Moikka!
Onko täällä muita odottajia, jotka meinaa tulla hulluks? Oon alusta asti ollu itkuinen ja ärhäkkä, nyt menos rv14 3. Ystäväpiiris ei lapsia tai odottajia. Tuntuu, et mut on hylätty ja mun pitäs vaa kutoo himas jotai sukkia. Kävin ennen aika aktiivisesti ulkona jammailemassa. Ärsyttää ku ukkeli käy nyt aikas usein ulkona tai tekee jotain vastaavaa duuniporukoiden kans. Nytkin on jossain kissanristiäisis duuniporukoiden kans ryypiskelemäs. Tunnen itteni arvottomaks hautomoks. Mä en kestä jos nää fiilikset vaa pahenee. Mulle ei oo ikinä mitkää hormoonit soveltunu. Esim. kaikista pillereistä tulee eriasteista masentuneisuutta ynnä muuta inhottavaa.. Kai tää jotenki täst taas.
Onko täällä muita odottajia, jotka meinaa tulla hulluks? Oon alusta asti ollu itkuinen ja ärhäkkä, nyt menos rv14 3. Ystäväpiiris ei lapsia tai odottajia. Tuntuu, et mut on hylätty ja mun pitäs vaa kutoo himas jotai sukkia. Kävin ennen aika aktiivisesti ulkona jammailemassa. Ärsyttää ku ukkeli käy nyt aikas usein ulkona tai tekee jotain vastaavaa duuniporukoiden kans. Nytkin on jossain kissanristiäisis duuniporukoiden kans ryypiskelemäs. Tunnen itteni arvottomaks hautomoks. Mä en kestä jos nää fiilikset vaa pahenee. Mulle ei oo ikinä mitkää hormoonit soveltunu. Esim. kaikista pillereistä tulee eriasteista masentuneisuutta ynnä muuta inhottavaa.. Kai tää jotenki täst taas.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei raskaus ole este mihinkään menemiselle ja hauskanpidolle. Alkonantimet luonnollisesti jätetään väliin, mutta jos hauskanpitoon liittyy aina alko niin eipä hyvin mene.
Tekstistäsi saa kyllä sen kuvan, että et oikeen ole sinut raskauden kanssa. Kuvittelitko saavasi koko paketin, raskaus ja silti meno jatkuu entisen lailla? Ei se aivan niin mene. Jostain kenties pitää luopua, mutta paljon saa myös tilalle. Ja nythän sinulle on vielä oiva tilaisuus harrastaa ja mennä, nauttia ns vapaudesta.
Kenties sinun ja miehesi pitäisi hieman keskustella asioista. Ei kai miehen pidä kylki kyljessä nyhjöttää koko ajan, mutta ymmärrän toki, että sinäkin kaipaat hänen seuraansa ja odotusaikana moni nainen kaipaa paljon pusuttelua ja muuta hyvänäpitoa. Toisaalta hyvä, että mies "juoksee juoksunsa" nyt, sillä vauvan synnyttyä perhe-elämä lohkaisee ison osan hänen elostaan jos hänellä on arvot yhtään kohdallaan.
Ai ei se elämä lapseen lopu, mutta elo kyllä muuttaa muotoaan monin tavoin ja ne omat halut ja toiveet pitää laittaa hetkeksi hyllylle, sillä pieni vauva vaatii teiltä vanhemmilta hoitoa ja huomiota 24/7. Toisaalta sekin aika on lyhyt pätkä ja toivottavasti teiltä löytyy läheltä ihmisiä jotka sitten vauvan synnyttyä voivat auttaa teitä lapsenhoidossa, jotta saatte nukkua ja kenties välillä lähteä hieman viihteellekin.
Aurinkoisia hetkiä ja onnellista odotusta :)
Ps. omista tunteistaan voi miehen lisäksi puhua myös neuvolassa
Tota noin. Mistäköhän aloittaisin.. Kuka on väittänyt, että alkoholi on mun ainoa hauskanpito tapani? Ei todellakaan. Haluaisin tietää mitä mahdollisesti tarkoittaa oleminen täysin sinut raskauden kanssa? Voiko kukaan ensimmäistä odottava olla? Kyllä minulla on taju mitä lapsi tulee vaatimaan yms. Ja mielelläni sen tarjoankin. Ei musta mikään bileäiti tule, todellakaan. Sit vielä sellasta, että meidän yhteiselämäämme on aina liittynyt lapsi. Miehelläni on tytär, joka asuu vuoroviikoin meillä. Olemme todella läheisiä. Olen ollut niin alusta asti mukana kuvioissa, ettei edes muista aikaa ennen minua. Hoitanut olen paljon ja ns. "uhrannut" paljon omia menojani ollakseni lapsen kanssa, tietysti puhumattakaan kahdenkeskeisestä ajasta mieheni kanssa. Mun teksti ei ehkä ollu järkevämmästä päästä, mut minkäs teet kun on paska fiilis. Ja kavereista vielä... Kun suurinta osaa ehtii nähdä vaan viikonloppusin, niin.. Eipä paljoo kutsuja minnekkään satele. Ja siis tykkään kyllä oikeesti olla ihan kotonakin. Mut ei aina jaksais, varsinkin kun on masentavia ajatuksia.
