Pakko saada purkaa ajatuksiaan ja pahaa oloaan ennen kuin ne johtavat sille tielle minne en enää tahdo palata..
Jousuin katsomaan elettyä elämääni taakse päin kun jouduin erääseen tehtävään elämänkerran kirjoittamaan. Ikävää vain, ettei tämä menneisyyden filmi tunnu lakkaavan päässä pyörimistä, vaikka asiat siitä on jo paperille saatu ja lähetetty matkoihinsa.
Paljon surullisia asioita mahtui elämänkertaani, mutta pelottavaa on se, että syömishäiriö ajan muistelu tuntuu hyvältä. Muistan siitä olevinaan nyt vain ne hyvät asiat. Miten hyvä olo oli kun juoksi itsensä henkihieveriin tai miten hyvältä se peilikuva olevinaan silloin näyttikään. Kuvittelen, että silloin vointini oli olevinaan jotenkin parempi, kun jaksoin huoletta avata monta tuntia pururadalla, ja nyt iltajumpatkin tuntuvat toisinaan ylivoimaisilta.
En voi käsittää mistä nämä ajatukset ikein tulevat. Olen ollut yli vuoden kuivilla vesillä, ja yrittänyt tosissani parantua. Olen oppinut, no jos nyt en rakastamaan, niin ainakin sietämään tätä pyöreämpää minää joka peilistä nyt katsoo. Miksi kummassa sitten olevinaan nyt se luuranko vaihe tuntuisi houkuttelevammalta..
Ehkä minun täytyy vain toivoa, että nämä ajatukset menevät ohi, kunhan olen tarpeeksi kauan menneisyyteeni tuijottanut. Pelottaa vain niin mielettömästi, että nyt kun olen yksin taas, annan itseni jälleen luisua siihen suohon jonka reunalle jo luulin selvinneeni..
Jousuin katsomaan elettyä elämääni taakse päin kun jouduin erääseen tehtävään elämänkerran kirjoittamaan. Ikävää vain, ettei tämä menneisyyden filmi tunnu lakkaavan päässä pyörimistä, vaikka asiat siitä on jo paperille saatu ja lähetetty matkoihinsa.
Paljon surullisia asioita mahtui elämänkertaani, mutta pelottavaa on se, että syömishäiriö ajan muistelu tuntuu hyvältä. Muistan siitä olevinaan nyt vain ne hyvät asiat. Miten hyvä olo oli kun juoksi itsensä henkihieveriin tai miten hyvältä se peilikuva olevinaan silloin näyttikään. Kuvittelen, että silloin vointini oli olevinaan jotenkin parempi, kun jaksoin huoletta avata monta tuntia pururadalla, ja nyt iltajumpatkin tuntuvat toisinaan ylivoimaisilta.
En voi käsittää mistä nämä ajatukset ikein tulevat. Olen ollut yli vuoden kuivilla vesillä, ja yrittänyt tosissani parantua. Olen oppinut, no jos nyt en rakastamaan, niin ainakin sietämään tätä pyöreämpää minää joka peilistä nyt katsoo. Miksi kummassa sitten olevinaan nyt se luuranko vaihe tuntuisi houkuttelevammalta..
Ehkä minun täytyy vain toivoa, että nämä ajatukset menevät ohi, kunhan olen tarpeeksi kauan menneisyyteeni tuijottanut. Pelottaa vain niin mielettömästi, että nyt kun olen yksin taas, annan itseni jälleen luisua siihen suohon jonka reunalle jo luulin selvinneeni..
Vastaukset 2
Vanhimmat
aika kultaa muistot, vanha sanonta toden totta pitää paikkansa. itselläni sama ongelma. yritän kaikin voimin muistuttaa itseäni siitä kuinka onneton olin pahimman häiriöni aikaan, mutta kaikki mitä muistan on se kuinka pikkuinen olin (jonka oikeasti olen tajunnut vasta nyt) ja kuinka hyvä olo tuli siitä kun pystyi kontrolloimaan halujaan. oikeasti tiedän kyllä ettei näin ollut. olin onneton, hukassa ja yksin. olen voinut hyvin 3 vuotta mutta nyt viime kuukausina anoreksia on kiskonut minua takaisin. elämän pituinen taisteluhan tämä taitaa olla niinkuin sanotaan. toivon vain että pysyn edes joten kuten voiton puolella. voimia sinulle
..Elämän mittaine taistelu totta vie, mutta toisinaan sitä on vain niin pirun väsynyt taistelemaan ja tekisi vain mieli luovuttaa.
Todellakin on tainnut aika kullata muistot.
Mutta kirjoituksesi sai kyllä minut tajuamaan, ettei kyse olekaan pelkästään siitä, että rupesin muistelemaan ja siten kaipaamaan. Kirjoitit nimittäin siitä kontrolloimisesta ja tajusin, että sitä tämä onkin. Elämäni on taas luisumassa siihen, että minusta tuntuu että olen vain vietävänä ja siksi kaipaan takaisin siihen, että minulla on tunne että edes jotain pystyn kotrolloimaan. Tottahan sekin ettei se todellisuudessa mitään kotrollointia ole, mutta se tunnekkin riittä.
Olen siis suuren kiitoksen velkaas sinulle kun sait minut tajuamaan että mitä kummaa nyt meneillään on. :) täytyy etsiä äkkiä jokin muu asia johon keskittää kaiken sen tahdonvoimansa. Alanpa opiskella vaikka latinaa. :D
Hirmuisesti voimia sinullekkin, ja toivotaan että aurinkoinen kesä saa sinut taas huomaamaan kuinka kaunis oletkaan. :)