olemassakaan. On vain ongelmaihmisiä.
Näin sanoi eräs tunnettu koirankouluttaja televisiossa sunnuntai-iltana.
Olen aika lailla samaa mieltä aiheesta. Koira ei voi olla syntyessään ongelmakoira, se tulee siksi vain, koska ihminen tekee siitä sellaisen.
Kuinka moni on kanssani samaa mieltä???
Näin sanoi eräs tunnettu koirankouluttaja televisiossa sunnuntai-iltana.
Olen aika lailla samaa mieltä aiheesta. Koira ei voi olla syntyessään ongelmakoira, se tulee siksi vain, koska ihminen tekee siitä sellaisen.
Kuinka moni on kanssani samaa mieltä???
Vastaukset 49
Vanhimmat
No minun mielestäni ongelmakoiria on,mutta ne on siis ihmisten tekosia suurilta osin.
Suurin syy on ongelmakoiriin on mielestäni,että koiria otetaan tietämättä yhtään mitään niiden käyttäytymisestä.Eli koiraa ei osata/haluta kasvattaa sen lajin vaatimalla tavalla.Koirat inhimillistetään liikaa ja siitä tulee ongelmia.Siis tarkoitan,että koiralla oletetaan olevan ihmisen tunteita,ja niitä kohdellaan kuin ihmistä.
Toinen syy ja suuri syy,väärä rodun valinta.Ei tajuta/ei haluta tajuta,että on rotuja,joilla on tiettyjä erikoispiirteitä,jotka tekevät ne tavalla tai toisella rodusta riippuen vaativammaksi kasvattaa ja pitää.Jos ei sitä tajuta ja toimita oikein,niin taas on ongelmia.
Eli haukataan liian suuri pala,kun vaan halutaan joku koira sen takia,että ulkonäkö miellyttää.
Kolmas syy on jalostus.Koiria on jalostettu liikaa pelkän ulkomuodon hakuisesti,luonteen jalostus ja huomioiminen onohdettu.Luonne on myös periytyvää,joten siksi sen pitää olla tärkeää jalostuksessa ja kaikki agressiiviset ja arat pois,vaikka olisi kuinka hieno ja kallis tuontikin,jalostuksesta.
Pieni määrä siis on oikesti luonnevikaisia.Elämäni taipaleelta tiedän itsekin muutaman.Kummallakin tapauksella oli kasvi päässä.
Tosin uskon,että jalostuksella on saatu myös aikaan luonnevikaisia joitain,lähinnä siis perinnöllisten tekijöitten kautta käyttämällä esim.tietyissä linjoissa paljon "heikkopäisiä" koiria,agressiivisia sun muita,jotka olisi pitänyt jättää luonteensa puolesta käyttämättä.
Tuo davan mainitsemat synnytysjutut on ihan mielenkiintoisia,eikä varmaan mahdottomia syitä nekään.Tosin useassa pentueessa on mukana yksi rääpäle tai elvytettävä,eikä yleensä ainakaan ole ongelmia siitä tullut.
Riippuen tietty tapauksesta.Hyvä olisi kuitenkin nuo rääpäleet ja elvytettävät aina tarkistuttaa eläinlääkärillä ennen luovutusta,vaikka kuinka olisivat lähteneet kehittymään hyvin.Tosin minä nyt kannatan aina pentuetarkastusta.
En ole kuullut yhtään tapausta,jossa olisi ollut epäilystä noilla heikomman alun saaneilla,"luonneviasta",johtuen siis tuosta alusta.
Mutta mistä sitä kaikkea tietää.Olisin kyllä ihan kiinnostunut kuulemaan,jos jollain olisi sellaisesta faktaa.
En nähnyt tuota telkkupätkää,mutta elävästä elämästä kun niin monenmoista on tossa harrastuksen parissa tullut nähtyä,niin paljon samaa mieltä olen.
