Jokainen, joka joskus on ollut koulussa, ei ole varmasti voinut välttyä näkemästä niitä koulun hylkiöitä, jotka ovat vuodesta toiseen yksin.
Välitunnilla kukaan ei puhu heille, paritehtävät he tekevät yksin, kukaan ei istu heidän pöytäänsä ruokalassa, kukaan ei tunnu välittävän heistä.
Lähes poikkeuksetta he ovat hiljaisia, arkoja, ujoja. He ovat tottuneet siihen, että he ovat joka paikassa hylkiöitä. He eivät itse kykene ottamaan kontaktia muihin, eikä kukaan tunnu välittävän heistä. Tähän ei päde "kyllä kavereita saa, jos vain haluaa ja viitsii mennä puhumaan muille", Jos ajattelet noin, et ikinä ole joutunut olemaan koulussa vuodesta toiseen yksin. Heidän rohkeutensa ei riitä muille puhumiseen. Hän saattaa haluta kaverin, mutta hän ei itse uskalla puhua muille.
Syrjiminen ja yksin jättäminen ovat koulukiusaamista pahimmasta päästä.
Oletteko huomanneet, että teidänkin koulussanne juuri ne samat ihmiset ovat vuodesta toiseen yksin.
Miksi kukaan ei välitä näistä yksin jätetyistä oppilaista? Mitä ajatuksia Sinussa herättää se, jos joku esim. Sinun luokaltasi on joka päivä vuodesta toiseen yksin?
Yksin jättäminen on sellainen asia, että ei siitä yksin pääse eroon. Siihen tarvitaan aina toista ihmistä. Harmi vain, että yleensä kukaan monen sadan oppilaan koulusta ei ole tällainen ihana ihminen. Ei ketään tietenkään voi pakottaa toisen kaveriksi, mutta kun edes joukossa olisi yksi auttaja.
Välinpitämättömyys sattuu yhtä paljon kuin muu henkinen ja fyysinen kouluväkivalta.
T: Kiusattujen puolesta
Välitunnilla kukaan ei puhu heille, paritehtävät he tekevät yksin, kukaan ei istu heidän pöytäänsä ruokalassa, kukaan ei tunnu välittävän heistä.
Lähes poikkeuksetta he ovat hiljaisia, arkoja, ujoja. He ovat tottuneet siihen, että he ovat joka paikassa hylkiöitä. He eivät itse kykene ottamaan kontaktia muihin, eikä kukaan tunnu välittävän heistä. Tähän ei päde "kyllä kavereita saa, jos vain haluaa ja viitsii mennä puhumaan muille", Jos ajattelet noin, et ikinä ole joutunut olemaan koulussa vuodesta toiseen yksin. Heidän rohkeutensa ei riitä muille puhumiseen. Hän saattaa haluta kaverin, mutta hän ei itse uskalla puhua muille.
Syrjiminen ja yksin jättäminen ovat koulukiusaamista pahimmasta päästä.
Oletteko huomanneet, että teidänkin koulussanne juuri ne samat ihmiset ovat vuodesta toiseen yksin.
Miksi kukaan ei välitä näistä yksin jätetyistä oppilaista? Mitä ajatuksia Sinussa herättää se, jos joku esim. Sinun luokaltasi on joka päivä vuodesta toiseen yksin?
Yksin jättäminen on sellainen asia, että ei siitä yksin pääse eroon. Siihen tarvitaan aina toista ihmistä. Harmi vain, että yleensä kukaan monen sadan oppilaan koulusta ei ole tällainen ihana ihminen. Ei ketään tietenkään voi pakottaa toisen kaveriksi, mutta kun edes joukossa olisi yksi auttaja.
Välinpitämättömyys sattuu yhtä paljon kuin muu henkinen ja fyysinen kouluväkivalta.
T: Kiusattujen puolesta
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olenko huomannut vai? :) Nyt ollaan jo yliopistossa, eikä edelleenkään ole yhtään kaveria, puhumatta ystävistä. Olen jo niin tottunut olemaan yksin, etten enää edes halua ystäviä, koska sellaisia ei ole olemassa. Kaverit ovat silloin kavereita, kun pitää jotain lainata, tai saada laskareiden vastaukset, muuten ei edes tervehdi.
Itse olen nyt toisen asteen koulutuksessa. Yksin olen joutunut olemaan sen verran kauan että olen myöskin jo alkanut tottumaan tähän. En enään edes kummemmin välitä siitä että mulla ei ole kavereita. Toisaalta silti muistan vielä niitä aikoja jolloin mulla oli kavereita ja tuntuu uskomattomalta miten läheisiä ovat silloin toiset ihmiset olleet... Ja ehdottomasti haluaisin taas palata siihen, mutta kuten kirjoittaja kertoikin, en uskalla ottaa sitä ensimmäistä askelta. Pitää vain toivoa että tämä tästä vielä lähtee sujuun. =/
Yliopistossa olevat eivät minun mielestä edes halua olla muiden kanssa vaan aina yksin... suomalaisuutta? Itse taas olen luonteeltani etelä-eurooppalainen ja olo on välillä vähän orpo olla ujojen perussuomalaisten seurassa...
