Olen nyt 28-vuotias edelleen lapseton nainen. Muutamia vuosia sitten elin pitkässä parisuhteessa joka oli loppumaisillaan, ei vielä kuitenkaan lopussa. Asuimme mieheni kanssa edelleen yhdessä, elimme arkea. Erosta kuitenkin oltiin puhuttu jo useamman kerran.
Hankkiuduin suhteeseen miehen kanssa, joka sai minut tuntemaan itseni kauniiksi, rakastetuksi. Mies oli minulle kuin laastari. En ollut useampaan vuoteen käyttänyt ehkäisiyä, sillä mieheni kanssa seksielämä oli jo kuollut. Eli kuten jo pystytte päättelemään, tulin raskaaksi. Harrastimme seksiä uudessa suhteessani ja huomasin, että ovuloin juuri silloin. Apteekkiin ja ns. katumuspillerit.
Aikaa meni muutamia viikkoja. Alkoi voimakas pahoinvointi, edelleen muutama viikko kunnes vasta tajusin että voisin tehdä raskaustestin. Kaksi viivaa. Valitettavasti.
En miettinyt hetkeäkään muita vaihtoehtoja. Abortti oli minulle se ainoa ratkaisu. Olin erostamme henkisesti lopussa, aloittanut uuden työn,joka myös vaatii henkistä kapasiteettia ja nostaa stressipisteitä. Joten miltei päivälleen kaksi vuotta sitten minulle tehtiin lääkkeellinen raskaudenkeskeytys.
Hetkeäkään en ole päätöstäni katunut. En hetkeäkään. Olen suhteellisen onnellinen, edelleen yritän selvitä erosta. Abortti oli kohdallani ainoa oikea vaihtoehto.
Ultraäänessä näin alkion, joka muistutti lähinnä jotain hyytelöpalloa. Se ei ollut vielä lapsi, se ei ollut vielä ihminen. Siitä olisi kasvanut sikiö, lapsi ja siitä olisi kasvanut oikea ihminen. Siitä olisi kasvanut minun lapseni, minun oikea ihmiseni.
Kuitenkin sillä hetkellä minä tein päätöksen minun sisälläni kasvavan alkion tulevaisuudesta. Sillä silloin ensisijaisesti päätin omasta tulevaisuudestani, omasta elämästäni. Alkion vaikutus elämääni olisi ollut niin suuri, etten usko, että sitä olisin kestänyt.
Minun päätökseni ei vaikuttanut millään tavoin alkion tulevaan elämään, sillä alkiolla ei sitä ollut. Päätökseni ei vaikuttanut lapsen, ihmisen elämään, sillä sellaista ei ollut. Minä olen ainoa ihminen, jonka elämään minun päätökseni vaikutti.
Kaikille teille, jotka tämän kysymyksen edessä olette, toivon rohkeutta. Oli päätöksenne mikä tahansa. Jokainen ihminen toimii tässä tilanteessa oikein, oli päätös kumpaan suuntaan vain. Sinun kohdussasi on alkava elämä, jonka kohtalosta sinä päätät. Et riistä keneltäkään elämää, silläelämää ei vielä ole, riistät mahdollisuuden elämään. Isoja sanoja, isoja asioita. Mutta sillä hetkellä kun päätöksen teet, tao mieleesei, että se on oikea.
Hankkiuduin suhteeseen miehen kanssa, joka sai minut tuntemaan itseni kauniiksi, rakastetuksi. Mies oli minulle kuin laastari. En ollut useampaan vuoteen käyttänyt ehkäisiyä, sillä mieheni kanssa seksielämä oli jo kuollut. Eli kuten jo pystytte päättelemään, tulin raskaaksi. Harrastimme seksiä uudessa suhteessani ja huomasin, että ovuloin juuri silloin. Apteekkiin ja ns. katumuspillerit.
Aikaa meni muutamia viikkoja. Alkoi voimakas pahoinvointi, edelleen muutama viikko kunnes vasta tajusin että voisin tehdä raskaustestin. Kaksi viivaa. Valitettavasti.