Koulutusasioissa tosin olen joissain asioissa haastateltavan kanssa hieman eri mieltä,tosin pikkunyanseissa vaan.
Eli ihan pätevä tyyppi tuo hasstateltava,ja oman linjansa ja tekemisensä hallitsee hyvin.
kokemus,meidän roosa oli kaunis kuin kukka mutta tyhmä(täysin harmiton tyhmä)kuin saapas.Koko ikänään se oppi kaksi asiaa,hihnassa kävelyn ja sen että pitää istua jotta saa ruokaa.Roosa tuli mulle 10 viikkoisena,kertaakaan eläessään se ei leikkinyt millään eikä kenenkään muun koiran tai ihmisen kanssa,se vaan oli koko ikänsä.Se oli kiltti,mutta ei kiinnostunut kenestäkään eikä mistään paitsi ruoasta.Kerran,taisi olla noin 3 vuotiaana heitin omenan muutaman metrin päähän ja roosa lähes juoksi hakemaan sen,siltä seisomata soitin kaverille siitä ihmeestä,toista kertaa sitäkään ei ikinä tapahtunut.Roosa oli 15 pennun pentueen ekana syntynyt,oli liian kauan jumissa kanavassa ja se olikin jouduttu kiskomaan ulos sillä ajatuksella että vaikka henki menisi niin se on saatava pois edestä tai kaikki pennut kuolee,lääkäriä ei olisi ollut alle puolen tunnin matkan saatavilla.Uskon,että tällä syntymällä saattoi olla tekemistä sen kanssa,että se vaan oli hyvin yksinkertainen luonne,rakastettava mutta tomppeli,hassua kyllä suosikkini =)Mutta kuitenkin,itselläni on noista isoista jumiutuneista kanssa kokemusta eikä niillä ole tietääkseni ollut poikkeuksellista käytöstä,mutta kuten sanottua,ei kaikilla ihmisilläkään ole vaikka osalla isolla syyllä voisi?
joista kirjoitit, menee minun mielestäni kyllä sen ihmisongelman piikkiin. Koiraa en syyttäisi mistään näissä tapauksissa.
Mutta se syntynyt rääpäle mua jäi hieman kaivelemaan; miksi sitä lähes hengittämätöntä pentua pitää lähteä tarkoituksella elvyttämään???
Luonnon tarkoitushan alunperin on, että nisäkkäät syntyessään selviytyvät itse tai emon avustuksella tissille. Jos eivät selviydy, on syytä olettaa ettei se ole terve tai ainakin hyvin huonokuntoinen, joka on jo sinänsä huono merkki. Sellainen pentu on yksi vaaramomentti juuri näihin muutamaan syntyvään sairaaseen koiraan.
Juu-u,ihmisongelman piikkiin meneekin.Sitähän juuri tarkoitin.Tarkoitin siis,että on oikeasti ongelmakoiria,mutta ne on ihmisten aikaansaannosta ;).
Ja noista elvytettävistä.Vaikee juttu,eikä ehkä helpoin mietittävä.Toisaalta jos ajattelee,niin eihän koko koiran kasvatus ole mitenkään luonnollista.Täysin keinotekoistahan se on ja ihmisen määrittämää.Joten sitä vasten peilattuna ei tuo elvyttäminen sen ihmeempää ole.Pienille roduille,joilla pentuja syntyy vähän,on jokainen pentu kallisarvoinen.Toisaalta,täytyy myöntää,ei minustakaan kovin helposti ole antamaan pennun kuolla käsiin ylipäätään,jos vähänkin on madollista se pelastaa.Ja omassa tapauksessani on kyllä kai kyse luonteenheikkouksesta siinä mielessä,että kait minäkin joissain asioissa sitten sorrun inhimillistämään koiria...
Jos olisi selkeää näyttöä koirilla(luoonon varaisilla lajeilla tilanne taitaa ollakin toinen),että nämä elvytettävät tulisi saamaan jonkun pahan vian järjestään (mutta kun niitä on "normaalistikin" syntyneillä )tarkoitan siis,että ne olisivat todetusti selkeä riskiryhmä,niin vastustaisin henkiin jättämistä.
