tämän palstan kirjoituksia. Mulla on aikaa. Sairaslomalla masennuksen vuoksi. Tänään heräsin klo 5.30 huonosti nukutun yön jälkeen. Laitoin koneen auki ja kävin lukeen aina tietyin väliajoin tätä palstaa. Huomasin, että ei täällä paljon kirjoiteta päivällä. Missä kaikki masentuneet on aamusta aina iltaan asti? Töissä ehkä? Hyvä jos on töitä ja pystyy töissä käymään. Ihmettelen vaan, missä kaikki kanssa ihmiset on? Masentuneet.
Olen
lukenut
9528
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minulla on sama juttu, että heräilen milloin sattuu, mutta rehellisesti sanottuna en kehtaa ihan anivarhain vastailla viesteihin, vaikka mieli tekisi. Olisiko nyt kevätaurinko ja lämpimämpi keli houkutellut väkeä päiväsaikaan liikkeelle?
Jokunen kuukausi sitten palstalla oli elämää myös päivisin..
Onko pitkäkin sairausloma sinulla? Entä masennuksesi aste, vaikea, keskivaikea?
Parempia yöunia!
nimi. Keskivaikea masennus. Eikä tunnu helpottavan. Välillä menee pohjamutaa myöten ja välillä helpompaa. Tuntuu vaan, ettei sitä omaa vanhaa, omaa itseä enää ole.Joo, olet oikeassa. Talvella täällä oli enempi kirjoittajia. Kai se tästä. Joskus. Niin juu, 4 kuukautta sairaslomaa. Ja jatkuu, jos olo ei parane.
Sama täällä, kv-masennus. Kyllä siinä useampi kuukausi taitaa mennä, itselläni nyt jo puolisen vuotta ja kuten sanoit, mennään ylä- ja alamäkeä.
Alkuun verrattuna tilanne on kuitenkin jo oleellisesti helpompi ja vaikka sairauslomaa on vielä pari kuukautta, toivoisin voivani palata töihin jo vähän aiemmin. Alkaa tämä kotona nysvääminen jo kyllästyttää, mikä lienee merkki paremmasta.
Anna itsellesi mahdollisuus relata kerrankin kunnolla. Arki tulee sitten kun sen aika on, kun voimat ovat kohtuudella palanneet. Ihan kannustuksena vielä, kyllä sen oman vahvan itsesi sieltä suosta vielä löydät. Minulla jo aurinkoa on tunnelin päässä ja Sinä löydät sen varmasti myös.
Tsempataan, täältä me noustaan. Hengessä mukana!
esim. Mielenterveydenkeskusliiton kuntoutus
jaksoja. Virkistäisi, tapaisi muita samassa tilanteessa olevia (vertaistuki).
Luennot: mitkä vähänkin tuntuisivat kiinnostavan>
opetella tuntemaan itsensä ja masentuneisuuden syyt> mikä siihen on johtanut? Liiat työpaineet, taloudelliset asiat, yksinäisyys? tai jokin muu?
Vertaistuki on parasta lääkettä? Tapaa muita ja huomaa että muillakin on samanlaista: samoja omantunnon kysymyksiä? Herää huomaamaan että mikähän se on elämässä loppuviimeksi tärkein ja tavoiteltavin asia?
Tässä on ollut minun lääkkeeni.
Oli masennusta, unettomuutta, työ uupumusta, yksinäisyyttä ja kaikkia mahdollista epätietoisuutta.
Nyt jo 9kk ilman lääkitystä (17 vuotta lääkkeitä)
Ja elämä maistuu > energia pakkaus..
Hyvää kevättä > mene luennoille/ vertaisryhmiin?
TERVEHTYMISTÄ > Kyllä sinä selviät..
Töissä ollaan edelleen ,eli masennuksen kuopasta olen noussut ja sen takia täällä kirjoittelen tuomassa toivoa toivottamalle että kaikki voi sittenkin muuttua .
Sitä ihmettelen miksi ne jotka on selvityneet niin vähän täällä ovat rohkaisemassa,vai olisko tunne en enään kuuluu joukkoon.
Omasta kokemuksestani on jo kulunut yli 30 vuotta josta muutamissa osioissa olen kertonutkin,tosin masennuksia tulee jokaiselle viikottain vaan ne ei niin vaikeita ole kuin täällä monilla on ,sen kuitnekin snaon että tiedän mistä kirjoitatte ja olen noussut tosi syvältä ahdistuksen kuopasta .
Miksikö tulin tänne kirjoittelemaan ,voin sanoa että minut johdatettiin .Kirjoittelin tuonne uskovien osioille ja ihmettelin miksi hyöritte omienne joukossa kun oli helluntalaiset,luterilaiset,yms osiot ,tietenkin hyvä on kirjoitella niinkin ,mutta koin sen että Jeesus sanoin "menkää kaikkeen maailmaan" eli menkää kaikkiin sivuille :) Ihmisenä ihmiselle tarkoitan ei mitään ihme julistuksia ,laupiaina samarialaisina meidät on lähetetty lähimmäisten luo.
