olen vajaa kolmekymmpinen nainen. elämässäni on ollut paljon nousuja ja laskuja. itseänsä on joutunut tutkiskelemaan joka kantilta. parin viime vuoden ajan on ollut päällimmäisenä ajatus perheestä, johon kuulun minä ja lapsi ( tietty lemmikit).
lapsuuden traumat ovat aiheuttaneet sen, että eläminen parisuhteessa tuntuu täysin mahdottomalta. silti haluaisin kovasti äidiksi. olen aina ollut sitä mieltä, että lapsella kuuluu olla isä ja äiti tai vaihtoehtoisesti 2 isää/äitiä. monikoksi en pysty muuntautumaan. vuodet saattavat vieriä nopeasti, enkä ehkä pysty toteuttamaan unelmaani lapsesta.
yh-mammoja tähän maailmaan tietysti mahtuu vaikka kuinka. osa jaksaa eloaan lapsen kanssa tosi hyvin ja toiset sitten huonommin.
varmuudella tiedän, että lapsen saadessani, äitini olisi tukena kaikin puolin. lapsenlapsista se on höpäjännyt jo varmaan 10 vuotta, mutta vielä yksikään hänen 3 lapsestaan ei ole saanut jälkeläistä aikaiseksi.
olen aina pitänyt lapsista paljon. ehkä ne omat kokemukset ovat vahvistaneet sitä ajattelua, että oman lapsen tulisi saada kaikkea sitä hyvää, mitä ei itse välttämättä saanut.
en kirjoita koska hakisin hyväksyntää minulle tuntemattomilta ihmisiltä. olisi kiva tietää, mitä ajatuksia tarinani herättää muissa ihmisissä. onko täällä toista, jonka ajatukset käyvät yksiin omieni kanssa?
lapsuuden traumat ovat aiheuttaneet sen, että eläminen parisuhteessa tuntuu täysin mahdottomalta. silti haluaisin kovasti äidiksi. olen aina ollut sitä mieltä, että lapsella kuuluu olla isä ja äiti tai vaihtoehtoisesti 2 isää/äitiä. monikoksi en pysty muuntautumaan. vuodet saattavat vieriä nopeasti, enkä ehkä pysty toteuttamaan unelmaani lapsesta.
yh-mammoja tähän maailmaan tietysti mahtuu vaikka kuinka. osa jaksaa eloaan lapsen kanssa tosi hyvin ja toiset sitten huonommin.
varmuudella tiedän, että lapsen saadessani, äitini olisi tukena kaikin puolin. lapsenlapsista se on höpäjännyt jo varmaan 10 vuotta, mutta vielä yksikään hänen 3 lapsestaan ei ole saanut jälkeläistä aikaiseksi.
olen aina pitänyt lapsista paljon. ehkä ne omat kokemukset ovat vahvistaneet sitä ajattelua, että oman lapsen tulisi saada kaikkea sitä hyvää, mitä ei itse välttämättä saanut.
en kirjoita koska hakisin hyväksyntää minulle tuntemattomilta ihmisiltä. olisi kiva tietää, mitä ajatuksia tarinani herättää muissa ihmisissä. onko täällä toista, jonka ajatukset käyvät yksiin omieni kanssa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
lapsen yksinkin hankkia. Olen sitä mieltä, että jos sinusta tuntuu ettet kykene parisuhteeseen, mutta ehdottomasti haluat olla äiti, niin siitä vaan! Itse olen halunnut hankkia lapsen vasta hyvässä parisuhteessa, mutta tiedän omalta kohdaltani, kuinka voimakas tunne äidiksi haluaminen on, joten en näe mitään syytä siihen, mikset voisi toteuttaa haavettasi.
Olen itse pohtinut samaa. Minulla on takana monta pitkää parisuhdetta, jotka ovat olleet vähemmän onnellisia. Olen kokenut pettymyksiä ja loukkauksia parisuhteissa. En halua elää huonossa parisuhteessa vain sen takia, että haluan perheen. Olen päättänyt saada perheen yksin, ilman miestä. Minulla on onneksi tukena ihanat vanhempani ja sisarukset sekä laaja ystäväpiiri (joilla lähes kaikilla on omat lapset). He ovat rohkaisseet minua asiassa. Alkaa olemaan jo kiirekin asian kanssa, koska vuodet alkaa painamaan päälle.
Olen aina ollut sitä mieltä, että lapsella olisi oltava molemamat vanhemmat (äiti ja isä tai 2 äitiä/isää). Kuitenkin haluan lapseni kasvavan onnellisessa ja tasapainoisessa ympäristössä. Olen sitä mieltä, että mieluiten yh-äiti/ yh-isä kuin huono parisuhde. En vanhojen kokemusteni perusteella pystyisi aloittamaan uudelleen parisuhteen "rakentamista". Olen päättänyt elää ilman miestä ja minulla on oikeus siihen. Toivottavasti joskus saan ihanan, rakkaan ja terveen tytön/pojan. Tiedän, että minusta tulee hyvä äiti.
