Välillä pysähtyy miettimään,miks tää koko touhu piti aloittaa? Sitä luulee että eroon pääseminen on helppoa,alkaa vain syömään. Olen ollut niitä ihmisiä jotka on vannonut sen nimeen ettei koskaan sairastuisi anoreksiaan,mut miten kävi?
Kahdeksas luokka loppui ja edessä loma, ajattelin että terveelisellä ruualla ja lenkkeilemällä voisin muuttua kesän aikana kauniiksi, 166cm ja 62kg tuntui vain parilta liikakilolta,tosissaan halusin vain kiinteytyä.
Kesä meni liikkuessa ja syödessä terveellisesti ja paino tippui 57kg:aan
Koulu alkoi ja muutos huomattiin, sain poikakaverin joka kehui kiinteää olemusta, halusin jatkaa. Huomaamatta juoksin 10km joka ilta ja jumppasin. Se mitä söin oli enään 800´kcal päivässä. Poikakaveri vain kehui.
Ysi luokka vierähti ja kun lukio alkoi,painoin enään 45kg, terveydenhoitajat olivat huolissaan ja lähettivät verikokeisiin joissa huomattiin kaliumin olevan 3.1 ja sydänfilmissä oli harvalyöntisyyttä, kuukautiset oli loppunu jo vuosi sitten.
Sairaala jakso tuli ja paino nousikin muutaman kilon, pääsin kotiin.
Nyt odotan kauhulla lääkärin lausuntoa, lukio on käyty ja paino vaan laskee, yrityksistä huolimatta repsahdin ja paino tippui 39kg:aan. Pelkään menettäväni mahdollisuuden opiskella.
Poikakaverin jätin, en jaksanu kuunnella ylistyksiä laihuudesta ja paino kyselyjä, enkä jatkuvaa painostusta seksiin.
Menkat tulee pillereillä,tosin heikosti, raajoja kihelmöi ja ruoka on edelleen peto. Yritän silti joka päivä, vaikka itkun kanssa syön kaloripitoista ruokaa, pakkohan tämän on joskus hellittää. Äiti lähtee kauppaan,pyydän tuomaan vaikka jäätelöä,äiti katsoo surullisena ja on ylpeä kun on rohkeutta yrittää.
Yöllä se pelko tulee, lupaa syödä aamulla...ja kuitenkin lipsuu. Entä jos kuolen? yön aikana? ei siinä voi nukkua...
Anteeks,on niin sekava olo. En voi enään kirjoittaa,ahdistaa niin.
Voimia niille jotka saman kanssa kamppailevat.
Kahdeksas luokka loppui ja edessä loma, ajattelin että terveelisellä ruualla ja lenkkeilemällä voisin muuttua kesän aikana kauniiksi, 166cm ja 62kg tuntui vain parilta liikakilolta,tosissaan halusin vain kiinteytyä.
Kesä meni liikkuessa ja syödessä terveellisesti ja paino tippui 57kg:aan
Koulu alkoi ja muutos huomattiin, sain poikakaverin joka kehui kiinteää olemusta, halusin jatkaa. Huomaamatta juoksin 10km joka ilta ja jumppasin. Se mitä söin oli enään 800´kcal päivässä. Poikakaveri vain kehui.
Ysi luokka vierähti ja kun lukio alkoi,painoin enään 45kg, terveydenhoitajat olivat huolissaan ja lähettivät verikokeisiin joissa huomattiin kaliumin olevan 3.1 ja sydänfilmissä oli harvalyöntisyyttä, kuukautiset oli loppunu jo vuosi sitten.
Sairaala jakso tuli ja paino nousikin muutaman kilon, pääsin kotiin.
Nyt odotan kauhulla lääkärin lausuntoa, lukio on käyty ja paino vaan laskee, yrityksistä huolimatta repsahdin ja paino tippui 39kg:aan. Pelkään menettäväni mahdollisuuden opiskella.
Poikakaverin jätin, en jaksanu kuunnella ylistyksiä laihuudesta ja paino kyselyjä, enkä jatkuvaa painostusta seksiin.
Menkat tulee pillereillä,tosin heikosti, raajoja kihelmöi ja ruoka on edelleen peto. Yritän silti joka päivä, vaikka itkun kanssa syön kaloripitoista ruokaa, pakkohan tämän on joskus hellittää. Äiti lähtee kauppaan,pyydän tuomaan vaikka jäätelöä,äiti katsoo surullisena ja on ylpeä kun on rohkeutta yrittää.
Yöllä se pelko tulee, lupaa syödä aamulla...ja kuitenkin lipsuu. Entä jos kuolen? yön aikana? ei siinä voi nukkua...
Anteeks,on niin sekava olo. En voi enään kirjoittaa,ahdistaa niin.
Voimia niille jotka saman kanssa kamppailevat.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hae itsellesi apua. Oma tyttöni on osastolla hoidossa ja nyt ensimmäisen kerran tuntuu, että valoa on näkyvissä ..tästä voi jopa parantua. Sinusta pitää jonkun huolehtia ja sinua pitää hoitaa. Antaudu hoidettavaksi.
Miks et tee asialle mitään? Odotatko että noutaja tulee ja henkes menetät!?! Se on maailman itsekkäin teko! Mieti nyet vähän! Eikö sulla oo ketään kenelle antaa esimerkkiä? Siskoa varsinkaan? Jos siitä tulee samanlainen ku susta mieti nyt! (tai kenestä tahansa, sun sukulaisesta tai kaverista vaikka) Onko sulle samantekevää jättää perhe ittes takia! Ootko todellakin niin itsekäs ettet viitti ees yrittää! Toivottavasti tajuat mitä mä ajan takaa....