Sukupuoleton kasvatus

eiköhän ne sen kuitenkin erota kun aika on. itsekin lapsena leikeissä joskus kuvittelin olevani poika/mies (olen nainen).

ja varmasti onnellinen aikuinen... Kyllä hän sitten koulussa huomaa että on tyttöjen juttuja ja poikien juttuja. Nostan hattua tuollaisille vanhemmille jotka kasvattavat pientä ihmistä, ei tyttöä tai poikaa!

Ja jollei erota niin entä sitten?

Lapsilla - hyvin pienilläkin - on yleensä käsittämättömän vahvasti jompikumpi sukupuoli. Tytöillä on esimerkiksi usein selkeästi vahvempi hoivataipumus ja pojilla taas omat taipumukset.

Minun mielestäni on aivan turhaa väkisin korostaa lapsen sukupuolta, hänestä tulee mikä tulee omine taipumuksineen.

Sen lisäksi lapsi ottaa mallia rooleihin vanhemmilta.

Itse en koe sekoittavani lapsen päätä antamalla hänelle vääriä roolimalleja. Tiskaan, siivoan, silitän, pyykkään, korjaan huoekaluja ja autoa, teen puutarhatöitä, laitan ruokaa jne..
Pitäisiköhän lopettaa nuo naisten työt ettei tyttö vain saisi käsitystä että miehetkin voivat niitä tehdä (vähän vaikeaa tosin kun jonkun täytyy nekin hommat tässä taloudessa tehdä).


Minusta on tasa-arvoista antaa lapsen toteuttaa sitä mikä häntä kiinnostaa, eikä pakottaa häntä mihinkään rooliin. Tietenkin on sukupuolen välisiä eroja, mutta ovatko nämä erot välttämättä aina suurempia kuin yksilöiden väliset erot.

No kyllä toi munkin mielestä vähän omituinen kasvatusmalli on. Miks niin pitäs olla samanlaisii, tytön ja pojan?

Onhan mies jo fyysisestikin erillainen kun nainen.

Feministien turhaa höpötystä ja taitaa se isä olla aika nössö siinä perheessä...

On perheitä, joissa on ensimmäiselle lapselle, esim. pojalle, ostettu kasapäin poikien leluja. Jälkimmäinen lapsista on tyttö, ja hän joutuu leikkimään pääasiassa pojan tavaroilla.
Miten? Leikkii kotia ja äitiä:
Tekee autoista lautasia ja kattiloita, hoitaa ja nukuttaa robottia, kalustaa junilla ja palikoilla kotia.

Ja korjaa lelut perässään, mitä poika ei ikinä tehnyt.

Hänellä ei ole mitään epäselvää siinä onko tyttö vai poika.

luuletko ihan tosissasi että lapsi välttä kaikenpuolisen kokemuksen sukupuoleen perustuvasta roolituksesta ja kuinka pitkään? Tynnyrissä se on pidettävä jos aikoo todella niin tehdä. Ei lapsi ole kovin iso kun jo huomaa että isä ja äiti on erilaisia ja sitten sen että isä on vähän samaa mallia kuin hän jne. Siitä se lähtee...

Meillä poika on leikkinyt tyttöjen leikkejä ja tytöt poikien leikkejä ihan sujuvasti ilman mitään suurempaa ajatusta. Pojalle ostettiin oma nukkekin joskus kun tuli aina kinaa ja kyllä siitä mies vahvasti näyttää tulevan vaikk ahameissakin joskus kulki muiden mukana kotileikissä yms ja rakasti pienempänä yöpaitaa pyjaman sijaan!

Identiteetin suhteen on sitten ehkä vaikempaa kun lasta ei tueta siinä että hän on poika tai tyttö. Toisiin samaistuminen on kuitenkin tärkeä osa minäkuvaa ja jos on ainoa pelkkä lapsi niin ei oikein ole kehen samaistua ja toisaalta muut lapsethan olettavat hänen olevan poika..

Kivaa kun lapsi menee kouluun ja törmää todellisuuteen..

Kyllä jokainen lapsi ihan itse oppii jossain vaiheessa kumpaa sukupuolta on. Mun mielestä ihan hyvä periaate kasvattaa lapset ilman "rooleja".

Sitten kun vielä peruskoulussakin joskus edistyttäisiin ja alettaisiin kohdella oppilaita hieman enemmän yksilöina niin hyvä olisi. Itse (nainen, 27 v.) leikin aina ns. poikien leikkejä, olin villihkö, mutta koulussa minuun tavattiin suhtautua "häiriytyneenä tyttönä", kun taas pojille vastaava käytös sallittiin ihmettelemättä. Pojathan ovat poikia. Harmitti myös esim. liikunnanopetus: tytöt kaunoluistelevat ja pojat pelaavat. Jospa olisi voitu jakaa ryhmät mielenkiinnon, ei sukupuolen mukaan..

Mikä sitten olisi sukupuolellinen kasvatus?

Minulla on tyttö ja poika. Ovat ihan itse saaneet valita, millä leluilla leikkivät. Poika on valinnut ihan itsekseen 'miehisemmät' lelut ja tyttö 'naisellisemmat'. Ei sillä ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa. Tyttö on tyttö, poika on poika syntyessään - ja leikit leikkejä, lapset lapsia.

Kuinka moni vanhempi Opettaa lapselleen miehen tai naisen roolia??!! Eiköhän se rooli löydy ihan itsekseen kun sen aika on. Kyllä ihminen erottaa. Ja poikkeukset vahvistavat säännön.

Niin. Mielenkiintoista. Olemme transupari ja meillä on 2v poika. Traktoreista on kiinnostunut vaikka "isi" lakkaa kynsiään ja "äiti" on raksalla töissä. Kyllä lapset valitsevat itse omat biologiseen sukupuoleen kuuluvat asiat vaikka perhe olisi miten sekava tahansa.

Hemmetin fiksua opettaa se roolittomuus jo kapalosta lähtien. Johan viimeistään naimisiin mennessä mies joutuu naisen rooliin ja nainen miehen. Hyvä ne on oppia kumpainenkin tasapuolisesti niin ei tule yllätyksiä.
Naimisiin mentäessähän naisilla on tapana liiskata mies nyrkin ja hellan väliin ja latistaa kaikki miehisyys kaikin mahdollisin naisenasein.
Ikävä kyllä mies ei vielä kykene synnyttämään ja imettämään mutta eiköhänsekin aika tule kun kehitytään ja naiset pääsevät sitten vielä helpommalla.

EI ihme, että yhteiskunnan varoja menee tolkuttomasti kaikkiin sukupuolirooleja koskeviin hoitoihin, jos ns. sukupuoleton kasvatus saa valtaa. Raha on vielä pieni murhe, mutta älkää tuhotko lastenne tulevaisuutta omien hömpötystenne takia. En voi ymmärtää, mitä hyötyä kenellekään on omaksua vastakkaiseen sukupuoleen liitettyjä ominaisuuksia. Lapset eivät ole mitään leluja eivätkä koe-eläimiä.