Tai jos niitä joutuisi pitämään "väkisin"hengissä,niin asia olisi ihan eri.
Mutta jos pentu kehittyy hyvin ja kaikki menee ok,kuten ainakin yleensä,niin en vastusta elvytystä.
Mutta kuten sanoin,myös lekurin tarkastus on paikallaan ennen luovutusta (kuten siis muutenkin kannatan).Ja siitä,että noi elvytetyt olisi jotenkin normaalia enemmän viallisia,ei ole riittävää näyttöä.
Mutta,AINA tapauskohtaisesti kannattaa miettiä ja seurata asioita.
Jos minulle tai lähipiiriin tulisi selkeästi vikoja elvytetyille,niin että ne voi yhdistää,niin siinä vaiheessa miettisin tosin asiat uudelleen.
Mutta nyt tällä hetkellä ainakin ajattelen näin.
Kiinnostava tapaus,kiitos vaan.Tuota juuri tarkoitin,etten minäkään halua varmaksi sanoa,voiko vaikuttaa vai ei.Kun se voi olla kuitenkin mahdollista,mistä sen viimekädessä tosiaan tietää,kun ei mitään "tilastoa" ole kuitenkaan,tosin ei puolesta eikä toisin.
Siksi minua kiinnostaakin,millaisia kokemuksia muilta löytyy.
Itse olen kuullut myös yhdestä koirasta,joka oli kuin Roosasi.Sillä siis oli ihan ok synnytys,mutta sekin vaikutti vähän erikoiselta ja aika siis samalla tavoin.Sitä sanottiin siitä johtuen muuten blondiksi...
kuullut että noista rääpäleistä olisi mitenkään huonompia kehittynyt kuin muistakaan sisaruksista, mutta äkkiä tälläisen kuvan saa, jos miettii luontoa yleensä.
Tosin aivan kuten sanoit, koirahan on jo pitkällä luonnollisesta eläimestä.
väriltään vähän blondi =)Mutta joo,sen sisaruksia tunsin muutaman,olivat ihan eri maata,kasvattajan omistama kävi tokossakin,ei meidän roosa olisi oppinut kyllä ainuttakaan liikettä ikinä,pääpointti oli,että sillä oli äärettömän vähän mielenkiintoa mihinkään,kun sitä halasi,se vaan seisoi,ei reagoinut,joskus harvoin hännänpää heilahti.Se ei myöskään ikinä pitänyt puoliaan mistään ja ne muutamat kerrat kun muut pääsi tarhasta livahtamaan niin roosa vaan oli siellä keskellä tarhaa kummissaan,missä kaikki hei on?
Taisi olla aika hellyyttävä reppana.
Siksi se olikin niin rakas meille,sellainen ihan kuin vanhuuden höpsö alkaen 10 viikkoisesta =)
Otan esimerkin. Kenneleissä pennut kisailee vaikkapa häkissä päivät pitkät.
Vähän aikaa seuraamalla huomaa, että joukossa kuuden pennun joukossa on 1 kpl hieman aktiivisempi ja ärisevämpi. Äiskäkoira pyörii siellä myös ja saa vähän väliä kurittaa sitä yhtä uhoajaa.
Tässä vaiheessa ihminen on vaan ruuanjakaja jne.
Kun pentujen omistajat tulee valitsemaan pentunsa, on otettava huomioon, että joku niistä on se äkäinen. Niin ja se on yleensä äkäinen ja yliaktiivinen vielä kasvaessaankin.
Tällainen pentu tarvitsee hieman enemmän opastusta varmaankin, kuin se porkan rauhallisin.
