Olen pariin kertaan kirjoittanut tuonne paniikkihäiriö -osastoon, mutta olen alkanut miettimään että ehkä kyse onkin jostain muusta.
Eli sain siis parikuukautta sitten yöllä sellaisen ahdistuskohtauksen. Tuli vaan sellanen pelkotila, vaikkei pelolla varsinaista kohdetta ollutkaan. Sitä kesti sitten hetken ja sain nukuttua pari tuntia ennen kuin piti aamulla lähteä töihin. Mutta aamulla olikin tosi paska olo, tuntui kuin olisi unessa vaikka olikin hereillä. Kävin työpaikalla ja sain loppuviikon vapaata onneksi. En kyennyt ulos viiten päivään, koska olon aiheuttama ahdistus oli niin voimakas.
No seuraavana maanantaina oli pakko taas lähteä töihin, ja pystyinkin jotenkuten tekemään työt. Olo oli ja on edelleenkin yhtä epätodellinen mutta jotenkin siihen vaan on tottunut, vaikkei tätä olekkaan kestänyt "kuin" pari kuukautta.
Nyt olen kuitenkin kahlannut nettiä etsien itselleni diagnoosia, ja yllättäen sehän on vain pahentanut asioita. Epätodellinen olo kun liittyy niin moneen psyykkiseen ja jopa fyysiseen sairauteen. Aluksi olin varma että tämä on paniikkihäiriö, koska minulla oli jo lapsena muutamia kausia jolloin sain sellaisia pakokauhu kohtauksia esim. koulumatkalla, pelkäsin niin että oli yleensä pakko kääntyä takaisin kotiin ja kotona olo aina paranikin.
Kävimme aikoinaan lääkärissäkin, muuta silloin ei lääkäri antanut minkäänlaista diagnoosia, totesi vain että terve poika.
Viimeisimmät paniikkikohtaukset sain yläasteella, siita on nyt jo kulunut 7 vuotta ja sen jälkeen ei ole ihmeempiä oireita ollut.
Eksyin myös tuollaiselle foorumille www.dpselfhelp.com
Siellä on paljon ihmisiä jotka kuvaavat olotilaansa samanlaiseksi kuin minun, ja siinä etusivulla onkin aika osuva kuvaus olosta, etenkin se derealisaatio osuus.
Mutta koska äidilläni on todettu skitsofrenia olen katsonyt myös skitsofrenian oireita, ja epätodellisuuden tunne kuulu myös skitsofrenian oireisiin. Ja se alkoi pelottamaan todella paljon koska olen valittevasti joutunut näkemään mitä kyseinen tauti voi aiheuttaa. itselläni ei kuitenkaan ole kuulo tai näköharhoja tai kummallisia harhaluuloja tai sellaista.
Mutta silti olen kauhuissani että voisiko oireeni johtua alkavasta skitsofreniasta.
Olen kyllä menossa lääkärille, joka pelottaa suoraan sanoen aivan helvetisti. Lähinnä juuri tuon skitsofrenia diagnoosin pelossa koska lähisukulaisella oleva tautihan lisää minun riskiäni saada se.
Eli sain siis parikuukautta sitten yöllä sellaisen ahdistuskohtauksen. Tuli vaan sellanen pelkotila, vaikkei pelolla varsinaista kohdetta ollutkaan. Sitä kesti sitten hetken ja sain nukuttua pari tuntia ennen kuin piti aamulla lähteä töihin. Mutta aamulla olikin tosi paska olo, tuntui kuin olisi unessa vaikka olikin hereillä. Kävin työpaikalla ja sain loppuviikon vapaata onneksi. En kyennyt ulos viiten päivään, koska olon aiheuttama ahdistus oli niin voimakas.
No seuraavana maanantaina oli pakko taas lähteä töihin, ja pystyinkin jotenkuten tekemään työt. Olo oli ja on edelleenkin yhtä epätodellinen mutta jotenkin siihen vaan on tottunut, vaikkei tätä olekkaan kestänyt "kuin" pari kuukautta.
Nyt olen kuitenkin kahlannut nettiä etsien itselleni diagnoosia, ja yllättäen sehän on vain pahentanut asioita. Epätodellinen olo kun liittyy niin moneen psyykkiseen ja jopa fyysiseen sairauteen. Aluksi olin varma että tämä on paniikkihäiriö, koska minulla oli jo lapsena muutamia kausia jolloin sain sellaisia pakokauhu kohtauksia esim. koulumatkalla, pelkäsin niin että oli yleensä pakko kääntyä takaisin kotiin ja kotona olo aina paranikin.
Kävimme aikoinaan lääkärissäkin, muuta silloin ei lääkäri antanut minkäänlaista diagnoosia, totesi vain että terve poika.
