Milloin valmis äidiksi?!

no niin.. siis ei ole mitään ikää milloin on valmis vanhemmaksi, vaan jokainen tietää sen itse parhaiten sisimmissään!
juu, varmasti jotkut puuttuvat ja kummastelevat teidän ikäänne, mutta mitä siitä sitten??? antaa heidän kummastella, itsensähän siinä nolaa, ja varsinkin jos vielä valittavat, mitä usein tapahtuu!
mutta harvoin, tai en ainakaan minä ole kuullut että noin nuori? haluaa oikein harkinnan kautta raskaaksi.
Kuinka vakaa teidän suhde on miehesi kanssa? entä taloudellinen tilanne? en usko että sinä tarkkaan tiedät mitä elämä nyytin kanssa on, enne kuin olet itse sen kokenut.

älä ikinä hei anna muiden mielipiteiden olla esteenä sun unelmille! älä ikinä! se on teidän kahden päätös, ja te teette minkä teette! tottakai vanhemmat ihmiset tulevat sanomaan, että odottakaa nyt muutaman vuosi ja muut äidit sanovat että katos, taas yksi sossuntuella elävä teiniäiti! tuota on paljon, mutta viittaa kintaalla vaan ja listaa kateuden piikkiin!

te pärjäätte jos haluatte ja olette hyviä vanhempia jos haluatte!!
onne ja kaunista kevättä teille!! :)

Juu minäkin olin 99- päiväkodissa töissä ja ajattelin lasten hankkimista jatkuvasti silloisen poikaystävän kanssa, mutta suhteesta ei tullut mitään ja erosimme(onneksi) .Tapasin 99-loppuvuodesta mukavan miehen ja vauva kuume oli vieläkin valtava ja mieskin halusi myös lasta.Hän asui yksin ja oli minua 5 vuotta vanhempi ja (edellinen oli minua vuotta nuorempi).Me muutimme tämän miehen kanssa yhteen ja menimme kihloihin, eli kaikki tapahtui todella nopeasti.aloin odottaa lasta 00-huhtikuussa ja laskettu-aika oli 01-alkuvuotta. Raskaus oli todella vaikea ja lopulta vauva syntyi 2kk etuajassa.Kaikki meni kuitenkin hyvin ja vauva pääsi kotiin jouluksi.Olin todella onnellinen.Mutta onni kääntyi,lapsi valvoi kaiket yöt ja minä olin väsynyt ja itkin jatkuvasti.olin muutenkin huonossa kunnossa ja mieheni ja minun suhde alkoi mennä ala mäkeä.Pääsimme kyllä ratkaisuun,mies kävi töissä ja valvoi silti joka toinen yö.Kaikki sujui kunnes minä olin kyllästynyt olemaan kotona ja menin kouluun ja mies kävi edelleen töissä ja vauva oli hoidossa.Koulua kävin raskauteni aikanakin ja se oli jotenkin noloa ja häpeällistä, koska kaikki kyttäsi ja nauroi minua ja masua.No kun koulua kävin jälleen kaikki meni taas hyvin arki maistui, eikä joutunut olemaan aina vauvan kanssa yxin kotona.Sitten tuli uusi ongelma, koska olin vasta 19 en ollut kerinnyt paljon kapakoissa käymään ja autolla runtsalla,kun taas mieheni oli kerinnyt jo nuoruutensa viettämään.No minä aloin olla koulukamujen kanssa yö kaudet runtsalla ja rafloissa ja mieheni oli lapsen kanssa kotona, joten meille tuli taas kriisi ja ISO sellainen.Suorastaan sillä hetkellä vitutti olla äiti, kun kaveri piiri oli täynnä lapsettomia sinkkuja ja bilettäjiä.Minä menin ja menin en vastanut miehelleni puhelimeen,koska hän vain aina huusi mulle, tiesin että hän hoisi lasta hyvin joten mitään hätää ei ollut..Kerran kun tulin taas aamuyöllä kotiin he olivat häipyneet ja minä olin kauhuissani silloin tajusin,että minä en voi elää näin,koska olin äiti

