Missä kaikki miehet?

Palstaa lukessani ihmettelen, missä kaikki miehet kirjoittelevat ajatuksiaan? Iskeekö ujous tai epävarmuus kun ei kukaan kirjoittele tuntojaan?

Itselleni sana bi on tarkoittanut luottamusta, ystävyyttä ja helppoutta keskustella omista henkilökohtaisista asioista toisen miehen kanssa.
Yhteisen "salaisuuden" kanssa on ollut helppo elää, kun on voinut jakaa tuntonsa samanlaisen ihmisen kanssa.

Bi, ilman yleisimmin käytettyä -seksuaali sanaa, on kaunis ja ytimekäs, ja jättää enemmän vaihtoehtoja kuin pelkkä seksuaalisuuden korostaminen. Vaikka en kavahda toisen miehen kosketusta, antaa henkinen bi-suhde enemmän voimaa elämään kuin mikään muu.

Bi-miehenä on helppo huomata Suomalaisen miehen puhumattomuudesta syntyvä ahdistus. Heteromiehen on äärimmäisen vaikea purkaa syviä tuntojaan ja mieltä askarruttavia asioita toiselle miehelle! Vaimosta puhumattakaan.

Erektiohäiriöt käsitellään yleisimmin 3 promillen kännissä ja kuitataan nopeasti kolmella sanalla, osta äijä viagraa. Todellisista syistä ei uskalleta puhua, ei edes lääkärille.

Nuoruuden poikaporukoissa tapahtuva homottelu jättänee jälkensä miehen sisimpään. On vain pakko pitää kaikki asiat sisällä ja antaa ulospäin kova ja itsevarma mielikuva itsestään, vaikka sisintä raastaisi myös toisenlaiset tunteet omaa sukupuolta kohtaan. Nuoruuden tietämättömyys homoudesta ja seksuaalisuudesta ylipäänsä aiheuttaa valtavan korkeat muurit miesten ympärille. Lienevätkö juuri nuo seikat syynä äijien kukkotappeluille humalapäissään?

Tällä palstalla tapahtuva keskustelu on täysin anonyymiä - ja voisin kuvitella seksuaalisuudesta ja tunteista uteliaita miehiä käyvän täälläkin? Kurkkimassa ja tirkistelemässä niitä aivojen syvissä sopukoissa kaivertavia asioita, jotka vielä nuorella iällä kuitattiin ystävyydeksi.

Sana on vapaa.
3440
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Sivusinkin aikaisemmin vastaavaa aihetta Bi- tunteellisuuden merkeissä ja voi pystyn hyvin samaistumaan kokemuksiisi miehenä, Vaikka olenkin nainen, tuntuu silti siltä, että käsittelen asioita syvällisemmin kuin muut. Bi- sanana edustaa myös minulle samoja elementtejä. Mielestäni on todella sääli, että miehet harvoin uskaltavat olla niin täysin sinut itsensä kanssa, että hyväksyvät itsessään myös feminiinisiksi ominaisuuksiksi "leimatut" ominaisuudet. Miksi avoimuus, rehellisyys ja tunteellisuus leimataan "akkojen hömpötykseksi", koska ne ovat kuitenkin tärkeät elementit, joilla ihmisen mieli voi säilyä suhteellisen ehjänä? (tietysti mielenterveyteen ja sen järkkymiseen vaikuttavat muutkin seikat...)

Miksi ihmisiä arvostellaan heidän "ihmisyytensä" perusteella ja pahimmassa tapauksessa saadaan ajettua heidät nurkkaan ja tukahduttamaan itsensä muiden arvostelun takia.

Pahoittelen jos kirjoitustaitoni ei tuo oikeutta sille, mitä ajattelen asioista, mutta tarkentavia kysymyksiä saa ja pitää tehdä!!! =)

Äänestä
  • ...näiden miesten välille sitten tulisi mitään tunteita vaikka he voisivatkin puhua kaikista asioista toisilleen luottamuksellisesti??

    Äänestä

  • ettei kirjoitti:

    ...näiden miesten välille sitten tulisi mitään tunteita vaikka he voisivatkin puhua kaikista asioista toisilleen luottamuksellisesti??

    Samat vaikuttimet bi-miehillä on verraten heteromiehiin, sopiva on sopiva vain silloin, kun kaikki tarvittavat kriteerit täyttyvät. Sama sopinee kaikkiin ystävyys-, pari-, ja seksisuhteisiin. Tarkentava kysymys kuuluu, mitä tarkoitat "tunteilla".