Kyse ei ole vielä luonnehäiriöistä. Enemmänkin vaan luonteesta. Mutta saattaa olla taipumus rähisijäksi.
ja sen rähisijän ongelmaihminen opettaa varmasti ongelmakoiraksi, jos ei osaa hommaansa kouluttajana.
Siitähän tässä on juuri kyse.
Tässä kuitenkin mielestäni tulee kasvattajan osuus selvästi esiin.Kun kasvattaja on paljon pentujen kanssa,niin se oppii jo paljon näkemään luonteista.
Itse kannatan myös sitä,että kasvattajan osuutta pennun valinnassa kuunnellaan.
Minusta hyvä kasvattaja pyrkii valitsemaan mahdollisemman "oikeat" kodit myös pennun luonnetta ajatellen.
Minun ainakin täytyy myöntää,että itse kuulun niihin,jotka kannattaa sitä,että kasvattaja valitsee pääasiassa pennuille perheet,eikä anna perheiden tehdä sitä tyyliin "ketä nyt ensimmäiseksi kipittää luokse"...
Tosin joissain tapauksissa poikeuksiakin on,mutta se täytyy selvästi saada kuva,että pentu ja omistaja sopii yhteen.
Kirjoitin tässä joku aika sitten sakun ja haskin sekoituksesta, vahinko pennuista, josta yksi oli enää jäljellä ja kasvattaja tarjosi sitä minulle.
Sattuneista syistä en sitä voinut ottaa, joten hän sanoi sitten pitävänsä koiran itse, koska se oli juuri sellainen pentu joka ei kasvattajan mielestä sopinut kuin harvoille ihmisille.
Tässä vain yksi esimerkki kasvattajan vastuusta. Positiivinen sellainen.
paskakasoistakin. Ongelmaihmisiä on mekoinen määrä.
viitannut suoraan minuun, sillä mun koirani jätökset on pääsääntöisesti tuolla metsässä ja sietä niitä ei mikään laki käske pois korjaamaan.
Muuten voin sanoa, että ei noi puistot missään kauniissa kunnossa ole.
Jotenkin olen samaamieltä mutta voin kertoa,että
meille syntyi kerran pentue jossa oli yksi pienikokoinen poika-pentu.Ristimme sen myöhemmin Hymyksi,koska halusimme tulkita irvistelyn tällä nimellä. Poika oli tuskin nyrkin kokoinen,kun se syliin otettaessa sähisi kuin villikissa ja jopa puri.Hymy poikkesi muista pennuista niin valtavasti,että se joutui laumassa lähinnä ällisteltäväksi ja samalla sitä hieman karteltiin.Kun muut pennut olivat lähteneet ja sitten lopulta uskalsin Hymyllekin etsiä kodin,
kertoen kuitenkin pojan luonteesta,onnelliset pikkupennun omistajat lähtivät ajelemaan kohti kotia. Noin 20 kilometrin päästä pysähtyivät pissittämään Hymyn.Syliin otettaessa tämä 12 viikkoinen pentu oli purrut uutta omistajaa joka itkien soitti ja pyysi saada palauttaa Hymyn.
Poika tuli takaisin ja vaikutti jopa iloiselta.
Hymy kävi taas taloksi mutta jatkossa meidän aikuiset koirat tekivät sille selväksi,ettei nokille hypitä.Aikaa kului muutama kuukausi kunnes tapasin meille tutun lapsettoman pariskunnan joiden kotiin Hymy sitten muutti ja onnistuneesti. Ehkäpä vanhemmat koirani olivat osanneet kasvatus-niksit ja yritinhän minäkin parhaani. Joskus jälkeenpäin olen miettinyt oliko syynä se,että Hymy oli pienin pentu ja pesässähän pätee viidakon lait,kun on kysymys nisälle pääsemisestä,vai syntyikö meille tosiaan alunperin luonnevikainen pikku-pentu.
luonnevikaisuuteen. Hyvinhän sen Hymy-pojan lopulta kuitenkin kävi.
Oletko kuullut siitä mitään jälkeenpäin???
