsyttää paitsi siksi, että tällaiset asiat eivät kyllä kuulu kenellekkään muulle kuin minulle ja miehelleni. Toiseksi tuskinpa miehenikään pitäisi, jos hänen lapsensa äidin nykyistä uutta miestä kutsuttaisiin myös isäksi?! Mitä todennäköisimmin tätä miestä kutsutaan joko nimellä tai isäpuolella, mutta ei varmasti isä-nimellä.
Lisäksi itse haluan itsekkäistä syistä kokea elämäni ainutlaatuisimman hetken - eli esikoisen saamisen - omana uniikkina tapahtumana. Enhän minä ole voinut olla mitenkään vaikuttamassa mieheni ja hänen edellisen naisystävänsä lasten hankintaan...
Eli kysymykseni kuuluu: olenko liian itsekäs, mikäli ilmoitan miehelleni näkökantanani, että haluan hänen lapsestaan käytettävän nimikettä veli-/siskopuoli. Onko n. 7-vuotias lapsi liian pieni ymmärtämään näitä "-puoli" -asioita, niinkuin mieheni sukulaiset väittävät? Jos näin on, niin miksi sitten tällä lapsella ei ole kahta isää: eli biologista isää ja äidin uutta miesystävää? Eikö isä ole tässä tapauksessa aivan yhtä itsekäs, kuin minä vaaitessani oikeutta tuntea itseni nyt ensi kertaa äidiksi oman lapseni syntymän kautta.
Miten olette muut ratkaisseet tilanteen? En varmaan muutoin olisi kiinnittänyt asiaan mitään huomioita, mutta kun muut ihmiset ympärillä ovat jo niin moneen otteeseen ryhtyneet kommentoimaan ko. asiaa kärkkäästi.
Vastaukset 40
Vanhimmat
eli kaksi nuorinta lastani ovat vanhemmille sisaruksilleen sisko ja veli, eivät puolikkaita.
Itse en ole asiaan vaikuttanut vaan asia on ollut lasten itsensä päätettävissä, mutta myönnän kyllä että olen iloinen että näin on.
Loppujen lopuksihan se sisaruussuhde useinkin on elämän pisin ihmissuhde.
Ei tuntuisi mukavalle ajatella että heidänvälillä olisi jokin puolisuhde.
oon samassa tilanteessa suunnilleen, miehen lapsi suht saman ikäne ku teillä. paitsi en odota lasta :D
totta, asia on sinun ja miehesi asia, sukulaiset pajattakoon, mitä lystäävät.
itse ratkaisin tämän puolikas-asian siten, että kun miehen lapsi alkoi puhua siitä, kuinka hän haluaa siskoja/veljiä (ilmeisesti kotosalla oli asiasta puhuttu), niin otin kynän kauniiseen käteen ja piirsin. siis muksu keskelle, toiselle puolelle äiti, toiselle isä ja itseni ja äidin uuden miehen mukaan myös. piirtelin sitten viivoja jne. ja kerroin, kuinka lapsi ei periaatteessa siskoja tai veljiä 'voi' saada, vaan ne ovat vähän niinkuin puolikkaita. ja todettiin siinä kumpikin sitten, että toisaaltahan tämä on näin hyvä, koska nyt tässä tilanteessa lapsi voi saada enemmän siskoksia, koska niitä tulee kummaltakin puolelta.
