Onko 19-vuotias liian nuori äidiksi? Voidaanko tätä kutsua enää teiniraskaudeksi?
Liian nuori äidiksi?
Suttura
131593
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
itse olen hetki sitten täyttänyt yhdeksäntoista ja ensimmäisen lapseni saan toukokuussa. äitini on ruinannut minulta jo pari vuotta lapsenlasta ja on nyt tyytyväinen kun sen saa ja moni naapuri raskaudesta kuultuaan päivitteli että oli aikakin jo laps hankkia, joten ei heidän mielestä ainakaan ikää liian vähän ollut
kaikki on kiinni ihmisen henkisestä kypsyydestä!!!!
ihmisestä itssestään! Hyvä äiti voi olla vaikkapa 15 vuotias, tai sitten ei! Se miten suhtautuu itseensä ja lapseen, on ratkaiseva. Hyvä äiti voi olla vaikka 36 vuotias tai sitten ei!
kun sain emsimmäisen, toivottu tapaus oli. lapsen isä hävisi kuvioista joksikin aikaa eli jäin yh:ksi. hyvin pojan kanssa pärjättiin ja tultiin toimeen, olin päättänyt itse oman lapseni hoitaa ja kasvattaa. lapsen isä palasi kuvioihin ja nyt meillä on myös tyttö (4v. ikäerolla), nyt vasta oikeasti tunnen olevani "valmis" äidiksi (24v.) ja osaan nauttia vilpittömästi ajasta kotona lasten kanssa. eiköhän se ole ihan itsestä kiinni, ja lapset opettaa päivä päivältä enemmän myös öitiö ja isiä.
mun mielestä taas sun kannattais mennä sinne töihin ja jos sulla ei vielä ole omaa kämppää,niin hankipa sellainen..huomaat että ei se pelkkä eläminenkään ole niin helppoa,saatika sitten se että saisit lapsen ja sitä sitten hoidat..lapsen tarpeisiin kuluu sitä rahaa..on ne vaipat,tuttipullot,tutit,lelut,sänky,vauvan vaatteet ja ruoat mitkä pitää maksaa,siihen vielä lisäksi tulee vielä vuokra,sähkölasku,puhelinlasku,tv-lupa, omat ruokasi jne...jos nämä kaikki kykenet maksamaan niin sitten voit alkaa harkitsemaan äitiyttä. se äitiys on myös kiinni omista tuloistasi koska lasta ei elätetä pyhällä hengellä...ja ei pidä sinisilmäisesti olettaa että kyllä joku aina auttaa.pitää ensin kyetä ottamaan vastuu itsestään ja omasta elämisestään ennenkuin lasta edes harkitsee.
..minäkin kehottaisin ensin hankkimaan ammatin(jos sellaista ei ole)ja elämään omillaan, asumaan omillaan, katsomaan, miten pärjää kaikkien laskujen ja maksujen kanssa ja vähän ottaa sitä omaa aikaa..itselleen..Käysä töissä sen aikaa että saisi vähän vaikka säästöihinkin ja saisi työkokemusta. Tuskin kovin moni ottaa töihin äitiäyslomalta palaavaa 20v naista, kenellä ei ole ammattia eikä työkokemusta kuin ehkä kesätöistä..voi olla vaikea saada duunia..En mitenkään sano ettäkö 19v ei olisi hyvä äiti tai kykeneväinen tms mutta jos sinulla on mahdollisuus valita, niin minä kehottaisin em. Olin 21 kun sain esikoiseni(vahinkoraskaus)ja en ole vieläkään päässyt opiskelemaan ammattia itselleni(rahat ei riittäisi vaikka meitä onkin kaksi elättämässä)ja olen "jo" 24...luottotietoni on vielä muutaman vuoden miinuksella, kun en osannut nuorena raha-asioitani hoitaa..Mutta jos vaavi-hinku on kova niin siinä ei paljon järkipuheet auta:)
Teini on suomessa historiallisesti tarkoittanut opiskelijaa. Nykyään sanaa käytetään merkitsemään yleisemmin nuorta ihmistä. Nykyinen käyttö perustuu 1900-luvun puolivälissä Yhdysvalloissa käyttöön otettuun teenager-sanaan, joka on johdettu englannin järjestyslukujen 13-19 loppuosasta teen tarkoittamaan vastaavaa ikäkautta 13-19 vuotta.