Hymy poika on jo leppoisa vanhus.
mikään ongelmakoira. Sillä oli vain vähän ärhäkkä luonne silloin pentuna eikä se tykännyt kaikista.
olen ollut aina.
Ei koira todellakaan synny valmiiksi ongelmakoirana, mutta siitä tulee helpostikin ongelmainen, jos se remmin toinen pää slarvaa heti alusta lähtien pennun koulutuksessa!
aivan liian usein. koiran hoidosta eikä koulutuksesta ei tiedetä yhtään mitään, ja silti mennään ostamaan mitä oudoinpia rotuja ja vaikeimpia luonteita.
Olenkin aina toitottanut että ihmisen ensimmäinen koira pitäisi olla mahdollisimman helppo, silloin siihen juoneenkin pääsisi nopeammin perille.
että kyllä se siitä ja joillain on pääajatuksena yhä edelleenkin, ettei pentua pidä ruveta mitenkään opettamaan/kouluttamaan kuin vasta puolivuotisena ja että kyllä se nyt oppii sitte itelleen, kun on tarpeeksi vanha.
No joo ja sitte onkin niin hiton hyvä syyttää sitä koiraa ongelmaiseksi, kun on ensin ite tehnyt parhaansa saadakseen siitä just sellaisen slarvimalla se sen alkutaipale.
esimerkki tällätavalla pidetystä koirasta. Tunnen useita ihmisiä, jotka ovat tulleet kysymään neuvoa vasta koiran ollessa jo lähes vuoden ikäinen.
Se rähjää ihmisille ja koirille, se vetää, se ei tottele edes alkeita. No ei tietenkkään, kun niitä alkeitakaan ei ole sille opetettu.
oli aikoinaan sellainen...todella järkyttäväkäytöksinen saku. Se kun oli ollut vain narun päässä pihassa.
Kun aloin sitä kouluttamaan ja annoin nakinpalaa, niin melkein meni koko käsi multa sen kitaan. (ottiko kipeetä...no kyllä tosiaankin otti). Vaan lopuksi pystyin pistämään pienen nakinpalan suuhuni niin, että vain pieni osa siitä oli näkyvissä ja Stella otti sen suustani kuin pussaamalla. Ei tarvinnut pelätä, että koko naama olisi ollut siinä mahtavan puruvoiman omistamassa hampaistossa.
Ei taida myöskään olla huonotapaisia lapsia. Siis syntyjään. Kasvatuksesta kaikki on kiinni.
tässä ollaan niin ihmiset kuin myös koiratkin:)
molemmilta!!!
niin se menee. Periaatteessa lapset ja koiranpennut on täysin verrannollisia keskenään...siis kasvatuksellisesti.
ne tarvii tehdä molemmille selväksi ja terveellä maalaisjärjellä selviää molemmista,minä olen sitä mieltä:)
just nimenomaan ne rajat, eli mikä on oikein ja mikä ei ja mitä saa tehdä ja päinvastoin...
kanssasi samaa mieltä. Koiranhankinnassa on tärkeintä se että oikea koira ja ihminen kohtaavat. Koirat ovat vaativuudeltaan kovin erilaisia ja pitäisi ottaa etukäteen selvää kuinka paljon koulutusta ja työtä suunniteltu rotu tarvitsee. Tosin joka rodusta voi löytyä myös epätyypillisiä yksilöitä, mutta varsinaiset ongelmat kyllä ovat hihnan toisessa päässä.
lähtee koiraharrastus liikkeelle, että tietää mitä hakee.
Väärä koira väärällä ihmisellä on kauhea yhdistelmä. Vaikka se koira olisi pienikokoinenkin, se voi silti saada aikaan paljon pahaa.
ihmiset luulee että pientä koiraa ei tarvitse kouluttaa lainkaan. Joskus aikoinaan ohjaajana ollessani tuli treeneihin perhoskoira joka pomotti omistajaansa joka ei ollut ymmärtänyt että peruskouluttaa tämänkokoinenkin koira täytyy. Muutama viikko myöhemmin koira oli kuin eri otus ja toimi ihan loistavasti.
oli sama tilanne. Koira ei syönyt muuta kuin maksamakkaraa ja teki tarpeensa sisälle.
