Jotenkin siinä vaan kävi niin, ystäviä, kavereita ollaan oltu muutamia vuosia harrastuksen kautta, mutta aina ollut jotain vetoa toisiamme kohtaan. Minä, 21 vuotta nuorempi miestä. Molemmat sinkkuja, perheettömiä. Minä naisena kokenut pettämiset, jättämiset, väkivallan..sun muut. Ja luottamus miehiin vähitellen mennyt, nyt sitten jotenkin kolahti. Siis emmä tiiä... Tää heppu jatkuvasti mielessä. Aamuin, illoin. Viestit muuttunut herkemmiksi, pusuja lähtee puolin, että toisin. Ja sama tunne hänelläkin, keskusteltu kyllä aiheesta.
Itse olin ajatellut, että vanhapiika minusta tulee, että perhe jää perustamatta ja yksinäni tätä elämääni tallaan. Mutta nyt sitten, hmmm... Voisikohan sittenkin, ikäerosta huolimatta, voiskohan se sinkkuneiti sittenkin löytää elämänsä rakkauden vanhemmasta miehestä.
Että on pää mennyt sekaisin...
Itse olin ajatellut, että vanhapiika minusta tulee, että perhe jää perustamatta ja yksinäni tätä elämääni tallaan. Mutta nyt sitten, hmmm... Voisikohan sittenkin, ikäerosta huolimatta, voiskohan se sinkkuneiti sittenkin löytää elämänsä rakkauden vanhemmasta miehestä.
Että on pää mennyt sekaisin...
Vastaukset 1
Vanhimmat
vaan. Rakkaus on upeaa...