On niin yksinäinen olo. Olen hoidossa osastolla vaikean masennuksen takia, mutta ei tämä tunnu auttavan. Lääkärin mielestä lääkityskin on kunnossa. Joka päivä suunnittelen kuinka tapan itseni kun täältä pääsen. Miksei voisi olla edes yhtä hyvää päivää? Ei se olisi liikaa pyydetty. Kaikki elämänhalu on hävinnyt tämän sairauden myötä, eikä loppua näy. :
en tiedä mitä tehdä
miwe
6527
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä sairastuin ruumiillisesti vakavasti,ja masennuin.Toivon kuitenkin,että huominen olisi parempi.Älä sinäkään luovuta.
Niinhän niillä sairaalan lääkäreillä on tapana puhua paskaa, että lääkitys on kunnossa. Tämä on auktoriteetin säilyttämisen takia ymmärrettävää.
Valehtele olevasi terve, että pääset pois ja hommaat kunnon lääkityksen.
mm. kaunis nuori nainen jolla on vielä paljon edessa, vaikkei se vielä siltä tuntuisikaan !!!
Otan sinut mukaan rukouksiini. Elämä on joskus niin vaikeaa. Vaikka oletkin nuori, tulevaisuus pitäisi olla avoimen ruusuinen, mahdollisuudet maailman valloittamiseen täydelliset. Sitten kuitenkin, minut viedään sinne minne en toivoisi. Ei ole tulevaisuutta, on vain ahdistava tämä hetkisyys. Minne minulta katosi iloni, toivoni, elämän uskoni? Tässä minä olen, yksin, haavoitettuna, sydämeni itkee, minua kaihertaa. MIten minun käy?
mietin tossa pari päivää sitä että kirjoitanko sinulle .
itselläni alkaa juuri työkyvyttömyyseläke 1.5
diagnoosi on f33.3 pahimpana päivinä kalenteri on ollut sekaisin kunnolla.murehdin päivittäin omaa kohtaloani tehtyjä tekoja.
kaikki alkoi siitä kun selkääni alkoi särkeä.työssäkäynti tuntui aivan kauhealta vuosi taisi olla 2003 . pidin työstäni vihdoin olin löytänyt oikean paikan työskennellä.pitkitin sairaslomalle lähtöä vaikka minulle tarjottiin pitkää lomaa.tuli päivä eteen että tavarat tippui kädestä eikä kynä pysynyt kädessä.
aloitin sairasloman kovilla kivuilla.kaikkea hoitoa sain sekä kokeiltiin. masennuin siitä että en päässy enää töihin.alkoholi tuli kuvioihin valvoin pitkää ja tissuttelin. päivänä eräänä päätin ottaa kauheaan väsymykseen kunnolla lääkkeitä. heräsin neljän päivän päästä teho-osastolla kytkettynä koneisiin.
tapauksen jälkeen ajauduin mt avo-osastolle
jossa viihdyin pari kuukautta . psykoosi tuli ja vei mut kellokoskelle suljetulle osastolle jossa vietinkin 10kk.nyt työskentelen suojatyössä lätkimässä tarroja purkkiin. nyt olen tyytyväinen en enempää jaksa.
sairaus kalvaa päivittäin .on vaikeata etsiä lohtua asioista joista on aikaisemmin pitänyt.
olen yli 30v eli aikaa olisi ollut vielä vaikka mihin. lääkitys on aivan karsee syön kuukaudessa noin 1200 tablettia.
haluan toivoa sinulle kaikkea hyvää ja voimia kuten moni sanoo mutta vaikeata toista lohduttaa kun vellit on omassakin housussa.
vastauksestasi, ja voimia myös sinulle. Olet kokenut kovia. Jos jaksaisi uskoa että vielä joskus päivä alkaisia taas paistaa.