Minä, 19v. ja tyttöystäväni, 18v. olemme seurustelleet pian vuoden. Olen seurustellut parin tytön kanssa ennen häntä, hänelle olen ensimmäinen poika. Meillä on ollut erimielisyyksiä ja tyhmiä riitoja, jotka ovat laskeneet yhdessäolomotivaatiotamme sekä iloisuutta. Mieli usein maassa ja harmittaa edellinen riita. Olemme kuitenkin selvinneet tähän asti yhdessä ja asiat ovat menossa parempaan suuntaan...
Silti aina kun kaikki on ollut pitempään kunnossa eikä riitoja ole ollut, astuvat erimielisyydet seksin suhteen kuvioon. Hän ei haluaisi harrastaa sitä (tai muunkaanlaista seksuaalista kanssakäymistä) niin usein kuin minä. Hän saattaa todeta että "mehän tehtiin kaikkea kivaa vasta viime kerralla", minusta noin ei kuitenkaan voi miettiä, koska viime kerta saattoi olla viikko sitten. (Siinä on päiviä välissä, vaikkemme olisi nähneetkään).
Hän myös pelkää alkaa tekemään mitään pienempääkään hyvää minulle, koska stressaa että se etenee aina vain pitemmälle (niinkuin monesti ennen on käynyt). Stressaavana tekijänä toimivat myös tekemäni aloitteet, joita olen tehnyt melko usein sillä tyttö on melko ujo ja "hitaampi" kuin minä, enkä malta odottaa ja vain toivoa että hän ehkä jossain vaiheessa tekisi aloitteen, vaikkakin kannattaisikin varmaan yrittää joskus olla kärsivällisempi!
Haluaisin rakkauselämästämme arkisempaa, sellaista kuin sen mielestäni pitäisi vakituisen seurustelukumppanin kanssa olla. Eikä sellaista että hänelle saattaa tulle joka kerran jälkeen "väärä fiilis" koska huomaa ettei olisikaan halunnut kanssani mitään sinä päivänä. Ettei hänen tarvitsisi lähes joka kerta miettiä tosi pitkään haluaako edetä pitemmälle vaiko ei?
Vaikuttaa siltä, että joka kerta olisi hänelle kuin ensimmäinen, aivan kuin hän olisi joka panon tai runkkaussession yhteydessä menettämässä minulle neitsyyttään... En halua stressata asiasta ja olla hyvin usein masentunut kun tuntuu ettei tyttöystäväni halua minua! Antaa vain "pakkeja" jatkuvasti... Tuntuu ettei pian uskalla edes toivoa mitään kun asiat eivät kuitenkaan toteudu.
Kannattaisiko siis vain saada muut asiat järjestykseen, olla riitelemättä, pitää hauskaa, olla kärsivällinen ja odottaa tytön aloitteita jolloin ne todennäköisesti yleistyisivät? Vai kannattaako kenties unohtaa nämä vaihtoehdot, tehdä jotain muuta joka auttaisi paremmin tai lisätä noihin vielä jotain? Nuo ovat ainakin tämänhetkisen käsitykseni mukaan asioita, joihin panostamalla asia saattaisi mennä parempaan suuntaan. Mitäs muut ajattelevat?
Kiitos vastauksista jo etukäteen!
Silti aina kun kaikki on ollut pitempään kunnossa eikä riitoja ole ollut, astuvat erimielisyydet seksin suhteen kuvioon. Hän ei haluaisi harrastaa sitä (tai muunkaanlaista seksuaalista kanssakäymistä) niin usein kuin minä. Hän saattaa todeta että "mehän tehtiin kaikkea kivaa vasta viime kerralla", minusta noin ei kuitenkaan voi miettiä, koska viime kerta saattoi olla viikko sitten. (Siinä on päiviä välissä, vaikkemme olisi nähneetkään).
Hän myös pelkää alkaa tekemään mitään pienempääkään hyvää minulle, koska stressaa että se etenee aina vain pitemmälle (niinkuin monesti ennen on käynyt). Stressaavana tekijänä toimivat myös tekemäni aloitteet, joita olen tehnyt melko usein sillä tyttö on melko ujo ja "hitaampi" kuin minä, enkä malta odottaa ja vain toivoa että hän ehkä jossain vaiheessa tekisi aloitteen, vaikkakin kannattaisikin varmaan yrittää joskus olla kärsivällisempi!
Haluaisin rakkauselämästämme arkisempaa, sellaista kuin sen mielestäni pitäisi vakituisen seurustelukumppanin kanssa olla. Eikä sellaista että hänelle saattaa tulle joka kerran jälkeen "väärä fiilis" koska huomaa ettei olisikaan halunnut kanssani mitään sinä päivänä. Ettei hänen tarvitsisi lähes joka kerta miettiä tosi pitkään haluaako edetä pitemmälle vaiko ei?
Vaikuttaa siltä, että joka kerta olisi hänelle kuin ensimmäinen, aivan kuin hän olisi joka panon tai runkkaussession yhteydessä menettämässä minulle neitsyyttään... En halua stressata asiasta ja olla hyvin usein masentunut kun tuntuu ettei tyttöystäväni halua minua! Antaa vain "pakkeja" jatkuvasti... Tuntuu ettei pian uskalla edes toivoa mitään kun asiat eivät kuitenkaan toteudu.