Löysin mieheni ja lapseni ja oli päätösten aika, sain itse valita sinkku-bilettäjä vai äiti.Valitsin äitiyden vaikka olisinkin halunut jatkaa biletystä, mutta isetunto ei antanut periksi.Ja me jatkoimme suhdetta.mutta erosimme myöhemmin, kun jätin mieheni toisen takia.Tässä on minun tarina, sitä ei kukaan voi tietää milloin on valmis äidiksi ja niin suureen vastuseen EI EDES ITSE.Ja koska aina loppuviimeksi äiti on lapsestaan vastussa.Meilläkin lapsi jäi minulle koska mies oli saanut tarpeeksen jo,koska oli hiukan enemmän hoitanut lasta mukamas.Ja hän halusi vain pelata pleikkaria, ryypäta ja katsella TV:tä,koska jäi työttömäksi.Oikeastaan jos ajattelee ei voi olla millonkaan valmis,koska ei yhtään tiedä mihin ryhtyy.Useat kaverini valittavat minulle,että miksi heidän piti mennä tekemään lapsi nuorena miksen varottanut heitä,mutta ei sitä voi kukaan sanoa milloin on valmis.Onhan sitä kaikkia testejä esim.Että herää pari kk joka yö hyssyttelemään nukkea ja aina kun lähtee ulos pukee ensi nuken...en muista mutta kirjastossa on joku tälläinen opus,että jos jaksaa tehä kirjan ohjeiden mukaan olisi muka valmis äidiksi mutta enpä usko,että vastauksen siitä saa.tuskinpa!!!Että kyllä ihmisen täytyy ihan itte vaan tehä päätökset ja myös ne inhottavat virheetkin vaikka sitten miten kävis,tää on vaa elämää....toivottavasti jaksoit lukea ja sait jotain aihetta ajatella.Pallo on vain teillä ei kellään muulla,eikä se muille kuuluu hankittepa lapsen nyt tai kymmenen vuoden päästä niin aina se yhtä raskasta on ja ajattelee samoin:et miksi mun piti tehä lapsi olinhan ilmankin onnellinen.Mutta tälläisiä me ihmiset ollaan!!!!

moikka!
Itse olen -84 ja mies -83
Haaveilemme toisesta lapsesta..esikoinen on 2 vuotias...mun mielestä iällä ei ole mitään väliä kunhan on itse valmis

Oon 18-vuotta ja avomieheni 21. Meillä on järjetön vauvakuume ja ollaan lasta yritetty jo yli puoli vuotta. Mun ajatukset on melkeinpä samanlaiset ku sulla!! Mä uskon pystyväni elämään äitinä, oon saanu mennä ja riehua koko nuoruuteni kuten myös mieheni. Olen ollut erittäin paljon lasten kanssa ja katsonut läheltä lapsiperheiden elämään. Mutta kuten sullakin, pohdin vain mitä muut sanovat?? Oon ollu ala-asteen ja yläasteen ajan koulukiusattu ja jopa ventovieraat ihmiset haukkuivat kaupungilla. Olin yleinen naurunaihe!! ja siksi pelkään miten ulkopuoliset reagoivat tajutessaan että odotan lasta.. = (

Entäpä vanhempani jotka saivat sätkyn kun menin kihloihin ja puolen vuoden kuluttua muutin mieheni kanssa omaan asuntoon! Entä sukulaiset!? Mutta joka tapauksessa oon päättänyt, lapsi tulee jos on tullakseen. Muiden mielipiteet on yksi lysti!! Me halutaan lapsi, ollaan onnellisia ja kaikki on muutenkin hyvin. Ollaan seurusteltu kolme vuotta josta vuosi kihloissa. Yhteinen asunto ollut 8kk ja monet kivikot kärsitty suhteessa. Miehellä työ ja rahaa, itselläni lukio juuri suoritettu. Miksi siis ei?!= )

yritän siis sanoa, että kaikki ulkopuoliset kyllä sopetuu siihen! Jos uskot olevasi valmis, rakastat miestäsi, suhde vakaalla pohjalla-mikä ettei! Varmasti meillä molemmilla tulee olemaan vaikeuksia raskausaikana..monet voi sanoa ilkeästi, katsoa pilkallisesti jne. Mutta hällä väliä! Oma onni on tärkein! Ei muiden mielipide. on mullakin usein vaikeaa uskaltaa jatkaa yrittämistä kun ajattelen muiden sanomisia, mutta lujalla tahdolla eteenpäin. = )

