Minä, 19v. ja tyttöystäväni, 18v. olemme seurustelleet pian vuoden. Olen seurustellut parin tytön kanssa ennen häntä, hänelle olen ensimmäinen poika. Meillä on ollut erimielisyyksiä ja tyhmiä riitoja, jotka ovat laskeneet yhdessäolomotivaatiotamme sekä iloisuutta. Mieli usein maassa ja harmittaa edellinen riita. Olemme kuitenkin selvinneet tähän asti yhdessä ja asiat ovat menossa parempaan suuntaan...
Silti aina kun kaikki on ollut pitempään kunnossa eikä riitoja ole ollut, astuvat erimielisyydet seksin suhteen kuvioon. Hän ei haluaisi harrastaa sitä (tai muunkaanlaista seksuaalista kanssakäymistä) niin usein kuin minä. Hän saattaa todeta että "mehän tehtiin kaikkea kivaa vasta viime kerralla", minusta noin ei kuitenkaan voi miettiä, koska viime kerta saattoi olla viikko sitten. (Siinä on päiviä välissä, vaikkemme olisi nähneetkään).
Hän myös pelkää alkaa tekemään mitään pienempääkään hyvää minulle, koska stressaa että se etenee aina vain pitemmälle (niinkuin monesti ennen on käynyt). Stressaavana tekijänä toimivat myös tekemäni aloitteet, joita olen tehnyt melko usein sillä tyttö on melko ujo ja "hitaampi" kuin minä, enkä malta odottaa ja vain toivoa että hän ehkä jossain vaiheessa tekisi aloitteen, vaikkakin kannattaisikin varmaan yrittää joskus olla kärsivällisempi!
Haluaisin rakkauselämästämme arkisempaa, sellaista kuin sen mielestäni pitäisi vakituisen seurustelukumppanin kanssa olla. Eikä sellaista että hänelle saattaa tulle joka kerran jälkeen "väärä fiilis" koska huomaa ettei olisikaan halunnut kanssani mitään sinä päivänä. Ettei hänen tarvitsisi lähes joka kerta miettiä tosi pitkään haluaako edetä pitemmälle vaiko ei?
Vaikuttaa siltä, että joka kerta olisi hänelle kuin ensimmäinen, aivan kuin hän olisi joka panon tai runkkaussession yhteydessä menettämässä minulle neitsyyttään... En halua stressata asiasta ja olla hyvin usein masentunut kun tuntuu ettei tyttöystäväni halua minua! Antaa vain "pakkeja" jatkuvasti... Tuntuu ettei pian uskalla edes toivoa mitään kun asiat eivät kuitenkaan toteudu.
Kannattaisiko siis vain saada muut asiat järjestykseen, olla riitelemättä, pitää hauskaa, olla kärsivällinen ja odottaa tytön aloitteita jolloin ne todennäköisesti yleistyisivät? Vai kannattaako kenties unohtaa nämä vaihtoehdot, tehdä jotain muuta joka auttaisi paremmin tai lisätä noihin vielä jotain? Nuo ovat ainakin tämänhetkisen käsitykseni mukaan asioita, joihin panostamalla asia saattaisi mennä parempaan suuntaan. Mitäs muut ajattelevat?
Kiitos vastauksista jo etukäteen!
Silti aina kun kaikki on ollut pitempään kunnossa eikä riitoja ole ollut, astuvat erimielisyydet seksin suhteen kuvioon. Hän ei haluaisi harrastaa sitä (tai muunkaanlaista seksuaalista kanssakäymistä) niin usein kuin minä. Hän saattaa todeta että "mehän tehtiin kaikkea kivaa vasta viime kerralla", minusta noin ei kuitenkaan voi miettiä, koska viime kerta saattoi olla viikko sitten. (Siinä on päiviä välissä, vaikkemme olisi nähneetkään).
Hän myös pelkää alkaa tekemään mitään pienempääkään hyvää minulle, koska stressaa että se etenee aina vain pitemmälle (niinkuin monesti ennen on käynyt). Stressaavana tekijänä toimivat myös tekemäni aloitteet, joita olen tehnyt melko usein sillä tyttö on melko ujo ja "hitaampi" kuin minä, enkä malta odottaa ja vain toivoa että hän ehkä jossain vaiheessa tekisi aloitteen, vaikkakin kannattaisikin varmaan yrittää joskus olla kärsivällisempi!