Kreikan sanasta diakonos ("palvelija"; ks. diakoni) periytyy ruotsin kieleen sana djäkne. Tästä on johdettu suomeen käännös teini. Agricolan tiedetään käyttäneen teini-sanaa jo 1500-luvulla tarkoittaen sillä apupappia.
1800-luvulla nuoret rahoittivat opintonsa kerjäämällä (ns. teinirahat) rahaa esittämällä teinilauluja. Teini-sana aloitti uuden kukoistuksen vuonna 1944, jolloin perustettiin Suomen Teiniliitto. Teiniliiton ja lyseoiden/lukioiden teinikuntien kulta-aikaa olivat 1960- ja 1970-luvut, mutta tämän jälkeen opiskelijatoiminnan epäpolitisoituminen pian marginalisoi ne.
Teini-sanaa ei ole johdettu englannin teen-sanasta, vaikka hyvin siihen tarkoituksellisesti sopisi. Tämä merkitys on paljon uudempi kuin suomen kielen teini. Se pohjaa germaanisten kielten tapaan ilmaista luvut 13–19 omalla erityisellä päätteellään. 1900-luvun alussa amerikkalaiset mainostajat alkoivat kohdella vastaavia ikäluokkia omana erityisenä kuluttajaryhmänään, jonka nimityksenä oli aluksi teenybopper ja sittemmin, noin vuosisadan puolivälistä lähtien teenager. Tämä käsite lainautui myöhemmin ruotsin kieleen muodossa tonårig ja vihdoin suomeen, jossa jo vanhastaan käytössä ollut sana sai nyt hieman uudenlaisen merkityksen. Viime vuosina arkipäiväiseen käyttöön yleistynyt teini-ikä vastaa siis jotakuinkin 13–19-vuotiaita eli murrosikäisiä nuoria, kun taas vanhastaan teini on ollut ehkä noin 16–22-vuotiaiden – siis murrosiän pääosin jo ohittaneiden – opiskelijoiden nimitys.
joten mielestäni et ole liian nuori olen itse 20 ja tyttö nyt 4v
ainakin on kuukauden sisällä elintarviketeknikon nimike kun valmistun joten aivan loistavaan paikkaan tulee lapsi..koulut on käyty ja nyt voi sitten keskittyä täyspainosesti lapseen mutta ehtiihän sitä lapsenkin jälkeen opiskelemaan mun mielestä ei oo koskaan liaan myöhäistä kouluttaa itseään!
Eiköhän kannata miettiä, oletko itse valmis äidiksi ja miehesi isäksi, eikä sitä, oletko teini.
sillä on, kuulutko ns. teiniäiteihin vai äiteihin?! Äiti tulet joka tapauksessa olemaan lapsellesi.
Vaikka olin 19 kun sain esikoiseni, en missään vaiheessa pitänyt itseäni `teiniäitinä`, olin (ja olen) äiti. Iliman mittään "lisänimikkeitä".
Itellä on jotenkin semmonen tuntuma että alle 18-vuotiaat äidit on teiniäitejä... Toisaalta vois ajatella että alle 16-vuotiaat on teiniäitejä.
Mutta mitä väliä sillä on? :D
Minä itse epäröin kkovasti kun sain tietää olevani raskaana. (nyt 19.v) Ajatukset myllersi.. en tiennyt haluanko pitää lastani ollenkaan. Raskausaikani oli todella rankka henkisesti. Halusin olla vapaa ja mennä pitkin kuppiloita, mutta enää ei voinut. Elämä muuttui rankaksi jo odotusaikana.. mietin monesti että "ei hevetti" mihin mä oon oikeen ryhtynyt. Yhtäkkiä piti itse kasvaa aikuiseski vaikka äsken olinkin vasta lapsi. Loppuraskaus olikin sitten taas helpompi.. olin kasvanut raskauden aikana TODELLA paljon ja tunsin että "hei mustahan tulee maailman paras äiti"