En miettinyt hetkeäkään muita vaihtoehtoja. Abortti oli minulle se ainoa ratkaisu. Olin erostamme henkisesti lopussa, aloittanut uuden työn,joka myös vaatii henkistä kapasiteettia ja nostaa stressipisteitä. Joten miltei päivälleen kaksi vuotta sitten minulle tehtiin lääkkeellinen raskaudenkeskeytys.
Hetkeäkään en ole päätöstäni katunut. En hetkeäkään. Olen suhteellisen onnellinen, edelleen yritän selvitä erosta. Abortti oli kohdallani ainoa oikea vaihtoehto.
Ultraäänessä näin alkion, joka muistutti lähinnä jotain hyytelöpalloa. Se ei ollut vielä lapsi, se ei ollut vielä ihminen. Siitä olisi kasvanut sikiö, lapsi ja siitä olisi kasvanut oikea ihminen. Siitä olisi kasvanut minun lapseni, minun oikea ihmiseni.
Kuitenkin sillä hetkellä minä tein päätöksen minun sisälläni kasvavan alkion tulevaisuudesta. Sillä silloin ensisijaisesti päätin omasta tulevaisuudestani, omasta elämästäni. Alkion vaikutus elämääni olisi ollut niin suuri, etten usko, että sitä olisin kestänyt.
Minun päätökseni ei vaikuttanut millään tavoin alkion tulevaan elämään, sillä alkiolla ei sitä ollut. Päätökseni ei vaikuttanut lapsen, ihmisen elämään, sillä sellaista ei ollut. Minä olen ainoa ihminen, jonka elämään minun päätökseni vaikutti.
Kaikille teille, jotka tämän kysymyksen edessä olette, toivon rohkeutta. Oli päätöksenne mikä tahansa. Jokainen ihminen toimii tässä tilanteessa oikein, oli päätös kumpaan suuntaan vain. Sinun kohdussasi on alkava elämä, jonka kohtalosta sinä päätät. Et riistä keneltäkään elämää, silläelämää ei vielä ole, riistät mahdollisuuden elämään. Isoja sanoja, isoja asioita. Mutta sillä hetkellä kun päätöksen teet, tao mieleesei, että se on oikea.
Vastaukset 23
Vanhimmat
"Ultraäänessä näin alkion, joka muistutti lähinnä jotain hyytelöpalloa. Se ei ollut vielä lapsi, se ei ollut vielä ihminen. Siitä olisi kasvanut sikiö, lapsi ja siitä olisi kasvanut oikea ihminen. Siitä olisi kasvanut minun lapseni, minun oikea ihmiseni.
Minun päätökseni ei vaikuttanut millään tavoin alkion tulevaan elämään, sillä alkiolla ei sitä ollut. Päätökseni ei vaikuttanut lapsen, ihmisen elämään, sillä sellaista ei ollut. Minä olen ainoa ihminen, jonka elämään minun päätökseni vaikutti."
Erikoinen olet, kun kohdussasi kasvaa ei-eläviä olentoja, jotka eivät ole ihmisiä. Jos kerrot tulleesi ufolla, niin vain lisäät uskottavuuttasi. Lisäksi päätit jonkin ei-ihmisen ja ei-elävän puolesta siten, ettei se häneen mitenkään vaikuttanut.
Kun seuraavan kerran tulet tarinoimaan, niin muistele, että sinulla olisi nyt puolitoistavuotisas lapsi, joka juttelisi kanssasi ja juoksisi kevään ensimmäisiä kukkia ihmettelemässä.
että abortteja tehdään juuri siksi, ettei kaivata sitä 1,5 -vuotiasta lörpöttelemään eikä kasveja kiusaamaan siihen ympärille.
Mitäpä jos itse ystävällisesti tarkistaisit oman ufosi reitin, vaikutat eksyneeltä.
Voiko ihmisen elämään vaikuttaa silloin kun sitä ei ole vielä ollut?