en tiedä, olinko minä oikea ihminen tätä elämän faktaa lapselle kertomaan, mutta silloinen tilanne oli sopiva kertoa asiasta. eipä jää lapselle epäselvyyksiä. ja ihan hyvin tuo otti tiedon vastaan :) oli vissii kotonaankin asiasta puhunut myöhemmin, koska seuraavalla visiitillään juteltiin siitä vielä lisää ja lapsi iha oikeesti riemuitsi sitä, että hän saa enemmän sisaruksia. ja tuosta puolikas-puhumisesta juteltiin, että kyllä niitä sisaruksia voi ihan sisaruksiksi sanoa, olkoon kummalta puolelta vaan, ku se 'puolikas' on jotenki vähä tyly sana. mut periaate on lapselle ainakin selvä nyt :)
ymmärrän kyl sinällään ton, että haluat kokea oman muksun saamisen omana uniikkina jutskanaan, ethän sinä tietenkään ole voinut vaikuttaa siihen, että miehesi on muksun hankkinut aikoinaan. mutta toisaalta, eipä siinä ole siltä lapseltakaan pahemmin kysytty.. u know? :) ite pohdin tota juttua kans paljon, oishan se hieno, että ku lapsen saa, ni se ois kummellekin se eka (ite kun olen ydinperheessä kasvanu, nii varmaan se perusperhemalli on takaraivoon iskostunut). mut tajusin sitten sen (ihan ite viel kaiken lisäks! :D ), että eihän meidänkään ydinperheessä mun pikkusisaruksia vähempää rakastettu eivätkä he ole vanhemmille sen vähemmän rakkaita, vaikka minä ekana synnyinkin. saatto toi mennä vähä ohi mitä tarkotit, mut kummiski :)
onnea sulle ipanan johdosta ja tsemppiä :)
teit niin tai näin, aina teet väärin.
Meidän tapauksessamme myös 7-vuotias sai ensimmäisen sisaruspuolikkaansa äidin uudessa perheessä. Äiti on kova järjestelemään asioita - sekä lapsen "oikeaa" (en nyt uskalla käyttää termiä 'bio') isää että uusioperheen isää puhutellaan iskäksi. Kaikki isovanhemmat ovat kaikkien lasten isovanhempia, kaikki serkut ovat kaikkien serkkuja.
Äiti on au-lapsi, jolla on kurja lapsuus. Näin hän rakentaa turvaverkkoja omille lapsilleen. Hän myös valehtelee näille omasta menneisyydestään ja kaivaa täten kuoppaa itselleen.
Sanomattakin selvää on, että ainoa, joka ei kuulu tähän keinotekoiseen perheeseen, olen minä, esikoislapsen isän uusi vaimo. Olemme olleet jo tuplasti kauemmin aviossa kuin he aikoinaan. ;)
Mieheni sanoo, että nielee mitä vain, kunhan ei tarvitse olla tuon naisen kanssa tekemisissä. Minä olen täysin samaa mieltä. Itse en sepittele sellaisia tarinoita lapselle, joista myöhemmin joutuisin vastuuseen.
Lapsi tuskin välittää, mikä 'titteli' hänellä on. Tärkeintä on, että molemmista välitetään. Onnea esikoisen odotukseen!
meillä on kuvio tämä: minulla on kaksi lasta edellisestä avioliitosta, lisäksi nykyisen mieheni kanssa yksi yhteinen. Isommat lapset ovat alusta asti itse halunneet ajatella ja kohdella tätä nuorimmaista ihan oikeana pikkuveljenä-ei siis puolikkaana, asummehan yhdessäkin perheenä. Meistä tämä on ihan loistojuttu.
Ex-miehelläni on myös lapsi uuden vaimonsa kanssa, tätäkin meillä isommat puhuttelevat pikkusiskonaan, tosin ovat sanoneet, että heille tämä sisko ei ole niin läheinen kuin pikkuveli, ja onhan se selvää, kun harvemmin näkevät.
Puolikkaista sisaruksista meillä ei siis ole koskaan puhuttu kummankaan kohdalla, tämän olemme antaneet isompien lasten itse päättää, emmekä ole siihen puuttuneet.
Miksi sinunkaan siis tarvitsisi käyttää mitään sisko/velipuoli-nimitystä varsinkaan lapsen kuullen? 7-vuotias ei välttämättä vielä ole tarpeeksi kypsä ymmärtämään näitä asioita. Saathan sinä silti nauttia omasta esikoisestasi ihan normaalilla tavalla, eihän se tällaiseen nimitysasiaan kaadu.