Kannattaisiko siis vain saada muut asiat järjestykseen, olla riitelemättä, pitää hauskaa, olla kärsivällinen ja odottaa tytön aloitteita jolloin ne todennäköisesti yleistyisivät? Vai kannattaako kenties unohtaa nämä vaihtoehdot, tehdä jotain muuta joka auttaisi paremmin tai lisätä noihin vielä jotain? Nuo ovat ainakin tämänhetkisen käsitykseni mukaan asioita, joihin panostamalla asia saattaisi mennä parempaan suuntaan. Mitäs muut ajattelevat?
Kiitos vastauksista jo etukäteen!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostaa tosiaan siltä, että sun tyttöystävällä on jonkinlaisia kielteisiä ajatuksia rakkauselämästä. Jos se tuntee olevansa esimerkiksi seksissä huono (kummaa mutta niin moni luulee) hän välttelee sitä. Teidän pitäis pystyä puhumaan aiheesta, koska ei ole yhtään varmaa että tyttöystäväs koskaan haluaakaan olla aktiivisempi seksin suhteen.
Niin sitä sanotaan, että hyvä seksi on parisuhteen onnistumisen kannalta 30%, mutta huono seksi vaikuttaa 70%.
Ajattelin vastata, koska minusta vaikuttaa siltä, että todella rakastat tyttöystävääsi. Se on ihanaa! Kannattaa taistella hyvän asian puolesta...Toimiva seksi on oleellinen osa hyvää parisuhdetta.
Nyt on niin, että nuori nainen saattaa olla seksuaalisesti vielä melko kypsymätön. Jopa 30 v nainen voi olla jopa kyvytön saamaan esim orgasmia.
Nainen kehittyy vakituisessa parisuhteessa mopeammin. Joten teillä on hyvät mahdollisuudet alkaa harjoitella yhteiselämäänne. Sinulta vaaditaan kuitenkin ymmärrystä ja kärsivällisyyttä. Ja tietoa. Painostaminen vain työntää naisesi kauemmas.
Voi myös olla niin, että jos rakastelunne on kovin yhdyntäkeskeistä, naisesi ei välttämättä nauti seksistä lainkaan. Noin 70 % aikuisistakaan naisista ei koskaan saa orgasmia yhdynnässä. Suurin osa naisista nauttii esim suuseksistä enemmän.
Ota selvää asioista. Kirjastosta saa hyviä kirjoja siitä, miten naista miellytetään sängyssä, niin, että myös hän nauttii seksistä: Ihana orgasmi -kirjassa on paljon helppoja tekniikoita. Irene Kassorlan: Kyllä kiltitkin tytöt -kirja neuvoo hyvän halitteluharjoituksen, jonka avulla vähitellen opitaan riittävää läheisyyttä seksin onnistumiseksi.
Parasta olisi, jos keskustelisitte yhdessä ja etsisitte tietoa myös toisistanne.
Onnea yhteisiin nautintoihinne!
vilmatuulikki
Ymmärrän hyvin tyttöystävääsi. Olen ollut joskus itse miltei samanlaisessa tilanteessa.
Noissa yllä olevissa nyt jo olikin oikein hyviä neuvoja. Mutta voin nyt sanoa oman mielipiteeni. :)
Tosiaan, millään lailla painostaa ei kannata. Se vain pahentaa asioita. Sinun kannattaisi olla vihjailematta tai "tekemättä aloitetta" ja odottaa että tyttö tekee sen. Aloitteen teon sijaan voisit kiinnittää huomiota siihen, että hellittelet ja pidät tyttöäsi hyvänä. Suukottelet, puhut söpöjä jne. Sillä tavalla, ettei siitä kuitenkaan seuraa seksiä. Usein tuollainen läheisyys on naiselle todella tärkeää.
Oletko/oletteko ajatelleet, että voisitte pitää pientä taukoa varsinaisessa seksissä? Kun on taukoa vaikka kuukauden verran, tyttökin jo usein tuntee haluavansa sen sorttista läheisyyttä.
Nuo nyt oli minun mielipiteitäni, enkä tiedä toimivatko teillä. Mutta yritin auttaa. :) Toivottavasti ongelma ratkeaa. :)
Joo, no noita olen itsekin miettinyt. Vilpitöntä hellyyttä ja rakkaudenosoituksia ilman ehdotteluja sekä painostusta. Ainoa vaan että oletko varma noiden tepsivän, ettei kävisi niin että tyttö jää niiden varaan eikä ikinä kaipaakaan sen suurempaa, ainakaan kovin paljon (enempää kuin nykyäänkään).
Viitsisitkö ehkä kertoa myös omasta tilanteestasi, se saattaisi auttaa kun kuulisi jotain konkreettista! Kävikö sulla sit lopulta noin että kun sait hellyyttä sytyit kaikelle muullekin vai tairkotitko vaan ton nykysen tilanteen suhteen, ettei inspannut?