Haluaisin rakkauselämästämme arkisempaa, sellaista kuin sen mielestäni pitäisi vakituisen seurustelukumppanin kanssa olla. Eikä sellaista että hänelle saattaa tulle joka kerran jälkeen "väärä fiilis" koska huomaa ettei olisikaan halunnut kanssani mitään sinä päivänä. Ettei hänen tarvitsisi lähes joka kerta miettiä tosi pitkään haluaako edetä pitemmälle vaiko ei?
Vaikuttaa siltä, että joka kerta olisi hänelle kuin ensimmäinen, aivan kuin hän olisi joka panon tai runkkaussession yhteydessä menettämässä minulle neitsyyttään... En halua stressata asiasta ja olla hyvin usein masentunut kun tuntuu ettei tyttöystäväni halua minua! Antaa vain "pakkeja" jatkuvasti... Tuntuu ettei pian uskalla edes toivoa mitään kun asiat eivät kuitenkaan toteudu.
Kannattaisiko siis vain saada muut asiat järjestykseen, olla riitelemättä, pitää hauskaa, olla kärsivällinen ja odottaa tytön aloitteita jolloin ne todennäköisesti yleistyisivät? Vai kannattaako kenties unohtaa nämä vaihtoehdot, tehdä jotain muuta joka auttaisi paremmin tai lisätä noihin vielä jotain? Nuo ovat ainakin tämänhetkisen käsitykseni mukaan asioita, joihin panostamalla asia saattaisi mennä parempaan suuntaan. Mitäs muut ajattelevat?
Kiitos vastauksista jo etukäteen!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mies ja nainen ovat kovin erilaisia sexin alueella. Joten totaalinen ristiriita ei poistu
koskaan . Ikävä kyllä. Odottelet turhaan,joten
sinun on laitettava mielitekosi elämäsuhteen
puntariin.
Ootko sä puhunut tästä tyttöystäväs kanssa? Siis niinkuin kunnolla, kerrotte kumpikin mikä mättää ja miltä tuntuu tämä tilanne.
Tuohon on todella hankala mennä sanomaan mitään. Tyttö saattaa tuntea itsensä epävarmaksi ja siksi kieltäytyy seksistä. Saattaisiko häntä vaivata sinun aiemmat kokemuksesi?
Ole kärsivällinen, puhu. Kyllä tyttöystäväsi varmasti ajan myötä rentoutuu. :)
Puhuminen ei ole meille ongelma, olemme käyneet nuo asiat läpi. Moni juttu olikin suoraan hänen suustaan... Hän sanoo että asia vain on hänelle vielä uusi, ja kaipa hän hieman häpeää itseään. Silti hän voisi tehdä minulle ainakin jotain... Minullakaan ei kauheasti kokemusta ole, itse seksistä ei sitä löydy lainkaan, sillä menetin poikuuteni hänelle.
Molemmat olemme päätyneet siihen tulokseen että riidat, minun useat aloitteet jotka alkavat tuntumaan painostavilta eikä hänelle jää aikaa kaivata läheisyyttäni, harvat näkemiset ym. asiat jotka luettelin ensimmäisessä viestissä ovat avainasemassa. Tietenkään hän ei välttämättä hahmota koko tilannetta kuin en minäkään, sen vuoksi kyselenkin täällä mikä voisi auttaa!
Toiset meistä ovat seksuaalisesti kylmempiä, aivan kuten toiset aktiivisempia. Yleensä tilanne vain pahenee, jos antaa ajan kulua. Itse en kaksikymppisenä naisena voi muuta sanoa, niin ikävältä kuin se kuulostaakin, että tilanne vaikuttaa aika toivottomalta. Miksi sinun pitäisi alkaa leikkimään epävarmaa teiniä aikuisen naisen kanssa? Pidätte toisianne kädestä ja elätte platonista elämää, kun nuoruus kuluu hukkaan... Odotatte. Parempia aikoja. Mutta milloin ne alkavat... Vai alkavatko??? Haluatko todella kohdata viidenkympin haluttomuus ym. seksikriisit yhdeksäntoistavuotiaana??? Naisystäväsi ei ole vielä kypsä seksiin (kaikki eivät ole koskaan) tai, kuten edellä mainitsin, hän on seksuaalisesti jokseenkin kylmä. En voisi itse kuvitellakaan tässä iässä seksitöntä viikkoa, jos olen vakituisessa suhtessa. Kahdekympin iässä ihminen on seksuaalisesti erittäin virittynyt, mikä on täysin luonnollista.