Tuosta isäasiasta vielä, meillä isommat lapset sanovat itse, että heillä on kaksi isää:biologinen isä, joka asuu muualla, ja isä joka asuu heidän kanssaan. Eli heillä on kaksi isää, eikä tämä tunnu ketään haittaavan!
Ymmärrän että sinua tässä joku kärvistelee, niinkuin itsekin tunnistat, joku aika inhimillisesti itsekäs tunne. Kysyitkin oletko liian itsekäs.
En osaa sanoa liian ja liian. Mutta mitenpäin nyt lähdetäänkin asiaa sitten eteenpäin viemään, on tärkeää että tuleva isoveli("puoli") voi saada kokea uuden vauvan myös iloisena asiana ja myös hänelle kuuluvana asiana. Ja tuleva pienokainen, kasvaessaan, saa kokea itseään rakastavat äidin, isän ja veljenkin... Sisarukset kun nyt vain ovat toisilleen tosi tärkeitä.
Minusta arjessa puolikkaiden veljien ja siskojen korostaminen heidät puolikkaiksi nimeämällä on kyllä vähän keinotekoisen kuuloista. Ajattele nyt vähän jatkoa sille politiikalle: kun lapsesi on kaksi niin hänkin on veljelleen vain velipuoli tai siskopuoli, mitäs luulet hänen itsensä siitä tykkäävän? 7-vuotias ehkä voi vielä ymmärtääkin oman puolikkuutensa, mutta aikaa kyllä ottaa että saat vauvasi ymmärtämään että miten niin hän on puolikas eikä kokonainen...
Että siltä kannalta katsoen, ehkä olet mielestäni vähän itsekäs. Älä nyt anna sen vaikuttaa järkevään päätöksentekoon, että ärsyynnyt tuttavien ohjeista ja ihan ärtymyksesi vuoksi teet täsmälleen päinvastoin...
selittämään tulevalle lapselle myös sen, miksi "isoveli" ei ole koko ajan meillä kotona. Eli jollain tapaahan tämä asia täytyy kuitenkin käsitellä...?
asiat oikeasti ovat sitten kun jotain alkaa ymmärtämään, mutta ainaskin meillä on aina puhuttu ihan vaan siskoista. Meidän yhteinen on minun esikoiseni ja miehen kuopus.
Meidän yhteinen, nyt 11 v. lapsi puhuu aina siskoistaan, ei mistään puolikkaista. Siskot on tosi tärkeitä ja rakkaita.
Esikoinen kasvoi siihen että "iso-sisko" ei aina ollutkaan meillä yötä vaan vain joka toinen viikonloppu ja yhden päivän viikolla. Vasta nyt 2.5 - 3 v vanhana kysyi miksi sisko menee pois ja vastasimme että siskolla on toinen äiti, mutta sama isä kuin hänellä. "Ai", vastasi esikoinen ja jatkoi leikkejään. Seuraavan kerran kun asian otti puheeksi totesi vain että "siskolla kaksi kotia ja oma äiti". Ei siinä selittelyjä juurikaan kaivattu. Hyvin luonnollisesti on homma käynyt ja kovasti toisistaan tykkäävät.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000061&posting=22000000025072207
Minulla on kolme lasta. Kaksi poikaa ed.avioliitosta ja sitten tämä perheemme prinsessa nykyisen kanssa. Nuorempi poika oli 6 v ja vanhempi 9 v, kun neiti syntyi. Ja muistan aina kun sairaalasta soitin (olivat isällä) ja ilmoitin, että tyttö tuli. He alkoivat yhdessä juosta ympäsi isänsä taloa ja huusivat: "jippii, meille on syntynyt pikku-sisko", joten siitä lähtien pojilla on sisko ja tytöllä kaksi veljeä. Miestäni he kutsuvat etunimellä ja minä ole kaikille äiti. Sisaruksilla on erittäin läheiset välit ja kun pojat ovat isällä, on neidillä suunnaton ikävä heitä. Joka päivä kysyy, että milloin pojat tulee kotiin ja kun pojat kotona, ei tyttöä näy, kun on koko ajan "kossien" kimpussa. Pojat ei häädä neitiä huoneestaan, vaikka kavereita (olen kyllä monesti sanonut, että laittavat siskonsa ulos huoneesta, jos hän häiritsee) En osaisi edes ajatella, että lapseni olisivat jotenkin vähemmän sisaruksia keskenään, olenhan heidän kaikkien äiti. Samalla lailla heitä odottanut ja synnyttänyt.
