kyselisin,että millaisia mietteitä teillä on tästä nykyäänkin aika yleisesti diagnosoidusta ongelmasta?
Itse olen aikoinaan ollut koiran kanssa tekemisissä joka oli pennusta alkaen vaihtanut kotia ihan ensimmäisen elinvuotensa aikana kolmeen otteeseen.
Koiran käytös oli hysteeristä aina kun isäntäväki katosi näkyvistä tai koira jäi yksin.
Olenkin monesti jälkeenpäinkin miettinyt,että olisiko tälläinen reissulaisena kulkeminen jättänyt traumoja koiraan,jolloin sille olisi syntynyt eroahdistusta joutuessaan aina laumasta ulos?
Itse olen aikoinaan ollut koiran kanssa tekemisissä joka oli pennusta alkaen vaihtanut kotia ihan ensimmäisen elinvuotensa aikana kolmeen otteeseen.
Koiran käytös oli hysteeristä aina kun isäntäväki katosi näkyvistä tai koira jäi yksin.
Olenkin monesti jälkeenpäinkin miettinyt,että olisiko tälläinen reissulaisena kulkeminen jättänyt traumoja koiraan,jolloin sille olisi syntynyt eroahdistusta joutuessaan aina laumasta ulos?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Koira, joka on useamman kerran vaihtanut kotia, saattaa reagoida tällä tavalla eli eroahdistuksella. Kaikki tuttu ja turvallinen katoaa kerta toisensa jälkeen.
Ensimmäisen sakemannini onnistuin saamaan lievästi eroahdistuneeksi, onneksi asia korjaantui kun tajusin virheeni. Tuntuu olevan aika yleinen ongelma nykyään ja syy löytyy sieltä taluttimen toisesta päästä. Maalaisjärki koiranpidossa on kadonnut, kaikki pitää olla valmiina heti, minkään eteen ei haluta tehdä töitä. Ei ymmärretä, mitä koira tarvitsee. Koira on usein lapsen asemassa, sitä paijataan ja lellitään. Ei raskita kieltää eikä vaivauduta perehtymään koiran käyttäytymiseen. On niin helppo laittaa ongelmakoira kiertoon tai monttuun ja ottaa uusi kun että alettaisi ongelmia työstämään. Hyvin moni koiranomistaja kiertää ongelmia sen sijaan että rupeaisivat työstämään niitä. Tiedän pari tapausta, jossa lenkkeilyt tehdään aina silloin kun ei ole ketään muuta liikkeellä, koira kun on remmirähjä...
tälläinen tapaus joka oli "liian" villi aikaisemmille omistajilleen ja joutui siis kiertoon oltuaan sietämätön.
Itse en koirassa nähnyt muuta sietämätöntä,kuin sen eroahdistuksen ja omistushalun mitä se osoitti isäntäväkeään kohtaan. Vaikutti myös jollain tapaa liiaankin miellyttämishaluiselta.
Oisko sekin miellyttämishalu tullut sitten siitä pelosta joutua laumasta taas ulos?? Mene ja tiedä.
sellaisen,ja eläinlääkärit tykkää kun tulee tolloja jotka maksaa kaikennäkösistä "apu keinoista".Koiria ollut useita ja rotuja myös koskaan ei ole vastaan tullut.Vilkasu peiliin niin löytyy se syykin siihen ahdistukseen!
mutta kuinka moni omistaja yleensäkään alkaa ekana etsimään vikoja itsestään,kun koira ei "toimi" kuin ajatus? Luulen et enemmistö syyttää koiraa ties mistä heikkoudesta ihan alkajaisiksi.
Varmastihan suurin syy koirien käytösongelmiin kaikenkaikkiaan löytyy ihmisestä. Ja moni koira saa napin otsaan tai piikin niskaan,koska se on omistajalle ratkaisu kun ei muutakaan taida.
.. ihan auttamattoman kalkkeutunut ja vanhanaikainen, mutta tämä eroahdistus on yksi niitä "uusia" oppeja (huomioimattomuushössötyksen ja johtajuus sitä ja tätä -kuvion lisäksi), joita en vain suostu edes pureskellen nielemään. Koirat ei ole ennenkään kärsineet eroahdistuksesta, ei ainakaan saksanpaimenkoirat. Ne on vain sosialistettu väärin tai yksinoloa ei ole niille opetettu. Nyt omistaja pystyy pesemään kätensä koiran ongelmakäytöksestä, koska vikahan onkin koirassa: sillä on tauti nimeltänsä eroahdistus ja siihen voi jopa ostaa kaikenlaisia rauhoittavia!