En todellakaan haluaisi rakentaa tulevaisuuttani seksuaalisesti kylmän miehen kanssa. En halua kohdata helvetin kärsimyksiä tässä elämässä! :)
Sinä olet jo aikuinen mies. Ei sinun tarvitse ryhtyä leikkimään naisesi keksimiä leikkejä.
Hänelle seksi ei ole tärkeää, sinulle on. Naisystäväsi tarvitsee kumppanin, joka hellii, muttei rakastele. Odottelu tekee vain HÄNET onnelliseksi. Entä SINÄ? Odottele vain, poika. Muista kuitenkin, että odottavan aika on sangen pitkä! ;)
Jos puhe ei auta, suosittelisin sinua miettimään suhdettanne uudelleen. Tiedäthän, että seksi ei ole suhteessa tärkeintä niin kauan kuin sitä on riittävästi, mutta siitä tulee tärkeintä, mikäli sitä ei ole.
Saat varmasti paljon muitakin vastauksia, mutta lopupeleissä huomaat, että minä olin oikeassa.
Puhukaa, se ei auta. Kyllä minä naiset tunnen. Nainen kun olen.
Myönnän, voit olla oikeassakin. Mutta tuo tyttö on niin ihana ja hyvä mulle muilta osin. En halua uskoa asian olevan noin, miksei se voisi olla niin että jos olen hänelle ihanampi on myös hän minulle?
Kuule, "Tosiseikka" on (valitettavasti) täysin oikeassa. Ihmiset ovat seksuaaliselta varaukseltaan erilaisia, toiset aktiivisempia, toiset kylmempiä. Kyseessä on yhtä perustavanlaatuinen asia kuin seksuaalinen suuntautuminen: jos olet homo, et "muutu" heteroksi, sama toisinpäin. Eli jos tyttösi on seksuaalisesti kylmä, niin sinun on parasta vain hyväksyä asia. En todellakaan usko, että kyse olisi epävarmuudesta tai kypsymättömyydestä enää tuossa vaiheessa. Häneltä nyt vaan puuttuu kiinnostus seksiin.
Jos ns. jäät odottamaan parempia aikoja, tulet turhautumaan entistä enemmän. Tilanne on varmasti tytöllesi ainakin yhtä ahdistava, hän todennäköisesti potee huonoa omatuntoa ja ahdistusta asian takia. Hänen puolustuksekseen on sanottava, että hän ei voi (a)seksuaalisuudelleen mitään. Jos sitä ei ole, ei sitä vaan ole. Surullisen yksinkertaista.
Jotta parisuhde kestäisi, on molempien osapuolten saatava vapaasti toteuttaa itseään. Jos nielet seksuaalisuutesi (joka on muuten TODELLA huono idea), et todennäköisesti tule koskaan täysin onnelliseksi. Usko pois, vaikkette koskaan ottaisi asiaa esille, se hiertäisi silti suhdettanne jatkuvasti. Jos kiellät seksuaalisuutesi, tulet elämään valheessa. Ja parisuhde EI SAA KOSKAAN perustua valheisiin.
Usko pois, tunnen tuskasi ja osaan eläytyä tilanteeseesi. Välität selvästi tyttöystävästäsi ja olisit varmasti rakkauden takia suuriinkin uhrauksiin hänen puolestaan. Mieti silti asiaa. Seksuaalisuus on yksi ihmisyyden peruselementeistä, ja sen tukahduttaminen voi johtaa hyvinkin vakaviin psyykkisiin seurauksiin (masennukseen, itseinhoon). Olet nuori. Nauti ainoasta elämästäsi.
Eivätkö nuo riidat ja erimielisyydet sekä jatkuva huono mieli suhteessa saata olla asian aiheuttajia... Kyllä tyttöystävä on sanonut itsekin että parina päivänä riidan jälkeen ei tee kovin paljoa mieli, kun pelkää että kohta tulee taas joku riita eikä jaksa sellaisia "ailahteluja" että harrastetaan vaikka seksiä heti riidan jälkeen ja perään uusi riita!