Sukulaisille tämä teidänkin yhteinen lapsi on yhtä läheinen, kuin aikaisemmat lapset. He eivät näe että sinun synnyttämäsi olisi mitenkään erityisasemassa. Esim. jos kyseessä mummu on miehesi lapsi ed.liitosta ja tämä teidän yhteinen täysi lapsenlapsi.
toisin päin? Sinulla ei olisi lapsia edellisistä suhteistasi, mutta miehelläsi olisi. Olisiko tilanne yhtä helppo ja luonnollinen kuten kuvaat? Ymmärrän hyvin, että on todella helppoa määritellä kaikki itse synnyttämänsä lapset omiksi lapsiksi. Kysehän ei ole tästä! Hurskastellahan tällaisissa kysymyksissä voi...
Sama tilannehan se on, jos lapset olisi mieheni ja tämä neitokainen yhteinen, miksi se siitä muuttuisi? Käyväthän he esim. isänsä uuden puolison kotona ja se on kyllä mummola heille.
Eikä meillä mieskään koskaan ole poikia tyttärelleen esitellyt puolikkaina;) Toki tyttö joskus kysynyt, että miksi ne aina välistä ovat isällänsä (meillä vuoroviikkosysteemi) ja olen selittänyt, että heillä on eri isä kuin sinulla ja pojat haluavat välistä olla omankin isänsä luona, niinkuin sinä haluat olla omasi kanssa. Sitten kun lapsi kyselee enemmän, vastaan enemmän. Eikä tämä mitään hurskastelua ole, tämä on minun mielipiteeni. Ja toki jos joku haluaa erotella perheenjäsenet puolikkaisiin ja kokonaisiin, olkoon se hänen asiansa.
etä-/lähivanhemmista ei hyväksy sitä, että ex-kumppanin uutta puolisoa ryhdytään kutsumaan isäksi/äitiksi lapselle. Ainakin tämän palstan kirjoitusten perusteella!
äitien kohdalla. Eli se ex-puoliso voi olla isä, uusi puoliso voi sitä myös, mutta ex-puolison uusi nainen ei voi olla äiti.
Voi meitä naisia! :(
En minäkään hyvilläni olisi jos lapseni alkaisi kutsumaan äitinsä uutta miestä isäksi.
Tottakai uusi tulokas on veli tai sisko, ei mikään puoli. Muille (vieraammille) asiaa selitettäessä voi toki tarkennuksena tuota puolikasta käyttää mutta ei se tietenkään arkikieleen kuulu.
Entäs sitten isäpuoli? Ei kai kukaan kutsu isäpuolta isäpuoleksi? Kuulostaisi kamalalta.
Mielestäni on aivan yksinkertaisesti kätevää puhua isä/äitipuolesta nimeltä ja isää/äitiä isäksi/äidiksi.
Kaikenlaista sinäkin olet vaatimassa.
tulisi puhua sitten myös veli-/siskopuolista myös etunimellä, jolloin koko problematiikka vältetään (vrt. äiti-/isäpuolesta käytetään etunimeä).
Jos lapset itse haluavat käyttää mitä nimityksiä tahansa toisistaan, luonnollisesti se on ihan ok! Tuskinpa mekään aikuiset käytännössä arkielämässä kenestäkään lapsesta korostetusti käytetään nimitystä "veli-/siskopuoli" vaan puhumme hänestä etunimellään. Kyse onkin periaasta, mikä rooli kullekin muotoutuu ja joka näkyy / konkretisoituu varmastikin vain esitellessä omaa perhettään vieraille.