Mun piti viel laittaa, ku sekavist teksteist sai kuvan, et mies ois ihan hulttio. Ei se ole. Tosi ihana vastuuntuntonen isi ja hellä rakastava mies. En vaan jotenki halua rajoittaa sen menemisiä, ku ei aikoinaan päässy. Haluun, et se voi tapaa kavereitaan ja muita ihmisiä. En mä tiedä miks mä kuitenki tunnen näin. Haluisin vaan huomioo, mus on varmaan jotain vialla.
Ei sitä varmaan oikein osaa kuvitella, minkälaista elämä on raskaana, jos sitä ei ole itse kokenut. Eikä ikinä tiedä, kuinka oma mies reagoi raskauteen, vaikka se olisi kuinka suunniteltu ja toivottu.
Minä ainaki tapaan samaan malliin kavereita viikolla, kun ennenki. Ainut vaan se, että viikonloppusin on tavattu aina lähteä viihteelle kaverien ja miehen kanssa, nyt se vaan ei onnistu. Ja sitäpaitsi mua ei ainakaa huvita selvinpäin lähteä kattomaa kun muut juo.. Ja kyllä mä ainakin toivoisin, että mies vähentäis menojansa kun mä oon raskaana, mut turha toivo. Ja mun mielestä se ei oo hyvä mies, joka menee ku nainen on raskaana.. Mitään takuita ei oo, et se mies sit lopettaa menonsa kun vauva syntyy. Mä sanoisin, et hyvä mies on se, joka vähentää menojaan kun vauvaa aletaan yrittämään..
En mäkään sitä odota, että kaikki menot lopettais, mut vois sitä nyt edes vähentää.. ja ihan omasta halustaanki vielä..
otahan itseäsi niskasta kiinni. Kotiin ei tarvitse jäädä kyhnöttämään, reippaasti vaan kavereiden kanssa ulos ja harrastuksiin. Pelisäännöt olis ollu hyvä keskustella jo ennen raskautta miehen kanssa.Keskustele miehesi kanssa ja kerro tunteistasi. Minulla mies tukena ja menot on juostu jo vuosia sitten. Nyt koen olevani valmis elämään lapen kanssa ja odotusaika on ihanaa.
Heippa!
Ja tsemppiä!
Mulla oli ihan sama juttu! Itkeskelin jatkuvasti ja olin masentunut, vaikka kuitenkin tiesin olevani onnellinen! Ei siihen mikään auta (ei se siis mikään asennekysymys ollut) ja joillekin käy näin :( En mä mahtanut ahdistukselle ja masennukselle mitään.
Meillä mies ymmärsi (kun asiasta oli juteltu), eikä itekkään enää juossut kaikenmaailman kissanristiäisissä.
Me opeteltiin yhdessä kaikenlaista erilaista vapaa-ajanviettoa ja yllätys yllätys -pinen ajan kuluttua se on molemmista ihanaa!!! Tehdään kaikkea muuta sen baarissa ramppaamisen tilalla, ollaan ulkona ja kaikenlaista puuhastellessa on kiva jutella rahaakin säästyy.
Mun mielestä on hyvä näin. Lapsen syntyessä tarvitsen tukea mieheltä, joka ei vasta siinä vaiheessa ala kärsiä ja kiukutella menojen vähenemisestä!
Niin, ja se masennus menee kyllä ohi! Viimeistään mutaman viikon sisällä varmasti alkaa helpottaa :)
Juttelu oman miehen kanssa kannattaa kuitenkin, hänkin voi ottaa itteensä masentuneisuudestasi, jos ei asiaa ymmärrä.
Sain viesteistäsi sellaisen kuvan, että kaverit eivät enää kutsu sinua menoihinsa yhtä paljon kuin ennen. Miksi? Jos heillä on jotain outoja ennakkoluuloja raskaana olevia kohtaan, niin PUHU heille. Sano että haluat olla mukana kuten ennenkin, niin kauan kun kykenet. Selitä että ehkä et joskus jaksa lähteä mukaan, mutta siitä ei pidä tietenkään loukkaantua vaan pitää kutsua taas seuraavalla kerralla uudestaan.
ja kerro ettet pidä siitä että hän huitelee missä milloinkin bilettämäs kun sinä oot kotona väsyneenä. En minä ainakaan enää jaksa valvoa kovin myöhään, eikä tee edes mieli lähteä selvinpäin baariin. Ennenkun sinne meni pienessä sievässä, se oli jokseenkin mukavampaa. Mieheni ymmärtää mua, eikä sen tee mieli lähteä yksin mihinkään jamittelemaan, ei olla ennenkään harrastettu erikseen bilettämistä.