Onnea siis matkaan teille. = ) Aurinkoista kevättä kaikille kuumeilijoille-erityisesti nuorille sellaisille! = )

Olen 20 ja mies 26, ollaan seurusteltu 2 vuotta ja melkein yhtä kauan asuttu yhdessä. Ei olla suunniteltu mitään ikää milloin lapsia tehdään. Ollaan ajateltu että tulee sitten kun on tullakseen JA Nyt meille on tulossa vauva (vähän yllätyksenä,mutta hän on erittäin tervetullut) tunnen olevani valmis äidiksi ja mies isäksi, vaatii se totuttelua mutta tuntuu hienolta!

Moi!
ei mun mielestä ole mitään tiettyä ikää milloin on valmis isäx tai äidix.. itelläni on 6kk tyttö.. enkä ole katunu päivääkään.. muksun isänkaa ollaan edelleen yhessä.. onnea teille!! :)

Ei teillä vielä ole kiirettä vanhemmiksi. Itse sain ensimmäisen lapseni 26 vuotiaana. En sano, että se on ainut oikea ikä, mutta bileitä ja ravintoloita oli tullut kierrettyä jo aivan tarpeeksi, jotta ei ole vieläkään tullut hinku baareihin. (Lapsi jo 14 vuotias)
Nauttikaa nuoruudestanne vielä muutama vuosi. ;)

Haluaisin jatkaa lyhyeksi jäänyttä kirjoitusta...
Olimme ystäviä jo yläasteella ja yläasteen jälkeen se muuttui seurusteluksi,tällä hetkellä ollaan naimisissa!!Monet ovat kirjoittaneet siitä miten pitäisi pitää hauskaa kun on vielä nuori esim.käymällä baarissa ja ajamalla autolla (siis bilistellä).Itse on tullut hylmöiltyä 13 vuotiaasta lähtien 16 vuotiaaseen asti jonka jälkeen en ole jaksanut perjantaisin edes pulloa katsella ja koti ihmisenä en yleisillä paikoilla jossa on paljon porukkaa ole koskaan viihtynyt!!!Kaveri kutsui mut synttäreille ja se uhkas viedä mut baariin,mut turha luulo kun mua rupee ajatuskin oksettaa.Joskus tuntuu etten tiedä ulkomaailman asioista mitään kun tulee vietettyä aikaa paljon kotona tai ulkoillen luonnossa.Autolla on tullut ihan tarpeeksi ajettua että joskus tuntuu paremmalta ettei edes omistaisi autoa,kun tutut kyselee aina kuskiksi!Mun kaveri sai 16 vuotiaana lapsen ja mä oon ollu sitä tukemassa ensimmäisistä neuvolakäynneistä synnytykseen ja nyt auttanut lapsen kanssa,kun kaverin silloinen poikaystävä ja lapsen isä jätti sen heti kun sai tietää raskaudesta.Sen lisäksi olin 2 kuukautta kolmen lapsen vara "äiti" kun niiden oikea äiti joutu olee töissä aamu 6:sta ilta 9:n...Aamulla tein aamupuuron,katsoin et hampaat tulee pestyä ja vein koululaisen (7vuotias) kouluun,päivällä tein ruokaa 4 vuotiaalle ja 1 vuotiaalle,pesin pyykkiä,siivosin,kävin ulkoilemassa lasten kanssa ja tein kaikkea sitä mitä kotiäidit tekevät.Tuli sitä monet yöt valvottua sairaan lapsen kanssa ja yhen yön istuin päivystyksessä..Lopulta sanoin sille äidille että sun olis parempi hoitaa lapsiasi,kun ne ei enää haluunnu olla musta erossa ja pelkäsivät että lähden pois!!Välit siinä meni,mut ehkä nyt se äiti ymmärtää miten paljon se menetti siinä ajassa.
Tulevaisuudessa olis tarkoitus lähteä toteuttamaan unelmaa eli yrittää opiskella oppisopimuksella puutarhuriksi!!!Nyt olen töissä siivoajana ja töitä olis myös hevosenhoitajana ja maataloustyöntekijänä mutta muutettiin just uuteen kotiin ja se olisi ruotsissa!Ollaan puhutti monet illat lapsesta ja kaikesta siihen liittyvästä...Tunnen olevani valmis äidiksi ja ei ole mitää epäilystä että miehestäni ei olisi isäksi.Minua vaan pelottaa etten saa lasta,koska minulle tehtiin 13 vuotiaana abortti (silloin jouduin raiskauksen uhriksi ja en sokissa osannut mennä lääkäriin enkä ilmoittaa poliisille)sen jälkeen tuli tulehdus joka kuulemma aiheuttaa 40% lapsettomuutta.Kävin muutama viikko sitten lääkärissä,mutta vielä ei oo tullu tutkimustuloksia!Haluan lapsia nuorena niin ei sitten ole vanhana haittana niin kuin isäni 60v. ja äitini 54v. sanoivat vielä muutama vuosi sitten että miks ihmeessä lapsia ei tullu tehtyä nuorempana että ne on rasitteena kun on jo sairas ja huono kuntoinen sekä eläkkeellä..isä on ollu 7 vuotta eläkkeellä ja äiti 5 vuotta eläkkeellä.Ilmeisesti ne ei halunnu mun kuulevan mut se tais olla vahinko..olin taas väärään aikaan väärässä paikassa!Toivon että yrityksemme palkitaan ja voin ilmoittaa ilo uutisen kaikille!!!Kirjoittakaa jatkossakin mielipiteitänne!!!