Minä olen pahoillani, mutta en voi uskoa, että pystyn koskaan käyttämään mieheni lapsesta nimikettä veli/sisko omalle lapselleni. Puhunkin hänestä etunimellä, ja esittelyissä miehen lapsesta.
et voi varrata isä-/äitipuolta sisarpuoliin.
puolikkaita ei oole olemassakaan, on vain kokonaisia ihmisiä. lapsella on vanhemmat (vaikka olisivatkin eronneet), ei toisia isiä eikä äitejä. uudet ovat vanhempien puolisoita.
MUTTA, näissä lapsissa virtaa samaa verta, he ovat sisaruksia (ja edelleenkään ei ole puolikkaita ihmisiä). Mikä on mielestäsi lasten suhde toisiinsa? Jestas sentään, yritä tajuta että heillä on sama isä joten he ovat sisaruksia.
sama henkilö kuin tuo seuraavan keskustelun aloittaja, niin rehellisyyden nimissä: eiköhän meillä ole melko erilaiset lähtökohdat ja motiivit ratkoa tätä kysymystä. Joten kovinkaan objektiivista / neuvoa-antavaa kommenttia en sinulta tule koskaan saamaan. Kuten en varmasti myöskään minä pysty sinua auttamaan - korkeintaan kuuntelemaan.
Olenko pyytänyt apua? Keskustelua ja kommenttia vain kaipasin.
Mutta vielä tuohon edelliseen:
lapsilla on vain yksi äiti ja yksi isä. siksi yleensä muita aikuisia (tietysti joitakin sukulaisia lukuunottamatta) kutsutaan nimellä.
Sen sijaan sisaruksia (veljiä ja siskoja) voi olla vaikka miten monta.
Niin kauan kun lapsilla on jompi kumpi vanhemmista yhteinen, kyseessä on mielestäni sisarus. Ja vielä sittenkin vaikka kyseessä olisi adoptiolapsi (eli ei verisukulaisuutta olisi).
Meillä mieheni lapsi on iso-sisko ja hän kutsuu yhteisiä lapsiamme pikku-siskoksi ja pikku-veljeksi. Minusta ehdottomasti paras ratkaisu. Musta olisi jotenkin väärin lapsiani kohtaan jos heidän pitäisi "puolitella" itselleen niin rakasta ihmistä kuin mieheni lapsi on. Se ei ole keneltäkään pois että voi kutsua perhepiiriin kuuluvia sisarpuolia ihan sisariksi vain. Kirjoituksestasi tuntuu että koet miehesi lapsen jotenkin uhkana äitiyden onnellesi. Minullekin se tuntui siltä ja myös oli sitä. Masennuin aivan kun lapseni ei saanutkaan mieheni vanhemmilta sitä ensimmäiselle lapselle kohdistettua huomiota. Sille nyt vaan ei mitään voi että näin on ja siitä oikeutetusta ajatuksesta pääsee kyllä ohitse. Nauti nyt vain ensimmäisestä lapsestasi ja anna myös muidenkin nauttia. Turha takertua pikkuseikkoihin kuten tuo nimitysjuttu.
Kaikkea hyvää jatkossakin teille:) Pistää ihan odottavan äidin liikuttuneeseen tilaan kun luen noin kauniita ajatuksia.
hiukan lapsellinen vaikutat olevan. Eihän kutsumanimi tytön suhteen vaikuta mitään ainutlaatuiseen kokemukseesi. Fakta nyt on, että miehesi on jo kerran saman kokenut eikä siitä voi lasta syyttää, eikä minkään nimityksen pitäisi teidän yhteistä kokemustanne himmentää.