Minä kyllä uskon vakaasti siihen, vaikka se kovin vaikeaa onkin meille ihmisille myöntää, että koiran ongelmakäytökseen löytyy 99 %:sti vika sieltä toisesta päästä remmiä. Luonnevikaiset yksilöt on harvassa ja luku erikseen.
Koiria on ollut vuosien varrella aivan tarpeeksi. Pari on kyllä laitettu eteenpäin myytäväksi (peruskoulutettuina kotikoiriksi) ja useampia "monttuun" alta kymmenen vuotiaina. Kaikki mitä on tehty, on kuitenkin tehty rakkaudesta koiriin ja koiran parasta ajatellen, vaikka se joskus on vaikealta tuntunutkin.
Eroahdistus, siis se, miten se eri koirilla ilmenee (tuhoaminen, haukkuminen, sisäsiisteyden katoaminen) on minun mielestäni opittua käytöstä siinä missä kaikki muukin on. Nuori koira vaatii paljon panostusta ajassa ja kärsivällisyydessä.
Mitä tulee Jaanan pohdintaan siitä, vaikuttaako kodin vaihtaminen eroahdistukseen... Minun viimeisin ostokseni, liki 3 vuotias uros, on kolmannessa kodissaan. Vaihtoi kotia alta vuoden ikäisenä ja nyt taas uudestaan. Ensimmäisellä omistajalla ei riittänyt aika eikä energia, toisella loppui osaaminen kesken ja myönsipä ihan rehellisesti, että rotukin on väärä. Itse en usko koiraa koskaan myyväni mínnekään, vaikkei siitä "olisikaan mihinkään". Kovastihan tuo on mennyt eteenpäin jo lyhyessä ajassa. Mutta ei se eroahdistuksesta kärsi kyllä vähääkään. Päin vastoin, tuntuu olevansa kaikkialla kuin kotonaan. Aamulla jäävät nartun kanssa tyytyväisinä köllimään tarhaan kun minä lähden töihin ja yksinkin jää aivan nätisti, siis ilman toisen koiran seuraa.
Eli: en usko, että eroahdistuskäytös ilmestyy kodin vaihdon yhteydessä, vaan että sitä on ollut jo aiemmin ja koira jatkaa oppimaansa käytöstä myös vieraassa ympäristössä, ehkä jopa voimakkaampana kuin ennen.
tuosta sosialistamisesta ja yksinolosta esiin.
Mä luulen ettei tämäkään koira,josta mieleeni tuli kysymys ole ollut kovinkaan tieto/taidollisissa käsissä mitä koiriin ylipäänsäkään tulee.
Ja siinä eri kotien välissä koira oli jossakin koirahoitolassa tai koirakodiksiko niitä kutsutaan,josta sitten sain viimeisimmän kotinsa.
Sitä ennen koiralle tuskin on aikaa ollut ja mielenkiintoa.
Koiran viimeisin koti ennen koirien taivaaseen lähtöä oli taas perheessä,jossa koiraa pidettiin pumpulissa ja lapsena,joka varmasti ruokki omalta osaltaan tätä käytöstä. Ja eroahdistus ilmeni nimenomaan perheen miehen poistuttua pois kotoa ja koira uikutti ja juoksi ympäri kämppää haluten isäntänsä matkaan.
Rikkonut se ei kyllä yhtään mitään.Autossa hysteerinen käytös oli myös ihan sietämätöntä. Huutoa ja hyppimistä. Ensimmäinen tälläinen tapaamani koira,joka jätti minuun aikamoiset kysymysmerkit.
Muuten ihan herttainen ja ystävällinen pakkaus oli tuo,mutta tosiaan aika kova stressi oli varmaan koirallekkin olla vauhkona kokoajan jostain.
En tiedä mitä oli loppujen lopuksi sen koiran ongelmat ja kuinka syvältä historiastansa kotoisin,mutta mielelläni näkökulmia tähän asiaan lukisin lisääkin.