Yksi vastas "meneppäs masentuneitten palstalle ,sieltä lennät nopsaan ulos" ,en ollut kuullutkaan tästä osiosta ja kyselin tietä tänne .
Koin niin että Jumala on antanut itseni kokea masennuksen että voin masentuneita auttaa ,eli minulla on ne sanat joita tarvitaan lähestyessä kärsivää"ymmärrän olen itsekkin kokenut"
Ymmärrän snekin että ihmisä ärsyttää kaikki "Jeesustelu"mutta tätä nimeä en tule koskaan häpeämään ja kerron hänen töistään omassa elämässäni samoin kuin joku kertoo siitä mistä hän on avun saanut.
Toivoa on toivottamalle tänäänkin ,kirjoitellaan aamuin,illoin ,öin ja päivin ,sillä aina on apua tavitsevia yksi sanakin voi helpottaa jaksamaan päivän matkan .
Tsemppiä NYT hetkeesi
Lämmöllä meju
ihan rajattomasti. Olen työkyvyttömyys-eläkkeellä,
ikääkin tosin jo on eli kiire ei minnekkään.
Päivät kuluvat netissä. Yritän etsiä ihmisiä,
joille masennuksen tms. psyyken ongelman takia
yksinäisyys tullut tutuksi.
Näille palstoille kirjoitan vain, jos aihe on
omakohtaisesti tuttu.
Monasti tosin käy niin, et oon alottanut vastaamaan jollekulle, mutta sitten tulee tunne
ettei mun sanomiset ketään kiinnosta tai onko
niistä mitään apua?
Käyn myös monilla vertaistukipalstoilla, mutta
niihin en juurikaan kirjoittele.
Olen sillai masentunut, jotta vaikka päivisin
ois hyvä ulkoilla ja siitä tykkäisinkin, niin
yksin ei kehtaa lähteä mihinkään ja toisinaan
vaan ei jaksa.
Mikäs teillä muilla masentuneilla on elämässä
pahinta tällä hetkellä? Itsellä just toi yksinäisyys.
Unettomuus ei mua vaivaa, mutta jos joku yöllä
valvoo niin rohkeasti vaan kirjoitelkaa näille
palstoille. Onhan sitten aamusella kiva lukea,
kun paljon viestejä. Ehkä yö aikaan ajatuksetkin
luistavat paremmin?
Tää kevät jotenkin ahdistaa, kun mitään mukavia
odotuksia ei kesällä tiedossa.
Kaikille masentuneille Voimia ja Jaksamista!
kyllä tässä yksinäisyys on tullut tutuksi. Liiankin kanssa. Ei niinkään sairauden vuoksi, vaan paremminkin niin, että yksinäisyys on yksi syy masennukseen.Siis vain yksi syy. On toki tullut hienoja neuvoja miten niitä ystäviä saa.Ala harrastaan jotain missä tapaa ihmisiä ja sitä rataa.Ei se ole niin yksinkertaista.Varsinkaan nyt, kun kaikki energia menee siihen, että selviää yleensä päivästä toiseen.Ja välillä sitä energiaa ei ole mihinkään asiaan.Ja ne harrastuksiin ja vastaavaan toimintaan kehoittavat ihmiset on psygoloki ja ehkä joku virkailija jossain.Ei siis ystävät ja kaverit, kun niitä ei ole.Tässähän tätä valitusta olikin.Nauttikaa keväästä, jotka siitä pidätte.Minä en pidä.
enkä aina vastaa, kun tuntuu, etten tiedä asiasta tarpeeksi. Ihimisillä on niin paljon erilaisia diagnooseja, joista en tiedä, eikä sitten osaa auttaakkaan.
Minulla on jo kulunut puolitoista vuotta sairaslomalla(=kuntoutustuki).
Viihdyin ennen ihmisten parissa ja olin ihan sairas jos en saanut jutella. Minulla oli yhteenaikaan isot puhelinlaskut.
Kun sairastuin ja jäin kotiin, en enää välittänyt ihmisistä.Suorastaan inhosin, kaikkia muita paitsi omia perheenjäseniä.
Täällä netissä tulee roikuttua, mutta ei ole aina sanomista tai ei edes jaksa.
Tuntuu, ettei ole itsestä annettavaa, tai sitten saa ilkeän vastauksen ja vetäytyy.
välillä paremmin välillä huonommin. Joskus olen aamulla niin huonosti nukkunut että tekisi mielini jäädä sänkyyn mutta pakko se on vain sieltä noustava.
Päivät kulkevat ihan kohtuullisesti. Teen kotitöitä mitä jaksan, jotain harrastelen välillä ja joskus katson mitä täällä kirjoitellaan.
Yksinäisyys vaivaa välillä mutta ei kait sille mitään voi. Vaatisi paljon voimia lähteä etsimään ystävää eikä uusia pettymyksiä enää jaksaisi. Monesti toivon että jäisin kauppareissulla vaikka auton alle ja kuolisin pois.
Tälläistä turhanpäiväistä elämää ainakin minä elän.