Suku on mielestäni oikeassa ja tuo kuvastaa vain sitä, että he ovat HYVÄKSYNEET SINUT ÄITINÄ sukuun hienosti. Onnea siitä! Meidän suvussa taas uusperheellisinä pidettiin minun entisestä liitosta olevia lapsia puolikkaina. Ja yhteiset lapset ovat ainoastaan OIKEITA lapsia. Tämä on mielestäni epäreilua.
Mielestäni ihan sisko ja veli voi olla jos ollaan tiiviisti tekemisissä. Sitten jos tavataan vaan joskus ja jouluna, voi ehkä puolikastakin käyttää.
Kyllä uskon, että miehesi kokee yhteisen lapsennekin syntymän yhtä upeana kun ensimmäisensä. Ehkä osaa arvostaa pienen lapsen syntymää vielä enemmän. Silloin kun saatte lapsenne on varmasti paikallaan, että saatte pitkiä aikoja nauttia yhdessä uudesta tulokkaasta, koska tytöllä edellisestä liitosta on äitinsä seuranaan ja on hyvä, että liittoanne lujittaa yhteinen kokemus, joka on molemmille mieluinen. Sen olet ensisynnyttäjänä mielestäni ansainnut:)
Uusperheissä on aina ongelmansa- ikävä kyllä.
Onnea teidän liittoonne!
ja ystävällisestä palautteesta! Harmillista on lukea sellaista palautetta, jossa tulkitaan tilannetta puhtaasti omasta näkökulmasta, vaikka ei oteta huomioon kirjoittajien tyystin erilaisia lähtökohtia.
Lapselliselta ( odottavan äidin superhormoneilla varustettuna) olo tässä todellakin tuntuu. Siksi tämä kyselykin. Jos kokisin olevani ehdottomasti oikeassa asiani suhteen, niin tuskinpa tulisin teitä vaivaamaan murheillani vaan murskaisin oman tahtoni läpi meidän perheessäämme :)
Uskon ja toivon itse, että asiat hoituvat käytännössä luontevalla tavalla. Hyvä pointti oli tuoda mukaan uutena näkökulmana se, että "kutsumanimet" todellakin vaihtelevat sen mukaan, kuinka tiivisti uusperheen lapset ovat tekemisissä keskenään. Ehkäpä myös ikäero on yksi tällainen tekijä; ja se varmasti tulee olemaan merkittävä selittäjä myös meidän perheemme osaltamme.
Itselläni on pari lasta ja JOS joskus vielä tekisin lapsen se olisi minun lasten veli tai sisko mutta miehen lasten veli-/siskoPUOLI.
Sillä periaatteella mistä joku tuossa jo mainitsikin että kun se yhteinen lapsi asuu samassa osoitteessa se on minun lapsilleni täys sisko tai veli mutta miehen lapset käyvät pari kertaa kuussa niin siksi puolikas.
Kyllä ne lapset ymmärtää, eikä kovin pienille kannata edes siitä syvällisemmine edes kertoa, minun mielestä. Mitä haittaa jos sit miehen lapsi sanoo sitä vaavia siskoksi tai veljeksi ja ei huomaa mainita sanaa PUOLI.
En ole kyllä edes pienessä mielessäkään että alkaisin enää lapsia "tekemään" mutta jos tekisin niin näin toimisin :)
sinun kohdallasi kun on kyse vielä omasta ensimmäisestä lapsesta niin siinä tapauksessa en pidä sinua yhtään huonona tai itsekkäänä. Samalla tavalla minäkin ajattelen. Tsemppiä kovasti esikoisen kanssa :)))
iät 4-12 v. Kaikki kutsuvat toisiaan etunimillä ja ovat veljiä ja siskoja keskenään ja serkkujen kanssa serkkuja. Menisi muuten ihan älyttömän hankalaksi, 5 lasta kun on. Ollaan piirretty kaikkien lasten kanssa sukupuita, joissa selitetään mummot ja tädit ja puolikkaat siinä vaiheessa kun lapset ovat kysyneet, mutta arkipäivässä ollaan ihan veljiä ja siskoja vaan. Miehen lapsia ja yhteisiä harmittaa, kun mun omalla on kaksi isää ja äitiä, mutta nokittavat sitten tädeillä ja mummoilla jne, jos tulee esim. synttäri- ja joululahjojen määristä kilpailua.
