Tuntuu, että ilman alkoholia on olo kun jotain puuttuisi ja pahasti!? Vuosia oli tapana ottaa viikonloppusin ja lomallahan otettiin ihan kaksin käsin. Mutta kun se hauskuus siitä hommasta meni ja olen ollut "kuivilla" niin, nytkun kevät aurinkopaistaa ja viikonloppu tulee sitä joutuu kyllä tosissaan tekemään työtä, että ei kävele viinakaupaan. Joskus pihalla puuhastelun jälkeen jano kun iskee, niin sitä tunnetta että voisi kaataa kylmänlonkeron jäillä kurkusta alas on sanoin kuvaamaton. Ja se saunan lämmitys mökillä nyt perjantaisin ei tunnu oikeastaan miltään, kun lämmityspulloa ei ole vieressä. Kovasti olen katkera ja suruissani moisesta. Himo iskee, mutta tiedän että itkuun se taas päättyisi jos aloittaisin. Ihankuin tekisin surutyötä/luopumistyötä viinasta. Se kun vaan on ollut niin monta vuotta läsnä lähes kaikessa tekemisessä. Tuntuu että selvinpäin olen paljon tehottomampi kuin silloin "ennen" pienessä pierussa. Jollain lailla se on ollut isnpiraation lähde kaikkeen touhuumiseen. Ikäänkuin taitelijoilla se herättää luomisenhimoa ja laulajilla esiintymisvietin. No en tiedä. Iso asia vaan puuttuu ja sille korvikkeen löytäminen on aika työlästä! Mitä olis hyviä juttuja ettei tarvitsisi taistella sen ajatuksen kanssa, että istuisi terassilla kaljalasi kädessä. Pelkään, että kun annan ajatuksille vallan, niin kohta istun siellä terassilla!
Surutyötä?
määvaan
5520
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
millään verukkeella lupaa juoda.Itselläni on viinaan tullut jopa inho,ja viha.Semmoista paskaa koko känni söhellys.
Hei!
Mikäli olet perheelinen ihminen,oletko kysynyt heiltä miltä heistä tuntuu "kuivilla" oleminen,siis sinun "kuivuus".
Itse en olisi aikanaan jaksanut olla kuvailemassasi tilassa päivääkään.Eikö olis parempi alkaa juomaan ja juoda niin kauan kun juotattaa,kyllä se loppu joskus tulee.
Älä siis suotta kärvistele vaan ota rohkeasti sauna kaljat tai puutarha lonkerot.Kyllä se siitä!!
Juomisen vaikka vain väliaikaisestikin lopettaneella syntyy henkinen tyhjiö, kun aiemmin juominen oli osa elämäntyyliä, eli osa omaa persoonallisuutta, ja siihen liittyy tietysti myös samaa harrastava tuttavapiiri. Helposti kokee yksinäisyyttä.
Itsekin olen ollut orpona piruna monta kertaa miettimässä, että mitä sitten alkaisi? Taasko juomaan?
Joku sanoo, että hyviä harrastuksia on. Niin onkin, mutta ei ole helppo itselleen sopivaa löytää.
Liikunta on nykyisin meikäläisen henkireikä. Kun levottomuus iskee, niin puoli tuntiakin kävelyä antaa mukavan rennon olon ja pahimmat höyryt nupista lähtee.
Liikuntaa missä hyvänsä muodossa voi suositella kenelle hyvänsä, vaikka siihenkin tosin tulee riippuvaiseksi, mutta ei haitanne mitään - päinvastoin.
Kunpa vielä kehitettäisiin toimiva menetelmä koko elämäntyylin ja asenteiden muuttamiseen, niin alkoholisminkin hoidossa saataisiin kunnon tuloksia.
Kyllä siihen pystytään nykyisinkin, omin avuin tai ulkopuolisella avulla, mutta kovin on työlästä ja pitkäkestoista, oli menetelmä mikä hyvänsä.
selvinpäin olet fiksumpi ja terveempi ja alkoholi pilaa monen suhteen ja tuhoaa elämän,ei kannata juoda ..kokemusta on läheisen kohdalta ..surullista kun ajattelee, että miten monen elämä on tuhoutunut alkoholin takia,moni järkevä ihminen tuhoaa elämänsä juomisen takia
"moni järkevä ihminen tuhoaa elämänsä juomisen takia"
Ihminen joka tuhoaa elmänsä juomalla ei todellakaan ole järkevä. Ehkä se on ennemmin niin, että "moni ihminen menettää järkensä ja tuhoaa elämänsä juomalla"
"ihminen joka raitistuu säilyttää järkensä" tai "jos on vähääkän vielä järkeä kun joutuu pohjalle voi olla edellytykset raitistua"
Pahin skenaario on "Alkoholisti saavuttaa pohjansa ennemmin tai myöhemmin. Osalla menee siinä rytäkässä myös järki, ja viina ottaa totaalisesti sen lopullisen vallan. Pohjan läpi mennnään sellaisella rytinällä, jotta vielä juopon eläessä puhutaan, että "se on tappamassa itseään viinalla"
em. "nähty"