Kohdussani edelleenkin kasvoi alkio. Alkiohan ei vielä tänä päivänäkään ole ihminen. Jos nyt mietin, että minulla olisi 1,5 vuotias lapsi, minua hirvittää koko ajatus. Kuten aikaisemmin jo sanoin, en ole päätöstäni kertaakaan katunut. Vai että juttelisi ja juoksentelisi haistelemassa kevään kukkia...Minulla ei lasta ollut, en ole siitä luopunut. Jos olisin päättänyt toisin, jos olisin nähnyt lapsen syntymän, kannettuani sitä sisälläni 9kk ja sen jälkeen luopunut, silloin varmasti miettisin että mitä se tekee ja kuinka se kasvaa. En tiedä oletko asiaan perehtynyt, mutta 6vko ikäinen alkio todella muistuttaa hyytelöpalloa ja on pähkinän kokoinen.
Alkiokin on lajiltaan ihminen, mikäpäs muu? Ihmisyys ei riipu ulkonäöstä tai koosta.
Sillä oli jo elämä ja sydämenlyönnit jonka sä päätit pysäyttää.
HERÄÄ PAHVI!!!!!!!!!!
EI USKOIS AKAN OLEVAN 28VUOTIAS TUOLLA AJATUS MAAILMALLA!!!
SÄ TODELLAKIN TAPOIT LAPSESI, EI SITÄ MUUTOIN VOI SANOA.. PAINOIT DELETE NAPPIA, POISSA AJATUKSISTA, POISSA MIELESTÄ!!
JOTEN ELÄ SEN KANSSA,ELÄKÄ TÄÄLLÄ SITÄ TOITOTA!
Näitä nyt riittää..
Tekosyytä tappamiselle toisensa perään.
"Se ei ollut vielä lapsi, se ei ollut vielä ihminen. Siitä olisi kasvanut sikiö, lapsi ja siitä olisi kasvanut oikea ihminen. Siitä olisi kasvanut minun lapseni, minun oikea ihmiseni."
"Sinun kohdussasi on alkava elämä, jonka kohtalosta sinä päätät. Et riistä keneltäkään elämää, silläelämää ei vielä ole, riistät mahdollisuuden elämään."
"Minun päätökseni ei vaikuttanut millään tavoin alkion tulevaan elämään, sillä alkiolla ei sitä ollut. Päätökseni ei vaikuttanut lapsen, ihmisen elämään, sillä sellaista ei ollut. Minä olen ainoa ihminen, jonka elämään minun päätökseni vaikutti."
Taidat olla todella sekaisin jollet mitään risktiriitaa ja suoranaisia valheita näissä näe.
"Hetkeäkään en ole päätöstäni katunut. En hetkeäkään. Olen suhteellisen onnellinen, edelleen yritän selvitä erosta. Abortti oli kohdallani ainoa oikea vaihtoehto."
Joo-o, valitan muttet oikein vakuuta, mahdatkohan uskoo itekkään tähän.. jos asia ei kerran yhtään vaivaa ja tyytyväinen oot ni mitäs tuota sitten tänne tulla vuodattamaan..?
"Mutta sillä hetkellä kun päätöksen teet, tao mieleesei, että se on oikea."
Tao eli uskottele itsellesi että kyllähän se tappaminen ihan oikein on.. jepjep! Siihen (turhaan) takomiseen meneeki sitten loppu elämä.
Öö...vuodatin tämän tänne, jos tästä olisi jollekin apua. Olen palstalla ensimmäistä kertaa...en aikaisemmin tiennyt, että tämän palstan pääkäyttäjät ovat täällä loukatakseen ja vääntääkseen toisten kokemuksista irrationaalisia väittämiä. Pelottava ajatus, että näin mustavalkoisesti ajattelevat ja selvästi empatiaan kykenemättömät ihmiset ovat sitä mieltä, että itse ovat kykeneviä lapsen kasvattajia. Millaista arvomaailmaa te opetatte? Oman näkemykseni mukaan toista ei ole oikein tuomita, missään olosuhteissa, missään tilanteessa. Parasta mitä voi tehdä, on yrittää asettua toisen asemaan ja katsoa asioita hänen arvomaailman ja uskomusten kautta. Olla tukena.