Lapset kehittää ne omat välinsä sukulaisuussuhteista riippumatta yhdessä kasvaen, ei siinä lasketa ootko velipuoli vai kokoveli, kun nahistellaan, että kuka saa vimpan vanukkaan ja kuka joutuu tyytymään jugurttiin. Ja isommat sisarukset ovat kateellisia nuorimman saamasta huomiosta ihan riippumatta siitä, kuinka puolikas tai adoptoitu tämä on.Empatiaa kehiin kasvu- ja kasvatuskipujen kanssa ja tsempatkaa toisianne vanhemmuudessa.
Olisi minusta lapsellista alkaa määrittämään siskoja ja veljiä puolikkaiksi.
On tärkeä sille isolle veljelle / siskolle että hän tuntee siteen tulevaan vauvaan. Sillä silloin voidaan olla varma myös siitä että hän tuntee aitoa hellyyttä tulevaa vauvaa kohtaan eikä ala syrjimään / kiusaamaan tätä.
Vanhemmat eivät näe kaikkea ja olisi siksi tyhmää eritellä siskoset puolikkaiksi sillä mitä parempi side sen paremmin teillä perhe-elämä sujuu ja lapset leikkivät keskenään ja tuntevat aitoa kiintymystä toisiinsa.
Minulla on poika 10 v joka sai nyt puolikkaan veljen mutta poika sanoi heti että tämä ei ole mikään velipuoli vaan hänen oikea veli. Hän itse halusi tunteä näin ilman mitään vanhempien neuvoa ja eihän toki meillä mitään sitä vastaan voi olla. Nyt kun näkee miten kiinnostunut ja auttava isoveli on pikkuveljelleen ei voi muutakuin liikuttuneena todeta että hienosti menee.
Ei siskosten rakkautta toisiinsa kannata rajoittaa sillä se on kuitenkin tuolle vauvalle hyväksi ja siskos suhteet säilyvät koko eliniän..
Hormooneja tai ei kannattaa ajatella tässäkin laste huom! molempien etua. Eikä reipas huolehtiva isoveli/sisko ole koskaan pahasta vauvalle mutta kateellinen lapsen paikan varastanut uusi tulokas voi joutua kadehdinnan / kiusauksen kohteeksi ja se ei ole vauvan kehitykselle millään tavoin hyväksi.
Anneli
Outoo jos puolikas nimitys vähentää rakkautta. Ootteko ihan kahjoja kaikki? Puolikkaista ei saa täysi sisaruksia millään ilveellä vaikka mitä esittäisitte. Totuus tulee ainakin silloin viimeistään vastaan kun on perinnönjako.
7 vuotias ymmärttää että tulevalla sisaruspuolella on eri äiti ja eri suku äidin puolelta kuin hänelläkin eri suku. Eihän he ole tasapuolisessa asemassa täys sisarusten tapaan perintö asioissakaan.
Kylläpä on omituisia miehesi sukulaiset suoraan sanottuna. Eivät vaikuta ihan täyspäiseltä sakilta. Kaikki lapsetkin puhuu sisar- tai velipuolista jos eivät ole täys sisaruksia. Mitä ihmeen hävettävää siinä oikein on?
Miehesi sukulaisia taitaa hävettää uusperheet ja pitäisi ulkopuolisille esittää ydinperhettä. Teet niin kuin itse hyväksi toteet ja sukulaisilla ei ole mitään oikeuksia sinulle mitään ehtoja sanella. Virallisesti puolikas on puolikas ja se ei siitä täydeksi muutu kirveelläkään.
Kutsuitko häntä sisareksi vai etunimellä?