Viimeisimmät paniikkikohtaukset sain yläasteella, siita on nyt jo kulunut 7 vuotta ja sen jälkeen ei ole ihmeempiä oireita ollut.
Eksyin myös tuollaiselle foorumille www.dpselfhelp.com
Siellä on paljon ihmisiä jotka kuvaavat olotilaansa samanlaiseksi kuin minun, ja siinä etusivulla onkin aika osuva kuvaus olosta, etenkin se derealisaatio osuus.
Mutta koska äidilläni on todettu skitsofrenia olen katsonyt myös skitsofrenian oireita, ja epätodellisuuden tunne kuulu myös skitsofrenian oireisiin. Ja se alkoi pelottamaan todella paljon koska olen valittevasti joutunut näkemään mitä kyseinen tauti voi aiheuttaa. itselläni ei kuitenkaan ole kuulo tai näköharhoja tai kummallisia harhaluuloja tai sellaista.
Mutta silti olen kauhuissani että voisiko oireeni johtua alkavasta skitsofreniasta.
Olen kyllä menossa lääkärille, joka pelottaa suoraan sanoen aivan helvetisti. Lähinnä juuri tuon skitsofrenia diagnoosin pelossa koska lähisukulaisella oleva tautihan lisää minun riskiäni saada se.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Sen verran lisäystä että ennen olon alkamista olin kyllä ennestään stressaantunut, jota pahensi vielä joulukuussa sattunut läheisen äkillinen kuolema. Mietin vaan että saataisi vaikuttaa esim. JOS olisi tuo paniikkihäiriö (vaikka en diagnoosia siitä ole saanutkaan), niin sehän olisi voinut puhjeta uudestaan stressin takia
Ota yhteyttä kunnalliseen mielenterveyshuoltoon. Itsekin sain tosi nopeasti apua omiin ongelmiini.
ongelmia sinulla oli, jos saan udella?
Itse söin ahdistukseen Busparia ja se vaan lisäsi ahdistusta ja aiheutti todella paljon epätodellista oloa. Kun lopetin Busparin käytön, epätodelliset olot lakkasivat.
mitään lääkkeitä, tai no vitamiineja ja omega kolmosia, mutta niitä et varmaan tarkoita.
Eläpä hätäile, eläkä anna itseäsi peloteltavan =) Ihan ahdistuneisuuden oireilta nuo kuulostavat, itellä ihan täsmälleen samanlaisia oloja ja oireita, ja masennuslääkkeistä voin sanoa, että kokeilin 4kk niitä ja ne todellakin vain pahenti mun olotilaa siis oikeasti, lopetin ne ja rupesin vastaavasti liikkumaan hullunlailla ni johan tuli oloon parannusta, joskin että välillä elämässä koen noita ahdistuneisuuden kausia, jolloin olen varma että hulluksihan sitä tullaan, luen psykooseista ja skitsofreniasta yms yms, ja kyllä alkuoireissa on samanlaisuuksia, mutta ei se vielä hulluksi tulemista tarkoita ! Elä pelkää, koita rauhoittua, hulluksi tuleminen, pumpun tykytys, ja itse aiheutetut "hullut ajatuksetkin" kuuluvat asiaan, koska tunnustelet ympäristöä Juokse, kuole tai taistele menttaliteetilla... esim ajatuksista "tuijottaakohan nuo mua oudosti" yms yms, tunnustelet voisitko ruveta uskomaan ns psykoottisiin ajatuksii ja ahdistut sitä kautta vaan enemmän, en ole koskaan kuullut että joku joka oikeasti olisi sairastunut skitsofreniaan tai psykoosiin olisi sitä edeltäkäsin pelännyt !!! Ja siterataakseni yhtä psykologia "Ne jotka sitä pelkää niillä sitä harvoin on !"
Lisään vielä että jos kärsit myös "kummallisista" ajatuksista eli "mitäs jos rupeen tekeen", "mitäs jos rupean ajattelemaan tai luulemaan" ni ainakun lause alkaa sanalla mitäs jos tai entäs, niin unohda, sei ole merkki mistään !
lukea nuo, mutta silti, on tämä olo niin pelottava/rasittava että taidan pistäytä lääkärillä, lähinnä juuri tuon sukurasitteen takia.