Haluatko sinä kertoa minulle ristiriidan tekstissäni, josta mainitsit? En tiedä onko sinulla omakohtaisia kokemuksia raskauden keskeytyksestä (sinä kutsuit sitä tappamiseksi) mutta minä koen päässeeni siitä yli. Ajattelen toki asiasta eritavalla kanssasi. Pohdittuani hetken huomasin että tappamisen hyväksyn nähtävästi muutenkin, sillä syön kanaa, lehmää, possua, hevosta jne., eläviä olentoja joilla todistetusti on enemmän järkeä kun 6viikkoisella alkiolla. Ehkä minun pitäisi tarkistaa omaa arvomaailmaani, siinä olet oikeassa. Olen kuitenkin tekstisi lukemisen jälkeen erittäin onnellinen, ettei minun sisälläni ole noin suurta määrää vihaa.
Ketkähän täällä niitä irrationaalisia onkaan..
Opetan arvomaailmaa jossa jokaisella on oikeus jo alkaneeseen elämään ja jossa sitä ei toiselta saa riistää omiin mukavuussyihin tai ei-haluamisiin vedoten.
Tähän on ihan turha vetää mukaan mitään eläinten tappamisia koska ihmisen eettinen arvo on ympäri maailman kulttuurien pääasiassa eri.
Ei ihmisyyttä vähennä se missä ikävaiheessa tai älyllisellä tasolla se milloinkin on. Vrt. onko vauva oikeutetumpi tappaa kuin koululainen? Onko leikki-ikäinen oikeutetumpi tappaa kuin aikuinen? jne.
Opetat myös arvomaailmaa, jossa oman mielipiteen, oman edun tavoittamisen eteen saa käyttää ihan millaista kieltä tahansa. Opetat lapsellesi omalla käyttäytymiselläsi, että on argumentointiin ei tarvita asiallista, rauhallista perustelua vaan kiukkua, raivoa ja vihaa, ylipäätään asiatonta, panettelevaa tekstiä. Elämänhallinta, mahdollisuus päättää, vaikuttaa omaan elämään tulevaisuuteen on mielestäni myös tärkeitä asia. Kyky pohtia asioita ja huomioida toiset. Tosin, minullahan ei lapsia ole.
Sinä koet, että elämä alkaa hedelmöityshetkestä ja sen jälkeen elämä on korkeamman käsissä. Minusta pelkistetyn kaunis ajatus. Jokaisen oikeus alkaneeseen elämään käsittää siis ainoastaan ihmiset. Lestadiolaisuudessahan käytäntö on miltei sama, periaatteet ainoastaan eroavat.
Olen kanssasi samaa mieltä, ettei ihmisyyttä ja oikeutta elämään vähennä älyllinen taso. Tosin kehitysvammaisen abortointi on jo kulttuurissamme suhteellisen hyväksyttävää. Tätä minä en myöskään mielestäni oikeutettu kritisoimaan, sillä jokainen ihminen, yksilö tekee päätökset hänelle sopivalla tavalla. Minä en myöskään koe olevani oikeutettu kritisoimaan ns. teinivanhempia, vaikka oma näkemykseni poikkeaa huomattavasti heidän näkemyksestään.
Alkiohan ei ole ihminen, kuten me kaikki tiedämme. Alkiosta kehityy ihminen, kyllä. Alkio on ihmisen alku, mutta ihminen se ei vielä ole. Ja jos argumentoidaan, että jokainen elämä on arvokas tällöin tulisi asiaa pohtia mielestäni laajemmin. Miten siis 10vuotiaan hevosen elämä on Sinun mielestäsi arvottomampi kuin 6vkoa kohdussa olleen alkion? Tiedän, että kysymyksen asettelu on hieman yksinkertaistettu ja lapsellinen, mutta toivon ehkä että pysähtyisit hetkeksi miettimään omaa näkemystäsi. "Tähän on ihan turha vetää mukaan mitään eläinten tappamisia koska ihmisen eettinen arvo on ympäri maailman kulttuurien pääasiassa eri." Edellista lausetta joka tekstissäsi oli, en valitettavasti oikein ymmärtänyt.
Ja näin kasvattavalle vanhemmalle vinkiksi: Tuomitse keskustelutapa, älä ihmistä. Äskeisessä viestissäsi sinä taas sorruit haukkumaan minua, jostain syystä.
..tuo miten haluat uskotella täysin järjenvastaisesti ettei alkio olisi ihminen. Ilmeisesti et sittenkään halua nähdä aborttia sellaisena kuin se itseasiassa on.. Jos kahden ihmisen jälkeläinen ei ole ihminen niin mitä lajia se sitten on?
Olitko myös mieltä ettei sillä olisi elämää? Jos sen sydän lyö, se kasvaa ja kehittyy ja sillä on aineenvaihdunta niin mitähän se sitten tekee jollei elä??
Miksi ylipäätään puhutaan syntymättömistä lapsista?
Miksi yleisesti ottaen abortti myönnetään tappamiseksi? Mitä siinä tapetaan jollei mitään tapettavaa olisi?
Ihmisen alkio on siksi arvokkaampi kuin muu eläin koska sillä on ihmisen geenit eli itseisarvo ihmisenä.
""Tähän on ihan turha vetää mukaan mitään eläinten tappamisia koska ihmisen eettinen arvo on ympäri maailman kulttuurien pääasiassa eri." Edellista lausetta joka tekstissäsi oli, en valitettavasti oikein ymmärtänyt."
Tarkoitin että yleisesti ihmisiä pidetään arvokkaampina kuin eläimiä, eli esim. eläinten tappaminen ja syöminen hyväksytään, ihmisten ei.
Asiatonta ei ole tosiasioista puhuminen suoraan ja kaunistelematta, ja jos joku kokee sen tuomitsemisena niin voi miettiä onko vikaa toteajassa vaiko lukijassa..
Tosiaasiat ja mielipidehän ovat täysin eri asioita. Tässä keskustellaan mielipiteistä, sillä minullehan tosiasiahan on ettei alkio ole vielä ihminen. Alkio on aitotumainen eliö kehityksensä varhaisimmassa vaiheessa. Tämä on minun näkemykseni asiasta. Kehittyneiden eläinlajien alkiot muistuttavat huomattavasti toisiaan, vaikka aikuisilla eläimillä yhtäläisyydet eivät olisikaan niin selvät. Alkiota ei edes silmällä tunnista ihmiseksi. Puhumattakaan siitä, mikä tekee ihmisestä ihmisen. Siis mikä tekee ihmisesä ihmisen. Sinun näkemyksesi mukaan siihen siis riittää hedelmöitys. Minä en ole koskaan kokenut niin.
Tämä näkemykseni on ollut sama jos useamman vuoden, abortti näkemystäni ei ole muuttanut. Jos olisin kokenut abortin lapsen tappamisena, en sitä tietenkään olisi tehnyt. Tässä siis varmasti huomaat, ettei kyse ole tosiasiasta vaan mielipiteestä. Ja minusta on tärkeää, että mielipiteistä keskustellaan asiallisesti, toisia haukkumatta tai syyllistämättä.
Oikeastaan meidän on täysin turha keskustella tästä asiasta. Tiedän, ettet tarkoita asioita niin tökerösti, netissä on vaan nimettömänä helppo päästää höyryjä pihalla.
Minusta pohtia voisi, onko tämä oikea paikka päästellä höyryjä. Jokainen asiaa miettivä on suuren päätöksen edessä, joka muuttaa elämää. Päättipä pitää lapsen tai lopettaa raskauden. Abortille on vaihtoehtoja, kaikki tietävät sen. Tällaisen asiattoman "Murhaaja/tappaja-enpäs oo" keskustelun kautta monikaan varmasti päätöstään voi asiallisesti pohtia.
Jokaisella on omia näkökulmia, esim. lestadiolaiset tosiaan kokevat jo ehkäisyn käytön olevan väärin. Yrittäisit asettua toisen asemaan, miettiä toisen elämää ja ymmärtää että jokainen tekee parhaansa päätöksen edessä. Se ei tee toisesta huonompaa ihmistä.
Olen huomannut näitä juttuja lukiessani, että ihmiset ovat kovin aggressiivisia. Melko sivistymätöntä, mutta inhimillistä. Se kuuluu ihmisluontoon, se kiihtyminen. Ei kannata ottaa niin vakavasti eikä provosoitua. Vaikka onhan se kurjaa, jos jakaa jonkun asian täällä hyvässä tarkoituksessa ja joutuu nanosekunnissa kivitettäväksi. Tämmöisiä me ihmiset olemme. Itsekkäitä, ymmärtämättömiä pikkupaskiaisia. Niin moni meistä kykenee tarkastelemaan elämää vain omasta näkökulmastaan.
Jos on valmis seksiin ilman ehkäisyä,täytyy olla myös valmis vastaamaan seurauksista.
Niin, tässä minä vastasin seurauksista. En sitä virhettä tee toiste. Sinä varmasti vanhana vaimona tiedät sen, että ihminen on erehtyväinen.
ei ilmeisesti ole "lupaa" puhua abortista, jos ei siitä puhu negatiiviseen sävyyn ja lapsien tappamisena. Kaikkien oikeiden ja yksikäsitteisten termien käyttäminen on "totuuden peittelyä".
Voisin itse kirjoittaa pitkälti täysin samoin kuin sinä olet kirjoittanut. Minun lääkkeellisestä abortistani on noin puolitoista vuotta. Ja todellakin koen, että se oli kaikkien asiaan liittyvien kannalta paras ratkaisu. Myös sen potentiaalisen lapsen, josta ei koskaan lasta kehittynyt. Ja sen takia minäkin täällä pyörin, että joku asiaa harkitseva saa oikeasti realististakin tietoa sekä abortista toimenpiteenä että sen aikaansaamista ja siihen liittyvistä tunteista.
Ensinnäkin kiitos Sinisyksylle kirjoituksesta !
Ette ole ainoita jotka ovat sinut raskauden keskeytyksenne kanssa.
Jokaisella meistä on oma "tarina" .... ja elettyä ja elämätöntä elämää, emme tosin tiedä kukaan kauan taipaleemme kestää.
Minun lääkkeellisestä keskeytyksestä on vasta puolisen vuotta, enkä sitä ole katunut. Toivoisin ihan itsekkäästi etten sitä olisi joutunut kokemaan, mutta se oli minulle oikea päätös.
Tilanne ja "tarina" minulla erilainen, ehkäisy petti. Olen siis yli 30 vuotias nainen ja perheesemme oli syntynyt 10 kk aiemmin kauan toivottu pieni nyytti. Mutta vaikka olemassa olevaa lastani rakastan kaikesta sydämestäni niin silti "elämämme" oli yhtä "kamppailua". Synnytysmasennustahan se oli ja ainoa apu neuvolan kautta oli että katso netistä ja soita johonkin, ei me voida muuten auttaa ....... Mietin itsemurhaa ja inhosin elämää, mietin joka päivä millaisen "virheen" olen tehnyt. En pärjännyt jossakin vaiheessa yksin, perheen mies joutui olemaan meidän kanssa kotona = osa palkatonta aikaa, mutta laskut oli silti maksettava. Kaikkea tätä jopa häpeän, että olin niin huono äiti ja silti ehkä yritin alkuun liikaakin, yritin olla ihan liian hyvä äiti, stressasin ja kärsin unihäiriöistä. Äiteys ei ole kaikille helppoa ja vauvantuoksuista ihanaa aikaa. Tämän kaiken keskellä kun huomaa olevansa raskaana tahtomattaan niin epätoivo oli valtava. Kyse ei ollut alkujärkytyksestä vaan tunteesta että hukun, en halunnut herätä seuraavaan päivään ..... tunsin taas mahanpohjassani asti muiden vauvojen itkun, oksetti jopa.
Sitten tajusin että minun täytyy tehdä niin kuin meidän perheelle on parasta. Että minun on tämä elämä elettävä ja että kaikesta huolimatta haluan tarjota olemassa olevalle lapselleni hyvän elämän.