Kestihän se aikansa ennen kuin koira yli vuoden ikäisenä oppi ihmisten tavoille mutta oppi kuitenkin.
joku sanoi myös näin että "ei ole ongelmakoiria vaan koiraongelmia".
mutta uskon kylläkin että jotkut koirat syntyvät "puutteellisina" , aisteista , kyvystä ymmärtää jne.
mutta jos me ihmiset ymmärettäisiin ne puuttuvat kyvyt niin me voitsisi auttaa koiraa parhaalla mahdollisella tavalla. ja jos vielä omistalla riittäisi sitä kiinnostusta, kärsivällisyyttä ja rakkautta.
ikävä kyllä sama pätee ihmislapsiin. he leimataan kauhukakaroiksi ja ilkeiksi koska kaikilla heillä ei ole ketään kuka heitä auttaa ja ohjastaa. niistä lapsista kasvaa kuitenkin nuoria ja aikuisia. kuinka he voivat ihan yks kaks kääntää itsensä sosiaalisiksi ihmisiksi jos heillä ei koskaan sitä mallia ole ollut ???
nyt puhuttiin koirista mutta älkää unohtako ihmisiä.
ihmiset tuotu esiin moneen kertaan. Mm. issu ja keitä muita siinä oli, ottivat asian puheeksi.
Mutta koirista vielä; sanoit että niitä syntyy puutteellisina aisteista, kyvyistä ymmärtää jne.
Tietenkin, mutta onko sellainen koira muka ongelmakoira???
Koiraongelma taas on jotain aivan muuta.
vikoja ei ymmärretä ja koiraa kouluteta "oikealla tavalla" niin niistä pian tulee niitä ongelmakoiria.
koiraongelma= omistajalla on ongelmia koiransa kanssa ;-)
niitähän on maailma täynnä.
se on tuo palstan hörhän piski ( se on joku saksalainen paimenkoira jonka takapouli laahaa maata) joka on kuulema kihomadoista johtuvaa ja hörhöilyn pahentamaa.
tällä palstalla olet sinä. Uskalsit taas tulla keskellä yötä heittään huulta pienessä maistissa.
Tavattoman upea ja tyylikäs suoritus.
kun asioista keskustellaan, onko järkevää poistaa omat viestinsä vain siksi että joku toinen on asioista eri mieltä???
En olisi ikinä uskonut sinustakaan.
Huomasin kyllä että puhuit itsesi pussiin, mutta olisit antanut olla. Nyt näyttää siltä ettet kestä muunlaisia teorioita laisinkaan.
Ole, ellei ihminen niistä sellaisia tee. Ei koira ole sekopää, jos ihminen ei siitä sitä tee.
Näitä ongelma koiria on kahdenlaisia, niitä jotka on jo aiemmissa polvissa jalostettu risteyttämällä nuppivikaiset vanhemmat(nekin ihmisen aikaan saamia!)
Toisena ne, jotka pilataan antamalle ne lemmikiksi ihmisille, joille ei pitäisi antaa edes tamacozhia.
jota olen tässä jo kahdessa ketjussa yrittänyt todistaa olevan.
Meinaakin jo mennä hermo huonoon kuntoon kun ei ihmiset selvää asiaa tajua.
Jatkuvasti täälläkin palstalla saarnataan siitä, että älkää missään tapauksessa ostako paperintonta koiraa. Nyt nämä samat tyypit väittää ettei siinä mitään riskiä ole. Koira kun koira voi olla luonnevikainen ym.