Tarkoittanut etteikö kannattaisi käydä lekurissa, me kun olemme kaikki erilaisia, kerroin vain että se ei minulle itselleni sopinut, kävin muutaman kerran juttelemassa psyk. sairaanhoitajan kanssa, ja kerran psykiatrin kanssa, kaikista noista keskusteluista tuli itselleni vaan paskempi mieli, on parempi välillä minulle itselleni etten muista että minua yleensä joku vaivaa =)
Muistan kyllä itse tuon alun tähän paskaan, pelottaa, oon pihalla, salettiin tulen hulluksi, aamulla mietitään että heräsinkö vai nukunko vielä, niin hyvää ruokaa ei voi laittaa että se maistuisi suussa hyvälle, näinköhän unta vai tapahtuikohan tuo oikeasti yms yms, listaa vois jatkaa loputtomiin, ja kuulostaa kyllä pelottavalta, kirjailin kaikki oireeni silloin paperille ja annoin sille psykiatrille, tuloksena oli diagnoosi Sopeutumis ahdistuneisuus joka sisältää voimakkaita pelkotiloja, eli en siis ollut hullu vaikka niin paljon sitä luulin ja epäilin =) ja ehkä välillä olin jo varmakin että kyllä naksahettu ollaan =P
Lekuria suosittelen, ja ovathan ne lääkkeiden vaikutuksetkin yksilöllisiä, eli tee niinkuin itsestä tuntuu parhaalta ! Mutta huoli pois, sua ei vaivaa kun ahdistuneisuus ! en ainakaan muuhun usko ! Paha ahdistuneisuus voi sisältää by the way sitten myöskin paniikkikohtauksia, pakkoajatuksia, pakkotoimia, masentuneisuutta, yms yms, eli ahdistuneisuus saatta aiheuttaa muita häiriöitä jotka sitten poistuvat ahdistuneisuuden lauettua pois myöskin... vaikka saisitkin paniikkikohtauksia tms se voi silti olla vaan ahdistuneisuutta !
sori sekavaa tekstiä, en oo koskaan ollut kummonen kirjoittelia =)
Diagnoosi on siitä tärkeä että se osuu oikeaseen, esim omalla kohdallani meni pieleen kun diagnosoitiin paniikkihäiriö ahdistuksen sijasta !!!! söin cipralexia sen 4 kk kunnes kyllästyin olotiloihini ja päätin hakea apua yksityiseltä psykiatrilta kuten aiemmin kerroin että kävin sielläkin... kerrottua tarinani paperilla ja sanoin, suositteli tuo psykiatri välittömästi lopettamaan cipralexin koska kyseinen lääke kyllä auttaa masikseen ja paniikkiin muttei ahdistukseen =( cipralexin paska taipumus on se että aluksi se ahdistaa vain enemmän ja on vaara että silloin ihmiselle kehkeytyy neuroosi siitä hulluksi tulemisen pelosta tai muista peloista ! myöskin samainen psykka sanoi että masennustestejä on aivan turha tehdä ahdistuneena koska tuskaisuuden tilasta johtuen potilas saisi vaan aina tulokseksi vähintään keskivaikean masennuksen, eli tuossa terv. keskus osui täysin väärään, lopettelin lääkkeitä sen kuukauden päivät vielä ja aina kun annosta puolitettiin ni muutaman päivän kuluttua tunsin oloni paremmaksi =) Joten kehotan tarkkaavaisuuteen, ei ne lekuritkaan aina oikeassa ole ! Niin ja piti vielä mainita et itekkin olin ollut valtavan stressin alla viimeisen vuoden ennen tuota sairastumisen jaksoa...
Tsemppiä, etsä hullu ole, ja voinpa rauhallisin mielin sanoa syvällä rintaäänellä ettet ole tulossakaan ! itekki vielä näin 3 vuoden jälkeen iha terveenä ollaan, saahan sitä joku päivä vähän ajatukset olla sekasin ja rintaa puristaa kun tietää et parempaa on tulossa !
vastauksesta, kirjoitat ihan hyvin ;) Sellasta kysyisin vielä että ohjaako normaali terveyskeskus lääkäri psykiatrille tai vastaavalle, vai voiko sinne hakea suoraan?
huonosti ohjaavat, yleensä annetaan masennuslääkkeet käteen ja kotiin... riippuu varmaan paikkakunnastakin..
Tilaa aika suoraan yksityiselle psykiatrian erikoislääkärille. Maksaa, mutta kannattaa.
Ainakin pääkaupunkiseudulla näitä on kaikilla lääkäriasemilla. Hyvä hoitosuhde kunnon asiantuntijan kanssa on ihan ratkaiseva. En menisi terveyskeskuksen kautta, ihan turha mutka.
Mulla oli viime syksynä ja alkutalvesta samanlaisia voimakkaita ahdistusoireita. Sain masennusdiagnoosin ja Cipralex 10mg aloitettiin. Se on auttanut paljon. Yllätyin, kun aloin ihan oikeasti kokea värit kirkkaampina ja asiat parempina ja kauniinpina kuin olin aikoihin kokenut. Elämä hymyilee eikä sivuvaikutuksia juuri ole, lievää hikoiluherkkyyttä lukuunottamatta. Se ei haittaa, sillä ainoastaan urheillessa olen huomannut hikoilevani tavallista enemmän. Toivon kaikille yhtä nopeaa paranemista kuin omalla kohdallani. =)
Koita selvitä, nauti lähimmäisistäsi. Ne varmasti ovat sulle elämän ilo.. :)
Minä sain työterveyslääkäriltä ajanvarauskortin psykologille...