    Itse kuvailisin tunteen ystävyytenä. On helpompi ystävystyä toiseen ihmiseen, kun ajatusmaailma on samankaltainen, ts. vailla negatiivista jännitettä.

    Ystävyyden syventyessä erilaisten tunteiden on helpompi kehittyä ja ne ovat helpommin näytettävissä toiselle, riippumatta toisen tunnetilasta.
    Julkinen häpeä lienee kauhistus kaikille, varsinkin miehelle joka paljastaa tunteensa "väärälle heterotyypille". Bi-henkisyys ei sinänsä ole tae, etteikö näin voisi käydä myös kahden bi-miehen välillä.

    Oman tunnetilani voisi myös luokitella henkiseksi rakkaudeksi. Rakkaus ei mielestäni ole rajattu vain yhteen henkilöön (aviopuoliso), vaan voin ilman ristiriitoja rakastaa saman aikaisesti myös miestä. Kuitenkin moraalini rajoittaa rakkauden vain yhteen henkilöön kerrallaan, eli omaan vaimoon ja parhaaseen miespuoliseen ystävääni. Outoa?

    Ystäväpiirini on sangen laaja ja koostuu pääsääntöisesti heteromiehistä, mutta jos ystäväpiirin rajaa tarkasti luotettaviin ja todella läheisiin ystäviin, suhde muuttuu bi-voittoiseksi.

    Lähes kaikki läheisimmät heterokaverini tietävät taustani ja yllätys, se ei ole heille ongelma. He tietävät etten ole uhka heidän seksuaaliselle identiteetille. Päinvastoin, miesten kynnys on madaltunut ja heillä on usein suuri tarve purkaa mieltään vaivaavat asiat kanssani. Ikääntyminen, sairaudet, parisuhdeongelmat - joskus tuntuu oudolta, miten arkiset asiat voivat olla niin vaikeita käsitellä oman puolison kanssa, vai tarvitaanko asioihin myös "toinen näkökulma".

    Mikäs siinä, kyllä minä jaksan kuunnella.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


TromBio kirjoitti:

Palstaa lukessani ihmettelen, missä kaikki miehet kirjoittelevat ajatuksiaan? Iskeekö ujous tai epävarmuus kun ei kukaan kirjoittele tuntojaan?

Itselleni sana bi on tarkoittanut luottamusta, ystävyyttä ja helppoutta keskustella omista henkilökohtaisista asioista toisen miehen kanssa.
Yhteisen "salaisuuden" kanssa on ollut helppo elää, kun on voinut jakaa tuntonsa samanlaisen ihmisen kanssa.

Bi, ilman yleisimmin käytettyä -seksuaali sanaa, on kaunis ja ytimekäs, ja jättää enemmän vaihtoehtoja kuin pelkkä seksuaalisuuden korostaminen. Vaikka en kavahda toisen miehen kosketusta, antaa henkinen bi-suhde enemmän voimaa elämään kuin mikään muu.

Bi-miehenä on helppo huomata Suomalaisen miehen puhumattomuudesta syntyvä ahdistus. Heteromiehen on äärimmäisen vaikea purkaa syviä tuntojaan ja mieltä askarruttavia asioita toiselle miehelle! Vaimosta puhumattakaan.

Erektiohäiriöt käsitellään yleisimmin 3 promillen kännissä ja kuitataan nopeasti kolmella sanalla, osta äijä viagraa. Todellisista syistä ei uskalleta puhua, ei edes lääkärille.

Nuoruuden poikaporukoissa tapahtuva homottelu jättänee jälkensä miehen sisimpään. On vain pakko pitää kaikki asiat sisällä ja antaa ulospäin kova ja itsevarma mielikuva itsestään, vaikka sisintä raastaisi myös toisenlaiset tunteet omaa sukupuolta kohtaan. Nuoruuden tietämättömyys homoudesta ja seksuaalisuudesta ylipäänsä aiheuttaa valtavan korkeat muurit miesten ympärille. Lienevätkö juuri nuo seikat syynä äijien kukkotappeluille humalapäissään?

Tällä palstalla tapahtuva keskustelu on täysin anonyymiä - ja voisin kuvitella seksuaalisuudesta ja tunteista uteliaita miehiä käyvän täälläkin? Kurkkimassa ja tirkistelemässä niitä aivojen syvissä sopukoissa kaivertavia asioita, jotka vielä nuorella iällä kuitattiin ystävyydeksi.

Sana on vapaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu