Porvarihallituksen ohjelma lupaa, että perintö- ja lahjaverosta luovutaan yritysten ja maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksissa. On hyvä, että maaseutu säilyy elinvoimaisena ja metsille löytyy uudet hoitajat, mutta keitä sukupolvenvaihdosten verohuojennukset hyödyttävät eniten? Ei tasavertaisesti jokaista kotitilan lasta.
Sukutilojen omistaminen ja päätöksenteko ovat miesten etuoikeus. Tilakokonaisuudet siirtyvät useimmiten isältä pojalle tai vanhemmilta yhdelle lapselle. Tätä perustellaan tilojen elinkelpoisuuden turvaamisella ja pirstoutumisen estämisellä. Kulttuuria tukevat pankit, maatalous- ja metsäorganisaatiot ja puunostajat, verottajakin.
Maatilan ja muun yritystoiminnan jatkamistapauksissa voidaan saajan pyynnöstä jo soveltaa perintö- ja lahjaveronlain huojennuksia. Jo nämä huojennukset merkitsivät huomattavaa veroetua muihin perinnönsaajiin verrattuna. Huojennuksen saamiseksi ei vaadita, että tila on "elinkelpoinen" kunhan saaja jatkaa maatalouden harjoittamista. Tilalla pitää olla peltoa ja sen viljelyä saajan on jatkettava vähintään viisi vuotta lahjaverotuksen toimittamisesta. Tilan jatkajalta ei myöskään vaadita alan koulutusta.
1950-luvulla säädetty laki perintökaaresta suosiolahjasäännöksineen on menettänyt merkitystään. Käytännössä yhden perillisen suosiminen toisten kustannuksella on maaseudulla yhä yleisempää. Sukupolvenvaihdokseen liittyvissä lahjakirjoissa voidaan jo määrätä, ettei lahja ole suosiolahja. Sisarosuuksia ei enää makseta. Moni jatkajan sisar jääkin osattomaksi, vaikka sisarosuuksien maksamiseen olisi saatavilla halpakorkoista lainaa. Näin kierretään jo säännöksiä perinnöttömäksi tekemisestä ja luodaan pohjaa muhkeille perhe- ja perintöriidoille.
Politiikkatoimenpiteet, taloudelliset kannustimet, verotus ja nyt myös uudet verovapautukset puoltavat sukupolvenvaihdosten tekemistä lahjoituksena. Jo nykyisellään tilojen sukupolvenvaihdos vaarantaa rintaperillisten ja erityisesti naisten tasa-arvoisuuden perinnönjaossa. Jälkipolville tilanteet ovat tuskallisia ratkaista. Tämäkö on oikeudenmukainen tapa tukea maaseudun elinkelpoisuutta?
Sukutilojen omistaminen ja päätöksenteko ovat miesten etuoikeus. Tilakokonaisuudet siirtyvät useimmiten isältä pojalle tai vanhemmilta yhdelle lapselle. Tätä perustellaan tilojen elinkelpoisuuden turvaamisella ja pirstoutumisen estämisellä. Kulttuuria tukevat pankit, maatalous- ja metsäorganisaatiot ja puunostajat, verottajakin.
Maatilan ja muun yritystoiminnan jatkamistapauksissa voidaan saajan pyynnöstä jo soveltaa perintö- ja lahjaveronlain huojennuksia. Jo nämä huojennukset merkitsivät huomattavaa veroetua muihin perinnönsaajiin verrattuna. Huojennuksen saamiseksi ei vaadita, että tila on "elinkelpoinen" kunhan saaja jatkaa maatalouden harjoittamista. Tilalla pitää olla peltoa ja sen viljelyä saajan on jatkettava vähintään viisi vuotta lahjaverotuksen toimittamisesta. Tilan jatkajalta ei myöskään vaadita alan koulutusta.
1950-luvulla säädetty laki perintökaaresta suosiolahjasäännöksineen on menettänyt merkitystään. Käytännössä yhden perillisen suosiminen toisten kustannuksella on maaseudulla yhä yleisempää. Sukupolvenvaihdokseen liittyvissä lahjakirjoissa voidaan jo määrätä, ettei lahja ole suosiolahja. Sisarosuuksia ei enää makseta. Moni jatkajan sisar jääkin osattomaksi, vaikka sisarosuuksien maksamiseen olisi saatavilla halpakorkoista lainaa. Näin kierretään jo säännöksiä perinnöttömäksi tekemisestä ja luodaan pohjaa muhkeille perhe- ja perintöriidoille.
Politiikkatoimenpiteet, taloudelliset kannustimet, verotus ja nyt myös uudet verovapautukset puoltavat sukupolvenvaihdosten tekemistä lahjoituksena. Jo nykyisellään tilojen sukupolvenvaihdos vaarantaa rintaperillisten ja erityisesti naisten tasa-arvoisuuden perinnönjaossa. Jälkipolville tilanteet ovat tuskallisia ratkaista. Tämäkö on oikeudenmukainen tapa tukea maaseudun elinkelpoisuutta?
Vastaukset 26
Vanhimmat
yleensä kuoleman jälkeen eikä ennen kuolemaa.
Aivan oikeaan suuntaanhan tässä ollaan menossa, miksi jatkajan pitäis kustantaa yltäkylläinen huoleton elämä sisaruksille ja itse taistella loppuelämänsä velkahevetissä, eikös sukupolvenvaihdoksessa jatkaja osta vanhemmiltaan sen tilan eikä sisaruksiltaan.
Kyllähän se varmaan kyrsii syvältä jos perintöjen varaan elämäänsä on rakentanut, joskus kuulee näitä tarinoita, tehdään suuria asuntoja velkaa surutta niihin kuvitellaan perinnöillä maksavansa velat pois ja senjälkeen elettäis herroiksi.
jep ja asia on vissi et jonku sortin koulutus tarvii jos sukupolvenvaihdoksena menee....ei muuten ole paha kannattaa lähimmästä aikusta kysyä
vaaditaan vähintään 20 ov:n koulutus. Suostuisitko itse jäämään ja sitoutumaan tilalle viideksi vuodeksi vaikka toimeentuloaan sieltä ei aina pysty repimään. Velat vaan kasaantuu ja sisarukset käyvät talossa kun omassaan jos et pidä puoliasi. Mieti vähän ennen kun kirjoitat soopaa. Maaseutu säilyy elinkelpoisena nimenomaan niiden avulla jotka uhrautuen jäävät tilanpitoon eivätkä lähde kaupunkiin leveän leivän ääreen.
ei tarvita koulutusta muuhun kuin startti rahaan.........tilaa saa pitää ihan kuka vaan.......jollei hae mitään aloitus tukia
ov:t vaaditaan jos hakee jo pelkästään korkotuellista lainaa.....että silleen
Minä, minä, minä asenne?
Ole nyt onnellinen, että joku yrittää jatkaa maataloutta-.
Vesittää mitä?Nykyisin jo 80%yksityismetsistä on muiden kuin maanviljelijöiden omistuksessa.
Jos lahjvero poistetaan ,niin oikeustoimikelpoinen
lahjoittaja voi lahjoittaa veroseuraamuksitta
omaisuutensa kenelle haluaa.Ei siinä kysellä
onko sisarten oikeutta vesitetty perintöön.
Nämä "kotitilan" lapset ovat jo nyt tuiki
harvinaisia.Kyllä ne "hyötyjät "on ihan
muualla kuin maaseudulla.Nyt meillä vielä
höyrytään että mesistä tuotetaan uusiutuvaa
enerkiaa,mutta mistä löytyy tulevaisuudessa
sen työn tekijät ,ei ainankaan maaseudulta.
Monilla ne ajatukset on juutuneet sinne 70-luvulle.
tytär tai poika, kummalla enemmän kiinnostusta asiaan.
Sukupuolen mukaanhan ei maatilan jatkajaa valita.
Nykyisin maatila alkaa olla pikemminkin rasite kuin etuus. Ole tyytyväinen, että edes joku haluaan pitää maaseutuakin asuttuna. Kyllä sinunkin aikasi tulee, kunhan vanhemmistasi aika jättää. Ennen vanhaanhan tilojen isännyys vaihtui vasta kuoleman kautta, nyt tilanpidon jatkaminen näin pitkään ei ole enää mahdollista. Ja kyllä kai myös sinä haluaisit vanhempasi saavan viettää myös joitakin eläkevuosia.
Näin se menee! Ja jatkaja jaksaa ihmetellä,ettei mikään kannata. Katsotaan tilannetta sisaren kannalta. Saa lähtemiseksi vain terveiset ja koeta olla ihmisiksi.
1.Pitää löytää asunto minne mennä.
2.Pitää saada vahintäin koulutusta vastaava työtä ja mieluusti vakituinen suhde. Tällä saa avatuksi pankki suhteen.
3. Pitää löytää takaaja tai takaajia vähintäin asuntolainaan.
4. Puolisolla samat vaateet.
Nämä ovat vähimmäis edellytykset.
Todellisuudessa:
1.Vuokra-asunto.
2.Työ mitähän lie, ei täysiä viikkotyötunteja ja suhde määräaikainen.
3.Mistä takaajia, kun pankkikaan ei ymmärrä näitä ihmisiä luotettaviksi ja kannattaviksi asiakkaiksi = luototuskelpaamaton.
4.Vielä puolisokin samassa jamassa.
Ja tätä elämää on Suomi pullollaan. Ja maanviljelijä kehtaa retostella kannattamattomuudellaan.Vaikka yhteiskunta maksaa vuosittain perustoimeentuloturvan kun hän saa asunnon,työpaikan,tarvittavat koneet / laitteet ja pankki suhteen puoli-ilmaisesti.Vielä kun joku tekisi työt puolesta.
Tää on katkeraa ja näin se elämä vain on. Sitä jaettavaa vain yksinkertaisesti ei riitä kaikille. Mutta kun jaksaa ja yrittää,niin toivottavasti lapsille on annettavaksi parempi lähtökohta elämänsä kannustimiksi.
että maanviljelijäksi jäävä sisarus joutuu yleensä tyytymään huomattavasti alhaisempaan tulotasoon kuin pois muuttavat. Asumiskulut ovat maalla tietysti yleensä pienemmät kuin suurimmissa kaupungeissa, mutta matkakulut kyllä kompensoivat tehokkaasti tätä "epäkohtaa". Ei kaupunkilaistenkaan kakarat yleensä saa perintöjä vanhempien vielä eläessä, vaan vasta joskus 50-60 vuoden iässä. Pitäisikö maaseudulta lähtöisin olevien olla paremmassa asemassa?
On muuten ihan eri asia saatko vanhemmilta lahjan/ennakkoperinnön tänä päivänä ja verovapaasti kuin 30 vuoden kuluttua kuin perinnön jopa 20 vuoden kuluttua. Toinen elää, toinen ehkä odottaa ja elää.
Elät siinä sitten nuoruutta uhtakausten alla, että et saa mitään, ja aikuisuutta siinä todellisuudessa, että omillani pärjään ja kesämökistä haaveilen, kun yksi sisarista hoitaa kuutamotilaansa ja kaataa takametsää. Tasa-arvo toteutuu siinä, että nyt sekä sisar että sen veli työskentelevät kodin ulkopuolella. Ei voi enää maatilan omsitamaan joutunut valittaa "maaorjuuttaan", kun riittää että riittävällä etäisyydellä tilastaan ja tiluksistaan asuu. Samalla tavalla sisarkin voisi metsää ja peltoja hoitaa?
Väkivaltainen on tämä nykyinen sukupolvenvaihdos menettely - kyllä siinä ei ajatella perhe - eikä sisarussuhteita.
Ja eiku marmatusta. Tilalle jäävän pitää vain ruveta töitä tekemään ja hieman katsoa ympärilleen, miten saa pääoamsa parhaiten hyödynnettyä ja kasvatettua. Se mitä on sisaruksilla ja kaupunkilapsilla se on raakaa selviytymisstrategiaa. Todellakin, pelkästään miten saavuttaa edellä kirjoittamastani miniedellytyksistä. Saatikka ruveta yrittäjäksi ja saada lisää lainavakuuksia ja takaajien allekirjoituksia ja työtä. Maanviljelijällä on kaikki valmiina ja kun aikaa ja mielenkiintoa jää,niin hyvä siitä on tehdä valmiilla systeemeillä lisäansioita tilan ulkopuolisilla urakoinneilla. Se vaan on,ettei jaettavaa yksinkertaisesti riitä ja tila on vain sen yhden,jolle suodaan valmis elämisen pohja.
Kaupunkilaisilla se yksinkertaisuus on siinä,että se mitä on perittävänä on pääsääntöisesti vanhempien myydyn asunto-osakeen rahan jako. Lopuksi ei maaseudulta lähtevän tarvitse olla paremmassa asemassa, kunhan maaseudulle jäävä muistaisi,miten hienoa ja hyvä hänen on olla. Eikä jatkuvasti valittaa ja vaatia palkansaajaan hänen elämänsä maksajaksi.
vaan on nykyisin kovin harvassa. Miten sellaisten tilojen perilliset jaksavat odottaa osuuksiaan, jossa sukupolvenvaihdosta ei tapahdu (ei löydy jatkajaa, vaan vanhemmat yrittävät kituuttaa kuolemaansa asti)?
niin miksi sitä ei sitten jaeta aina tasan kaikkien perillisten kesken. Ei sitä voi antaa yhden vuoltavaksi. Siinä ratkeaisi maaseudunkin väestökato kertaheitolla. Vaatikaa vain jokainen oma torppa.
Pari faktaa:
-vanhapari voisi myydä tilansa vaikka mustalaispojalle ja lahjoittaa saamansa rahat vaikka kissayhdistykselle ilman että lapsilla olisi asiaan nokan koputtamista.
-Usein jatkaja saa tilan markkinahintaa alemmalla summalla syystä että huomioi sukutilan perinteet eikä lähde myymään peltojaan tontiksi tms. Ja lisäksi joutuu hoitelemaan kiukuttelevat vanhukset ja lomailevat laiska sisarukset.
Ihan oikein että perintövero poistuu. Ei ole oikein, että joutuu maksamaan kun kätensä tähän maanviljelyksen paskaduuniin lykkää.
Olen tässä vuosien varrella näitä kaupunkilaisten kateusryöppyjä täällää ja lehdissä lueskellu. Olen itse "kaupunkilainen" ollut suurimman osan elämästäni. Siitä olen yhtä mieltä että maatilojen jatkajien ei kannattaisi niin paljoa valittaa kalliista sukupolvenvaihdoksista - Niissä tapauksissa missä se sujuu kaikkien huojennuksien mukaan täydellisesti luovuttajan elinaikana. Se on fakta homma että luovuttajalla on täysi oikeus tehdä ihan mitä vaan omaisuudellaan niin kauan kun hän elää!! Vaikka myydä ja lahjoittaa tuotto hyväntekeväisyyteen. Saavat sitte kaikki perilliset yhdessä marista kun ei perintöä tullutkaan.
Mutta nythän onkin kyseessä se että luovuttaja TAHTOO että hänen (ja esi-isiensä) omaisuutensa pysyy kokonaisuutena ja että hänen lapsensa (tai joku muu) jatkaa tilalla maanviljelyä sukupolvesta toiseen. Tätä on ilmeisesti hirveän vaikea ihmisten ymmärtää tässä nykymaailman kulutusyhteiskunnassa.
Voin kertoa kuinka käy sitten kun tilan luovuttaja ei elinaikanaan ehdi tai tohdi (kun muut sisarukset uhkailevat ja kiristävät häntä) tehdä luovutusta - vaikka tahtoa olisi.
Sen jälkeen tilanpidonjatkajalla ei ole enää minkään näköistä lain suojaa. Lakimiehet, kiinteistönvälittäjät ja verottaja saapuvat kuin kärpäset sokerikulholle. Tilanpidonjatkajalla (joka on panostanut koko elämäntyönsä tilaan, eikä muitakaan tulolähteitä ole) on vain oikeus vaatia tilan omaan perintöosuuteensa - ja maksaa muille sisaruksille heidän osuutensa tästä. Käytännössä tämä tarkoittaa että muut sisarukset (yhdessä lakimiehien ja pesänjakajan kanssa) "pakottavat" tilanpidonjatkajan tekemään työtä palkatta kuolipesän lukuun - äärettömän ajan, tai kunnes kuolema korjaa, koska jos hän ei suostu tai ei enää jaksa (ravinnon puutteessa jos ei muuten - huom maatilan tuotto menee kuolinpesälle - josta "palkan" nostaminen kielletty muiden sisarusten toimesta - yhteisten päätösten - säännöksen nojalla) niin häntä odottaa syyte vahingon korvauksesta - koska hän on laiminlyönyt pesän varojen hoidon. Kukaan ei anna tukea tälläisessä tapauksessa - eikä neuvoa kuinka päästä irtikään jos hän periksi antaa. Tilan tuotto jaetaan joka tapauksessa kaikille kuolinpesän osakkaille aivan siitä riippumatta kuka työt on tosiasiallisesti tehnyt. Jos jako sitten tehdään niin että tilanpidonjatkaja lunastaa muiden osuudet tilaan (jonka arvo on nostettu taivaisiin) niin verottaja tulouttaa osan sen arvosta takaisin kuolinpesälle (joka on jo kokonaisuudessaan jaettu! - pesänjakaja) ja koska yhteisvastuullisuus pätee myös tässä tapauksessa = tilanpidonjatkaja maksaa verot siitä lunastussummasta minkä hän on muille sisaruksille maksanut. Revi siitä taloudellinen kannattavuus.
Tilanpidonjatkaja:
saa: maatilan osuutensa muuhun kuolinpesän varoihin
maksaa: lunastukset muille sisaruksille markkinahintaan perintövero luovutusvoittoveron
Sisarukset saavat: lunastukset osuuksistaan maatilan markkina arvoon osuutensa muuhun kuolinpesän varoihin (huom myös se tuotto mikä on tullut kuolinhetken jälkeen - riippumatta siitä kuka tuoton edestä on työn tehnyt)
Maksavat: perintöveron.
Elikkä tässä verottaja pääsee verottamaan kuolinpesän omaisuuden siirtyminen tilanpidonjatkajalle mahdollisesti tuolveroasteikon korkeimman mukaan. Ja maksajaksi joutuu tilanpidonjatkaja (jos muilla sisaruksilla on pokkaa kieltäytyä).
Sisarukset saavat verottomana lunastushinnan sekä osuutensa kuolinpesän muihin varoihin verottomasti.
Esimerkki on pelkistetty mutta näin se suurinpiirtein voisi mennä.
Niin ja tämän jälkeenhän (kun tilanpidonjatkaja on päättänyt päivänsä tai tila mennyt konkurssiin) ostajana voisi sopivasti olla sama pesänjakaja jolla sattumoisin on kiinteistönvälitys sivutoimena.
Tässä se tasapaino tulee- se minkä jotkut tilanpidonjatkajat saavat "halvalla" otetaan takaisin muilta ei niin onnekkailta jatkamiseen erehtyneet.
Sitäpaitsi nämä ovat niitä samoja veroja mistä kaupunkilaisia elätetään kun he eivät "jaksa" tehdä töitä. Valittavat että liian pitkät päivät, liian raskasta, liian vähän lomaa, liian huono palkka jne. Ja suomen kansa sen kun lihavoituu ja rasvaa kertyy vyötärölle.
Nopeet syö hitaat.
Voimia ja jaksamista teille suomalaisen ruuan tuottajille - pitäkää lippu korkealla!
Kaupunkiin muuttaneita sisaruksia on helppo sanoa kateellisiksi ja työtäpakoileviksi.
-- näin varmaan käy, kun sukupolvenvaihdosten tekoon liittyy omituista salailua ja tulkinnan varaisuutta esim. työkykyinen jatkaja, elinkelpoinen tila, pirstoutumaton perheyritys...
Voi myös helposti sanoa, että vanhemmat voivat tehdä omaisuudelleen mitä vaan vaikka lahjoittaa mustalaiselle.
-- se on ok, kunhan ei lähde suosimaan yhtä lastaan ja syrjimään muita.
Sukupolvenvaihdos-termistä voitaisiin samaan syssyyn puhua verovapaana omaisuudensiirtona isältä pojalle.
kyllä syrjii yhtä lasta ja suosii muita. Tilan tuomat velvoitteet ylittävät moninkertaisesti sen arvon. Jos haluttaisiin olla oikeudenmukaisia, saamapuolelle jäisi juuri se kadehtittu jatkaja.
Voi jumalauta! Kukaan ei ole sen kateellisempi kuin sisko.
Jos et ole sattunut tietämään, niin suku jatkuu ainoastaan miehen puolelta. Naisen puolelta suku ei jatku kuin juutalaisuudessa. Siihen ei auta edes se, että nainen pitäisi tyttösukunimensä.
Kyllä se pitäisi olla jo laissakin säädetty, että sukutilaa voivat jatkaa ainoastaan miehet.
Minä en ainakaan kuuna paivänä jättäisi tilaa tyttärelleni, vaan ennemmin vaikka myisin sukutilani. No onneksi minulla on 23v. poika joka jatkaa tilaa.
Tytär ei mielestäni tarvitse perintöä ollenkaan. Hänen miehensä tehtävä on elättää hänet, niin kuin kaikkien miesten tehtävä on elättää vaimonsa. Koska naimisiin mennessä nainen tulee miehensä sukuun, niin silloin ei naisella pitäisi olla perintö oikeutta toisesta suvusta.
Tulee jo asiaaki ja varmasti lisää, kun kylvöjä joutuvat keskeyttämään (ilma tai konerikko).
Mutta yhdestä ollaan samaa mieltä; Maatilan periminen (SPV) on laillistettua ja mielivaltaista omaisuuden siirtoa yhden henkilön suosioksi. Ja meno sen kun hurjistuu perintövero uudistuksen myötä. Mikä todentuu maatalouden ulkopuolelta osake- ja osinkovoitoilla metsään investoineet, kun metsää tullaan käyttämään välikätenä ikään kuin rahanpesuna / veronkiertäjänä pääomaomistuksen vaihdossa. Saapi nähdä joko SDP nyt oppositiossa saa itsensä kasaan ja tekee kiinteistöveron maa- ja metsätalouden piiriin. Millä sitten kojattaisiin valtion kassaa menetetyistä perintöveroistä, kun palkansaajien verotulo kertymä ei ainakaan suurimmassa osassa Suomea riitä kuntienkaan verotaloutta ylläpitämään. Suomessa ollaan pian kuin Viktoriaanisessa maa- ja pääomaomistuksessa.
Pari ylhäistä sukua kylällä, joiden pillin mukaan ja tasan tarkkaan tehdään kaikki tekemiset. Ketkä sitten lähtevätkin maatilalta maailmalle itseään elättämään. Unohtakaa perinteenne sen on vain taakka, johon ette voi vaikuttaa. Parasta on olla oma itsensä ja lujasti luottaa tekemiseensä,sillä teet omaa perinnettä ja uskottavuutta lapsiesi hyvinvoinnille.
Vähän vaikuttaa siltä että tässä asiassa monet ovat sekoittaneet perinnön ja tilakaupan. Kyllähän nykyään on niin, että kun maatila halutaan luovuttaa seuraavalle sukupolvelle niin se on pelkästään myyjän ja ostajan välinen asia lain silmissä. Ei se kuulu muille sisaruksille mitään.Sitten on asia erikseen että mitä vanhemmat haluavat mahdollisesti jättää perinnöksi lapsilleen.
Niin kävi meille, poika sai 84000 €:lla kotilan vanhemmiltamme: lähes 200 ha metsää, peltoa n 30 ha, koneet, ison päärakennuksen jne. Tyttäret eivät saaneet mitään. Tätä tilakauppaa ei edes katsota tulevassa perinnönjaossa pojan ennakkoperinnöksi!!??!!
On todella väärin että yksi saa kaiken ja toiset eivät mitään.
Tilan omistus siirtyy yleensä sille jolla on palavin into maataloutta harjoittaa ja jos sattuu olemaan kiinnostusta sisarilla samaan touhuun, niin maatalousyhtymää sitten. Näin ainakin tulevaisuudessa kotitilallani tullaan toimimaan, jos sisariani maataloushommat alkavat kiinnostaa. Toimintaa vain laajennetaan niin isoksi ja mahdollisesti uusille tuotantosuunnille, että kaikki osalliset pystyvät saamaan elantonsa toiminnasta. Ja sisaria tosiaan löytyy 4 itseltäni, joista veljelläni ainaki tuntuu löytyvän kiinnostusta alalle.
Pienenä muistutuksena, että eivät vanhemmat ole velvollisia lapsiensa toimeentuloa turvaamaan! Itseppähän lapset oman soppansa keittävät, vaikka se katkeraa olisikin!
Tuli vaan mieleen että mikäli oikein ymmärsin vanhemmat elävät vielä - ja todennäköisesti jättävät myöhemminkin jotain perittävää (myös se 84 ... € )? Eikö mikään riitä?
Mietin tässä moraalista puolta. Seuraan läheltä tapausta jossa pojalle on siirretty 100 han maatila pilkkahintaan (makesettu pystymetsän tukeilla), tytär saanut kaksion pikkukaupungista. Poika parin kolmen vuoden jälkeen lyönyt suhteet vanhempiinsa jäihin - ei tapaa ja on kieltänyt vierailut kotitilalla "yksityisyyden" toivossa. Sisar seuraa tilannetta surullisena etäältä - moraalin kannalta olisi oikeutettua odottaa että ison lahjan vastanottanut suvun poika olisi edes osoittanut kiitollisuutta vanhempien eläessä ja kohtelisi anteliaita vanhempiaan kunnolla. Sisar hoitaa ikääntyvät vanhempansa hotiokotiin ja hautaan.