Mitä apua siitä sitten oli.. Riippuu psykologista..
6 vuotta sitten kävin juttelemassa nuorehkon naisen kanssa. Auttoi silloin...
Eilen kävin juttelemassa n.50v naisen kanssa, ei mitään apua...
Ihmisiähän psykologitkin on.
Hyvä ajatus käydä lääkärissä puhumassa. Siis toivottavasti asiantuntijan, eikä yleislääkärin. Pelot perimästä on hyvä jutella järjen kanssa kunnolla läpi.
Mainitsit myös,että elämässäsi on ollut ahdistusta laukaisevia tekijöitä ja koska tapahtumista on vielä kovin lyhyt aika reagoit kokemaasi edelleenkin. Vaikeat asiat saattavat vaatia useampia vuosia ennen kuin niiden kanssa pärjää ja senkin takia puhuminen tapahtumista olisi sitäkin tärkempää, jos olet tavallista herkempää ihmislajia ja taustalla myös rasitetta äitisi puolelta.
Mitä enemmän opit pitämään mielenrauhastasi ja tasapainostasi huolta sitä enemmän pysyt myös kunnossa. Ihmisen mieli on vähän samanlainen kuin ihmisen kroppa, että vaikka geeniperimää olisikin niin sitä voi yrittää hoitaa järkevillä elintavoilla.
Todellisuudentajusi on selvästikin tallella, joten sen suhteen ei kannata pelätä diagnoosia ihan niin helvetisti :)
Itsellä samanlaisia oireita kestänyt kohta puoli vuotta, diagnoosina paniikkihäiriö ja masennus. Syön tällä hetkellä Cipralexia ja Propralia. Oireethelpottavat ajoittain, mutta eivät ole loppuneet. Kuitenkin tiedän, etten tule hulluksi, mikä helpottaa kummasti.
Kyllä sinä tästä selviät, kun vain haet apua. :)
itellä samoja oireita ja syön täl hetkel setraliinia, kohta vuoden syönyt. Ei auttanut hirveesti, muuta kuin että panikki kohtaukset vähentyneet selvästi. Masennusta ja ahdistuneisuutta ja painajaisia ei vieny pois. mutta ota rohkeasti yhteyttä keneen tahansa kuka voi sinua eteenpäin ohjata. Jos ei muuta niin vaikka seurakunnan pappi, joka laittais eteenpäin.
Mulla on ollut myös paljon epätodellista oloa, kroonisestikin. Se on mulla masis/ahdistus, mulla ei ole skitsofreniaa eikä harhoja myöskään oo koskaan ollu. Parempi jos meet lääkärille juttelemaan, yksin vaan alkaa kuvitella kaikenlaista :)
Tarkoitin että epätodellinen olo on mulla masennuksen ja ahdistuksen oire. Depersonalisaatio ja derealisaatio ovat muuten ymmärtääkseni todella yleisiä oireita, mm. paniikkihäiriön yhteydessä. Kroonisena taitaa olla harvinaisempaa.
vuosia sitten minulla oli todella kummallinen ja epätodellinen olo melko pitkään ja olin lähes varma että olen tulossa hulluks. Kerran sitten kävelin sairaalaan sisään, halusin tutkimuksiin koska olin sitä mieltä että olen skitsofreenikko tai tulossa sellaiseksi. olin kolme päivää tutkimuksissa ja todettiin että kun en kuule ääniä ja olen todelllisuustajuinen niin mielisairaudesta ei ole kyse vaan diagnoosi oli paniikkihäiriö.
Tsemppiä sulle! Mä luulen että sullakin on paniikkihäiriö.
lue olavi norosen kirja-elämän kirja
Itse paniikkihäiriöistä ja voimaikkaista ahdistuskohtauksista kärsineenä suosittelen Psykiatria tai Psykologia.He osaavat rauhoittaa tilanteen joka harvoin on niin vakava kun itse kuvittelee.Minä käytin ehkä pari kolme kuukautta cipramiliä josta kuitenkaan en huomannut olevan apua joten lopetin kuurin.Suurin apu oli ihan tavallisesta keskustelusta ammattilaisen kanssa ja olen ollut "OK" jo viitisen vuotta.Minun kohdallani suurin apu tuli lopulta uskosta joka toi tarkoituksen elämääni.En tuputa sinulle mitään vaan pyydän sinulle ja kaikille hädässä oleville taivaan isän johdatusta.