En pidä itseäni mitenkään vastuuntunnottomana. Mutta eli normaalin nuoruuden ja baariajan ilman mitään tunnontuskia. Ja äidiksi olin valmis sit vanhemmalla iällä. Vaavi syntyi hiukka ennen 30-vuotis päivää. Mut nyt ainakin tiedän et mun ei tartte palata baanalle edes sit kun lapsi on vanhempi. Olen ollut siellä tarpeekseni.

Toki kaikkien ei siellä tarvi edes käydä, mutta tunnen vähän liiankin monta tapausta joissa piti heti kun oli joku ukko saatu kiikkiin alkaa lapsia tekeen oli ikää sit miten vähän hyvänsä. Ja sit se ei ollutkaan niin kivaa kuin olivat kuvitelleet ja sinne baanalle piti päästä pyörimään ja jättää lapset sit kotiin, välillä jopa päikseen, kun oli bailukuume niin kova.

Eli elä ensin villi vapaa nuoruus ja tee vaavit vasta sitten.

Sehän on ihan sinun ja miehesi välinen asia eikä se kuulu kenellekään ulkopuoliselle.
Itse olin 17-vuotias tullessani raskaaksi ja 18-vuotias lapsen syntyessä.Mielestäni ei ole mitään oikeaa ikää olemassa jolloin on valmis isäksi tai äidiksi.Jotkut ovat valmiita ennemmin ja jotkut myöhemmin,on myös niitä jotka eivät ole ikinä kypsiä vanhemmiksi.

Itse olen juuri täyttänyt 19 ja mieheni on 26, ja haaveilemme lapsesta. onhan se iso vastuu eikä sitä etukäteen voi tietää millään mitä edessä on mutta lopetin just pillerit ja lapsi oisi tervetullut. Itsellä sellainen päähän pinttymä, että nuorena tekee lapsen/lapset ja sen jälkeen menee työelämään ja on siellä eläkeikään saakka. Elättäköön mies perheen sen aikaa kun mami lapsen kanssa kotona. No joo, mutta ei kukaan voi määritellä mikä olisi oikea ikä tehdä lapsi. Itsestä tuntuu, että olen kypsä äidiksi. Ja se mitä muut siitä ajattelee, on heidän oma asiansa.