Minä olen kutsunut veljeäni "Kalleksi" ja sisartani "Martaksi" koko ikäni...
missä niitä tilanteita tulee, että pitäisi kutsua sisareksi tai sisarpuoleksi? Kutsutko sinä syömään:
-" Ville ja sisarpuolesiiiii... syömäääään..."
vai kutsutko kenties: " Ville ja Maija... syömään.."?
Itseasiassa ymmärrän huolesi, esikoisesi on esikoisesi. Pidä kiinni siitä!
Muutenhan kutsutaan etunimillä. Oletko noin idiootti ettet käsitä?
esittele lapsiani että tässä on "Viivi" ja hänen veljensä vaan tässä on "Viivi" ja "Veikko".
saman asian näin:
"Tässä ovat Viivi, Veikko ja Matti. Viivi ja Veikko ovat meidän yhteisiä lapsia ja Matti heidän rakas velipuolensa."
Jos Viivi ja Veikko ovat täys sisaruksia niin ne ovat Viivi ja Veikko mutta jos toinen olisi sisarus puolikas niin sanotaan Viivi ja velipuoli Veikko tai Veikko ja sisarpuoli Viivi.
Jos olet tehnyt kummankin Veikon ja Viivin eri miehille niin täysi sisaruksia ne eivät ole vaikka yhteen liimaisit!
Ydinperheet ovat kohta katoava harvinaisuus ja yhä enemmällä alkaa oleen puolikas sisaruksia sekä äidin että isän puolelta eikä välttämättä edes tiedetä varmaksi kuka on kenenkin. Vasta perinnönjaossa tehdään DNA testejä kun kaikki täydet ja puolikkaat riitelee koirien ja kissojen tavoin. Yhtä suurta sekamelska viidakkoo mutta ainakin lakimiehet tienaa tulevaisuudessa enemmän.
Ensin ollaan niin helvetin "täys" sisarusta että... kunnes "rakkaus" saa väistyä rahan tieltä. Vielä nyxät, exät ja muuten "sivuluisut" lyövät lusukkansa soppaan niin lusikoikaa siitä sitten :D
Jotta taas tulee yksi yh lisää tulevaisuudessa. Eroo ja perusta uusperhe.
Ajattelin ihan samaa. Eikun pistä vahinko vain kiertämään!
parhaimmillaan. Jakorasia nainen teetättää penskaa jollakin ja kohta teetättää jollain muulla sitä. Pano miehet vaan maksaa. Kyllä naiset osaa jallittaa tyhmiä miehiä ja jättää kuin nallin kalliolle jos eivät orjaksi suostu.
Uusio nainen kunnes tarpeeksi valittaa niin lähtee ja laittaa laskun miehen perään. Edellinen teki jo niin mutta "uusio" nainenhan ei usko kunnes itse kokee saman. Uusio nainenhan uskoo kaiken paskan mitä mies syytää ja kuvittelee että kaikki vika on edellisessä yksinomaan. Edellinen on paha kun ei ymmärtänyt luuseri miestä? Nyt sinä ainakin ymmärrät ja kaikki on hyvin! Teet heti kakarankin tuntemattomalle miehelle ja ihmettelet kun hän ei olekkaan siitä yhtä kiinnostunut kuin sinä?
Laitat vahingon kiertään...
Eli jos omat, itsekkäät tarpeet verhotaan "lapsen eduiksi" (lapsen parhaaksi -dilemma), niin ei käy hyvin. Tämähän on juuri se ongelman ydin: mikäli näin toimitaan, niin lopputulos on varmasti helposti tämän ketjun kuvatun kaltainen.
ei sitä puolikasta siskoa tai veljeä ole,vaan se oma sisko ja veli jos samassa perheessä asutaan.
Itselleni ja sisarukselleni selvisi vasta vanhana että sisaruksellani oli eri isä,olisi tuntunut loukkaukselta kutsua häntä puoli nimikkeellä ja huomasin että asia vaivasi häntä,sanoimme olet "sisarus" etkä puolikas ..ei kannata eritellä onko eri isä tai äiti vaan ajatella että olette perhe.