se syrjintä voi johtua myös henkilöstä itsestään.esim.omalla luokallani oleva maija(nimi muutettu)kantelee aina kaikista,ja on kamalan leuhka.maija kuvittelee voivansa soittaa poliisille kaikista tyypeistä,jotka sanovat häntä "tyhmäksi".hän myös ajattelee ensin voivansa haukkua toisen "porukan" tyyppejä,vaan tulee paikalle jengin ympärille pyörimään aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.siis muistakaa itse myös miettiä tekosianne,ja koettakaa päätellä,miksi ette kuulu jengiin
Te kiusaajat nyt etsimällä etsitte syitä että saatte sulkea jonkun ulos. Mitä aiemmin kiusaaminen aloitetaan, sen paremmin kiusatun käytöstä pystyy myös ohjaamaan sellaiseksi että tämä tekee jotain typerää ja hänet voidaan taas nauraa lyttyyn.
Olin itse aikanaan kiusattu ja olen vasta viime vuosina päässyt yli kaikista niistä neuroottisista pelkotiloista, jotka se sai aikaan - paniikkihäiriö mukaanlukien. Totta kai ne näkyivät myös käytöksessäni silloin aikanaan.
Mutta minun kohdallani kiusaajat vetivät vesiperän. He eivät pystyneetkään tuhoamaan elämääni sekä minuuttani lopullisesti ja nyt olen entistä vahvempi. Ja jos joku pahimmista kiusaajistani ja alistajistani joskus kävelee vastaan, voin vakuuttaa että turpaan tulee ja lujaa! Sen verran on hampaankolossa.
Voimia ja hyvää keväänjatkoa kaikille kiusatuille!
Tyypillistä kiusaajan puhetta.Ovat muka aina oikeassa...Kiusaavat lauman mukana, ovat "kovia"
mielestään.Osa kiusaa vain siksi ettei itse joutuisi kiusatuksi.
nimimerkkini ei viittaa siihen että olisin kiusaaja(tavallaan kyllä olenkin, mutta..)pistin sen vaan huvin vuoks.en kyllä haluaisi olla tämän "maijan"kanssa,mutta minkäs teet.olen itse ollut tavallaan kiusattu,enkä kuulunut porukkaan(muuten kyllä pidin heistä..).lopulta TEIN asialle jotain.porukan eräs kivoin henkilö,vilma,oli sopivasti tarjolla.aina annoin palaa täysillä ja vitsailin todella paljon jolloin vilma sai aivan hysteerisiä naurukohtauksia..aina kun porukka kokoontui,vilma ei vastustellut omaa tulemistani ja kuunteluani tai keskusteluani.myöhemmim muu porukkakin alkoi pitää minusta.
itse kiusattukin voi yrittää vaikutta asiaan jotenkin.ei auta itsesääli,ei se kavereita tuo.good luck!:)
Kaikenlaisia idiotteeja sitä maailmasta löytyy, ja sinä olet varsin hyvä esimerkki niistä. Olet idiootti pahimmasta päästä.
Olet juuri tyypillinen koulukiusaaja, joka ei tiedä kiusattuna olemisesta mitään.
jos et tienny,nii ollaan mua kiristetty myös.nimittäin yks laura ja yks johanna..:(oli pelottavaa...ja jostain kumman syystä aina mun rinnakkaisluokan tytöt tulee sanoo,et nyt mä tapan sut ja kaikkee..wery scary..ehkä ne ite on tottunu siihen et ne voi määräillä toisia.esim.yks mun omalla luokalla oleva anna(nimi muutettu).se aina haistattelee ja uhkailee....ei oo mitään kivaa kyllä.
on eräs tyttö, sanotaan nyt vaikka Mira(nimi muutettu) hän on aina yksin, mut kun huomaan tän, meen hänen pöytään/luo ja juttelen hänelle..Mä olen aina ollut kiusattujen puolesta, koska itse olin n.8 vuotta koulukiusattu..(jos esikoulu lasketaan mukaan)..
Nyt tiedän miltä heistä se tuntuu..!!
"Nyt tiedän miltä heistä se tuntuu..!!"
Jos sua on kahdeksan vuotta kiusattu niin miten sä nyt vasta tiedät miltä se tuntuu...?
mua syrjittiin kutosen puol välistä seiskan alkuun.. ja nyt mun koulussa on yks Hanna (nimi muutettu) jota kaikki syrjii.. hannalla on varmaan jotain vaikeuksia himassa ja se on muutenki vähän outo. mut yleensä ku se on yksin mä meen juttelemaan sille koska ei mun mielestä oo kivaa jos joku on aina yksin!
voihan se johtuu siit henkilöstä.
ehkä sen seura on vaa tylsää tai sen jutut ei kiinnosta.
ei väkisin kannata olla kenenkäään kanssa.
