Pimeys hiipii tuulen lailla.
Se lipuu uhrinsa luo,
huomaamatta hyökkää.
Uhri kaatuu, vaipuu uneen.
Väsymys on vihdoin vienyt voiton.
Hän herää keskeltä unten usvaa,
vailla ystäviä,
eksyneenä.
"Ei hätää, ystävä hyvä"
kuuluu etäinen ja matala ääni.
Se on ikivanhan, luotettavan ystävän ääni.
Ei hän koskaan petä,
alati nousee,
alati laskee.
Se on Kuu-ukko.
Valaisee minulle tien,
antaa lohtua.
On aika herätä.
Se lipuu uhrinsa luo,
huomaamatta hyökkää.
Uhri kaatuu, vaipuu uneen.
Väsymys on vihdoin vienyt voiton.
Hän herää keskeltä unten usvaa,
vailla ystäviä,
eksyneenä.
"Ei hätää, ystävä hyvä"
kuuluu etäinen ja matala ääni.
Se on ikivanhan, luotettavan ystävän ääni.
Ei hän koskaan petä,
alati nousee,
alati laskee.
Se on Kuu-ukko.
Valaisee minulle tien,
antaa lohtua.
On aika herätä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Karski Johniksi kutsuttiin,
lie mistä saanut nimen,
pelonsekaisen.
Salakuljetti hasista,
varasti koruja,
juorukellolta kuulin.
Kylällä liikkui huhu,
yölliset laukaukset.
Karski kenties asialla.
Kerran tapasin miehen,
pelästyin pahan kerran.
Oli silmäpuoli, ontui.
Selässä nuhjuinen reppu.
Unohdin miehen joksikin aikaa.
Juorutkin vaihtuivat naapurin rouvaan.
Sitten - eräänä yönä,
kaaduin lenkillä,
rouskis, luu murtui.
Tunsin kipua, sitten en tuntenut enää mitään.
Apua - apua oli ainoa sana mielessäni.
Oli hätä.
Karski käsi ojentui ylhäältä,
auttoi minut pystyyn.
Se oli Karski.
Ei hän kai niin paha olekaan.