Tiedän, että jotkut vastustavat tiukkaankin näkemystäni, mutta en minäkään hyväksyntää hae. Itse asiassa minulle on ihan yksi lysti mitä muut ajattelevat asiasta, koska he eivät minua tai elämääni tiedä. Kirjoitin sinulle siksi, että tiedät ettet ole yksin ajatustesi kanssa. Onnea ja rohkeutta haaveesi toteuttamiseen.
Minä myös olen ajatellut yrittää lasta yksin. Joskus se tuntuu todella vaikealta ymmärtää, että en ole löytänyt sitä oikeaa miestä, koska haluan kuitenkin ajatella olevani ihan ok nainen ja tiedän että minusta tulisi hyvä perheen äiti.
Mutta historia vain tuntuu toistavan itseään. Jokainen suhteeni on ollut rankka eikä heistä todellakaan olisi ollut isäksi.
Tuntuu helpottavalta kun tietää, ettei minun tarvitse sanoa ei lasten hankinnalle. Joten tsemppiä sinulle! Ihana kuulla että on muitakin.
olin ihan varma, että tulisi negatiivista palautetta, mutta ihana kuulla muilla olevan samoja ajatuksia kuin minulla.
tiedän, että olisin hyvä äiti lapselle. olen tavallaan vanhoillinen ajatuksiltani, koska olen aina halunnut löytää sen yhden ihmisen, jonka kanssa perhettä voisi perustaa. äidiksi haluan todella paljon, mutta huono parisuhde ei voi tuoda kenellekään mitään hyvää, ei minulle, eikä lapselle.
voin antaa lapselle niin naisen kuin miehenkin roolin. olen itse asiassa aika maskuliininen tyyliltäni, mutta äiteys varmasti tuo identiteettiini lisää toivottua naisellisuutta.
olisiko kukaan halukas alkaa mailaamaan kanssani, olisi kiva saada jutella enemmänkin.
kirjoittelin äsken itse keskustelunavauksen samasta asiasta. En ole näillä sivuilla käynyt ennen ja luin vasta jälkeenpäin sinun viestisi. tuntuu hyvältä lukea että joku toinenkin pohtii samaa asiaa! Minusta tuntuu, että hukkaan aikaani, jos en jo pian saa lasta.. tuntuu niin hölmöltä keksiä koko ajan uusia harrastuksia ja opiskella aina vain lisää aikansa kuluksi, kun olisi energiaa kasvattaa omaa lastakin.. olisihan siinä sovitettavaa työssäkäynnissä ja yksinhuoltajan arjessa, mutta kyllähän siitä ihmiset selviää joka päivä..
mulla on ollut myös vähän samansuuntaiset suunnitelmat. olen ollut vauvakuumeessa varmaankin viisi vuotta, viimeiset kaksi vuotta ajatellut ja haaveillut asiasta päivittäin. olen parisuhteessa (10 vuotta oltu yhdessä) mutta mies ei lämpene ajatukselle. nyt alkanut puhua ettei ehkä koskaan halua lasta. minulle lapsen saaminen on kuitenkin päämäärä ja tiedän että olisin hyvä äiti, minulla olisi rakkautta pienelle ihmiselle.
tästä päästäänkin aiheeseen. olen miettinyt että lähtisin omaan elämään. uuden miehen etsiminen ei houkutaja ikääkin on jo 30-vuotta joten ajatus lapsen saamisesta yksin on alkanut houkuttaa. olenkin miettinyt että miten se käytännössä tapahtuu? mitään baarituttavuutta en halua etsiä eikä ystäväpiirissäkään ole ketään hedelmöittäjäksi sopivaa. miten väestöliiton palveluiden piiriin pääsee? Millähän hintahaitarilla palveluita heiltä saa?
ei sen pitäisi olla kovin vaikeaa. Sen kun varaa ajan klinikalta, ja kertoo asiansa. Yksityisille pääsee luultavasti tosi nopeasti. olen jokin aika sitten katsellut klinikoiden sivuilta hintoja, ja jo muutamalla sadalla saa inseminaation. Luovuttajan soluista pitää maksaa muistaakseni n 150e. Mutta niitä voi selata eri klinikoiden sivuilta. Se varmaan lisää hintaa, jos joutuu itse käyttämään hormoneja, eli vahvistamaan ovulaatiota keinosiemennyksen onnistumisen varmistamiseksi. Sitten jos koeputkihedelmöitykseen joutuu, nousee hinnat luultavasti aika eri sfääreihin.. Luovuttajan saa itse valita ulkonäkökriteereillä. Itse ajattelin että olisi varmaan parasta ottaa luovuttaja, joka muistuttaa ulkonäöltään jonkin verran minua. Olisi ehkä hankalampaa lapselle, jos isän geenit näkyisivät hyvin voimakkaasti ulkonäössä.