Mitä niillä papereilla sitten virkaa on???
mitä suuremmin on. Koulutuskentillä vuosia käyneenä sekä koulutusohjaana muita koirakoita ohjaamassa että, omien koirien kanssa mielenpiristystä hakemassa.
En ole koskaan törmännyt oikeasti luonnevikaiseen koiraan. Yleensä on syy löytynyt remmin päästä siitä kaksijalkaisesta. Kun ihmisen käytös saatiin muutettua niin muuttui koirankin käytös. Muutaman kerran syynä koiran käytösongelmiin on ollut kipu.
Mutta silti en epäile ettei oikeasti ns luonnevikaista koiraa olisi. Mutta silloin pitäisi mielestäni pohtia mitkä ovat syyt siihen. Onko syy siis geeniperimässä vai muusta terveydellisestä seikasta.
Jos syyt ovat terveydellisiä niin voidaanko ne katsoa luonneviaksi, mielestäni ei.
Nykyään koiria inhimillistetään liikaa. Koira ei saa olla enää koira. Koira on laumaeläin se ei todellakaan ajattele kuin ihminen.
olen,,,koiran pitää saada olla koira samoin kuin lasten täytyy saada olla lapsia:)
mutta se geeniperimäkin menee ihmisen piikkiin.
Ihminen rakentaa koiraa kuin legotaloa. Jos yksikin palikka menee väärin se koko systeemi hajoaa.
Ongelmakoiran käytös on useinkin muutettavissa. Ja se koira ei todellakaan ollut syntyessään ongelmakoira, vaan sen teki myöhemmin ihminen ongelmallisella tai muuten vääränlaisella käytöksellään.
eihän siitä ole edes pitkä aika kun mesosit että jalostuksella on saatu oma rotus pilalle; olit nähnyt niin monta hunosti käyttäytyvää sakemannia siellä teillä päin. Hermorakenne pilalla ja mitä muuta? Kyllä nyt alkaa kallistua että puhut itses sinne pussiin.
Oletko sinä koiraihmisiä lainkaan???
Minä puhun syntymävikaisista ongelmakoirista, en jalostusvirheistä.
Menisitkö takaisin sinne lada-sivuille.
on eroja ja jotkut on todella arkoja joita täytyy koko ajan vahvistaa henkisesti..eli hermorakenne heikko ja jotkut stressaa helpommin joten tarvii varman ja rauhallisen , kärsivällisen omistajan. Paukkuarkuus tulee jos on tullakseen ja eroahdistuneisuuskaan ei ole aina omistajasta kiinni.
Eli sanoisin vahvahermoinen ja kovempi luonteinen eli palautuu helpommin stressistä normaaliksi eli tasapainoinen luonne ei aiheuta niin paljon harmaita omistajalleen. Ja samoin rauhallisempi ei niin aktiivinen rotu.
toki moni valitsee väärän rodun omaan luonteeseensa ja esim arka collie machoemännän kourissa on huono yhdistelmä kuin myös arka koira ja paapova emäntäkin..dominoiva ei sovi puhtaasti paapovalle rajoja laittamattomalle ja kovan vahtivietin omaava rotu machoille myöskään
..eli...rodun ns. rotuominaisuudet ja heikkoudet pitää mennä omistajan psyykkeen ja koulutusmetodin mukaan...niin että yhdistelmä toimii.
eikä ole pitkäkään aika kun näin samalla omistajalla kaksi villakoiraa joista toinen oli erittäin varma ja ulospäin suuntautunut ja toinen äärettömän arka ja olosuhteet samat..samoin leonbergejä omistavalla yksi koirista pelkäsi ukkosta ilman syytä..eli aina ei ole omistajasta kiinni.
Tilanteita tekee myös hormonitasot ja kivut esim. arvaamattomuutta selkää silittäessä jos selkä kipeä tai eroahdistuneisuutta (epilepsia jolloin jotkut yksilöt tulee epävarmoiksi olla ilman omistajaa kohtauksien takia)