Olen nyt viikon ollut oksentamatta. Tuli vaan sellainen olo, kun näin kuvan bulimiakohtaukseen kuolleesta tytöstä näillä sivuilla, että tuossa tilassa sitä voi joskus itsekin olla, jos ei lopeta. Olen sairastanut bulimiaa n. 7 vuotta, aina välillä parempana ja välillä huonompana. Kerran olen ollut 3 viikkoa sairaalahoidossa ihan omasta tahdostani, mutta en voisi kyllä sanoa, että siitä olisi ollut minulle ihmeemmin hyötyä. Kyllä sitä vaan tarvitsee sen oman vahvan tahdon lopettaa, ja minua motivoi tuo kamala kuva. Olen nyt syönyt normaalisti ja liikkunut päivittäin. Tuon päätöksen jälkeen ei ole edes tehnyt mieli käydä sessioimaan, on ollut tosi helppo pysyä päätöksessä olla oksentamatta. Tulee varmasti eteen hetkiä, milloin saa taistellakin päätöstä vastaa, vielä ei ole tullut. Iltaisin tykkään napostella telkkaria katsoessa, ja silloin kuorin porkkanoita, suikaloin kurkkua, tai teen salaattia, ja niitä popsin hyvällä omalla tunnolla.. ja juon light- limsaa..
Toivottavasti tästä alkaa minun taival kohti normaalia elämää..
Tsemppiä muillekin :)
Toivottavasti tästä alkaa minun taival kohti normaalia elämää..
Tsemppiä muillekin :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
kiitokset tsempistä, sinne myöa! =)
omasta kokemuksesta haluaisin kertoa. eli itselläni oli maksimissaan kolmen päivän taukoja, jolloin olin päättänyt lopettaa oksentamisen ja ahmimisen. ja aina taas repsahdin. mutta kerran kävikin niin, että viikon sain oltua oksentamatta lähes huomaamattani (keskityin niin intensiivisesti ylppäreihin). ja viikkohan oli jo käänteentekevä! viikko on nyt vierähtänyt yli kuukaudeksi ja vaikka ajatus oksentamisesta saattaa käydä mielessä, en enää pysty tekemään itselleni niin kamalaa tekoa.
hyvät on nyt mahdollisuudet parantua täysin :)!! päivä kerrallaan ku jaksat venyttää oksentamattomuutta niin pian huomaat olevasi kuivilla =)
Kiitokset rohkaisevasta viestistä, tänään lähti 11.päivä ilman oksentamista :)
Yllättävän helppoa on ollut.. Ja vaikka ajatukset pyöriikin aika paljon ruoan ympärillä, ei kuitenkaan ole oksentaminen tullut mieleen..
Eikä sitä halua näin hyvää alkua pilatakaan, tahto on niin kova parantua :)
Just tulin lenkiltä, ja iloisin mielin tähänkin päivään. Ja onnittelut sinullekkin hienosta saavutuksesta!! Antaa vielä lisää potkua ja uskoa, että tästä voi oikeasti parantua :)