Onko jonkinkaltainen huomioiminen jotenkin aivan ylivoimaista vaikka pitäisikin jotakuta tylsänä? Elämässä joutuu muutenkin tekemään kaikenlaista tylsää ja epäkiinnostavaa ja huomioiminen nyt jokatapauksessa kuuluisi hyviin tapoihin. Ei sun töissäkään parane työkaverille sanoa että "oo hiljaa, sä oot tylsä, ei kiinnosta kuunnella." Ehkä olisi hyvä harjoitella siellä koulussa jo tuota. Eihän se sitä merkitse että ne hissukat pitäisi bestiksiksi ottaa mutta yhteisön jäseniä hekin ovat.
Siks toisekseen...kuka nyt edes tietää kuinka kiinnostavia ihmisiä ne maan hiljaiset saattaisivatkaan olla jos saisivat edes mahdollisuuden? Siinähän sitä vasta mielenkiintoista ajatusmaailmaa pääseekin kehittelemään kun kymmenen vuotta nojailee yksikseen koulun seinään!
Tulee huono omatunto.. Mut se on oikeesti vaikee ottaa kontaktii semmoseen ihmiseen joka on nii.. hiljanen. Sit ku mä oon ite just semmonen joka aina sanoo mitä ajattelee (vaik ei pitäis) ja on muuteski aika paljon äänessä, ni sitä ei oikeen osaa suhtautuu semmoseen ihmiseen joka ei puhu mitään. En mä sitä sulje pois mistään, yritän aina välil puhuu sen kaa, mut se on vaan nii vaikeeta.. Tuntuu nii tyhmältä ku ihminen kävelee vaan perässä eikä sano mitään.
Tottahan tuo on. Itse olin kiusattu 9 vuotta, eli siis koko ala- ja yläasteen ajan. Ala-asteella minulla oli kavereita. Jos ei ihan ystäviä, niin kavereita ainakin. Yläasteella sitten jouduin lähinnä syrjityksi, mutta tilanteeni oli siitä erikoinen, että minulla kuitenkin ole ystävä. Minä ja tämä toinen tyttö vietimme lähes kaiken ajan yhdessä, mutta kukaan ei halunnut olla tekemisissä meidän kanssamme, koska emme harrastaneet ryyppämistä ja perjantai-iltaisin kaupungilla riehumista. Meitä pidettiin yleisesti outoina hyypiöinä, joilta saa varmaan jonkun kamalan taudin, jos menee kahta metriä lähemmäksi. Voin sanoa, että ei tuntunut mitenkään erityisen ihanalta, kun edes käytävällä ei voinut rauhassa kulkea, ilman että joku on koko ajan riekkumassa jotain loukkaavaa. Eli jos sen ystäväni lisäksi joku minulle jotain sanoi koulussa, sen oli poikkeuksetta tarkoitus loukata.
Kyllähän siihen yleisen friikin osaan sitten tottui ja lopulta vain suututti ihan järjettömästi, kun joku valopää taas käytävällä pomppasi metrin taaksepäin rääkyen "hyi vittu!!"
Opettajatkin sitten alkoivat ihmetellä, miksi minä ja ystäväni olemme aina syrjässä ja kahdestaan. Sitä mietittyään tulivat sitten siihen tulokseen, että käytämme huumeita. Joduimme siis tästä syyniin ja opettajatkin katselivat nenän vartta pitkin. Jostain kumman syystä olin aika katkera siitäkin, kun meille annettiin kummallekin tunti jälki-istuntoa perustein "tekee se teillekin hyvää kun ette ole olleet vielä".
Periaatteessa siis itse päätimme pysyä syrjässä kun olimme aikamme yrittäneet ja todenneet, että meitä ei kaivata sinne pintaliitäjien joukkoon.
Nyt olen lukiossa eri paikkakunnalla ja minulla on täällä kolme hyvää ystävää, eikä varsinaisesti ketään, jonka kanssa en tulisi toimeen. Ehkä se johtuu siitä, että täällä suurin osa porukasta on hyvin omaperäisiä ja taiteellisia ihmisiä, eikä täällä tule leimatuksi friikiksi vain sen takia, että ei juo, polta tai käytä kolme kokoa liian pieniä merkkivaatteita.
Oon itekin nähny syrjittyjä ihmisiä koulun käytävillä yläasteen aikoina ja menin joillekin juttelemaankin.Olen nyt myöhemminkin yrittänyt jutella jonkun hiljaisen tyypin kanssa koulussa, koska tiedän miltä tuntuu olla syrjitty ja kiusattu.
Olen aina pukeutunu erilailla ku muut tai muuten erottunu porukasta joten olen saanut osani kiusaamisesta.Se ei todellakaan ollut kovin hauskaa,mutta olen yrittänyt aina pistää kiusaajiani paremmaksi enkä ole alistunut.Jouduin tekemään ryhmätyöt monesti yksin jos en ängennyt johonki ryhmään.
Jäihän kiusaamisesta jonkinlaiset arvet esim.joskus tulee jotain paniikkikohtauksia tai jotain.Varsinkin julkisella paikalla jossa on paljon ihmisiä saattaa iskeä paniikki.Pitää vaan yrittää elää kiusaajien aiheuttaman paskan kanssa.