Nyt lapseni on, melkein 1,5 v ja rakastan häntä ja kaikkea yhdessä tekemäämme, mutta vaikka kuinka mietin sitä että lapsia voisi olla kohta kaksi niin en "pysty" katumaan päätöstäni. Palstalaisten kiusaksi sitä kauheata katumista ei ole tullut. Elämä on ihanaa ja niin se vain on että oma elämä on muokattava semmoiseksi että itse pärjää, kukaan muu ei voi sitä tehdä puolestasi ja elämä on täynnä ikäviä asioita, tuskin kukaan riemuiten aborttia tekee, mutta joskus se on parempi vaihtoehto !
On aivan upeaa huomata, että täällä on asiallisia aikuisia ihmisiä. Tuli hyvä mieli. Oon ollu hieman järkyttyny tämän palstan keskustelun tasosta ja tyylistä.
hei,sini,halusin vain kiittää sinua kirjoituksestasi.itse käyn juuri läpi samankaltaista tilannetta kuin sinäkin aikoinasi,ja minua tarinasi ainakin auttoi paljon.minusta on hienoa ,kuinka puolustit omaa mielipidettäsi, kuitenkaan sortumatta samanlaisiin asiattomuuksiin,kuin monet muut täällä.on käsittämätöntä , kuinka itmiset voivat olla noin uskomattoman suvaitsemattomia, ilkeitä ja julmia toisiaan kohtaan näinkin vaikeassa ja kipeässä asiassa.pakko myöntää että minäkin suorastaan järkytyin luettuani sinulle tulleen palautteen, itseni ja sinunkin puolestasi.ymmärtäisivätpä ihmiset kuinka kipeä tälläinen asia voi naiselle olla, ennen kuin lähtevät suin päin tuomitsemaan ja haukkumaan.kaikilla on kuitenkin omanlaisensa taustat ja syyt teoilleen, eikä niitä saisi mielestäni kukaan tuntematon tulla tuomitsemaan, kun ei kuitenkaan tiedä mistään yhtään mitään. hyvää jatkoa sinulle, ei anneta ikävien kommenttien masentaa! ilkeitä ja suvaitsemattomia ihmisiä on maailma täynnä, mutta ne kannattaa jättää omaan arvoonsa :)
ja kunnioitan sinun päätöstäsi. yksi asia mikä minua kuitenkin ihmetyttää että olet tälle palstalle eksynyt. siis jossakin mielessä asia kuitenkin on mielessäsi?
vaikka ei aborttia sinäänsä katuisi niin uskon että moni (ehkä sinäkin) kuitenkin miettii minkä näköinen se lapsi olisi ja minkä ikäinen.
olisiko ollut tyttö vai poika?
minusta on kuitenkin hyvä että ihminen kantaa jonkun näköistä "huonoa omatuntoa" siitä että tekee abortin. tarkoitushan ei ole se että tulee ihan tavalliseksi se että muutama kerta vuodessa tehdään abortti.
vaikka Sinisyksylle olit kysymyksen osoittanut...
Minua ihmetyttää tuo, minkä tähden muka ei aborttia enää ajattelisi, vaikkei sitä kadukaan. Tottakai ajattelee. Onhan se mielessä vielä näin puolentoista vuoden kuluttuakin, vaikka en missään tapauksessa ratkaisua kadu ja pikemminkin ajan mittaan olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi sen paremmuudesta. Tiedänhän minä asioita, joita lapseton ihminen ei muuten tietäisi, joten miten ne kokemukset voisi tai edes pitäisi unohtaa?
Minusta olisi paljon pahempaa, jos kokisi tarvetta unohtaa aborttinsa. Silloinhan todellakin olisi tunteita, jotka on pakko siirtää syrjään ja piilottaa, koska ei kestäisi kohdata niitä. Jos asia on käsitelty, se on kyllä mielessä kuten muutkin koetut asiat, mutta siitä ei tunne mielipahaa, vaan pikemminkin varmuutta. Ei kai nyt muuten parissa vuodessa voisi unohtaa noinkin isoa vaihetta elämässä? Tottakai esiintyy myös jossittelua. Aivan kuten jossittelen sitäkin, minkä koulutuksen olen itselleni valinnut ja miten se on vaikuttanut luonteeseeni ja kaveripiiriini. Kaikkia päätöksiään jossittelee ja se on vain hyvä asia. Ei se tarkoita "huonoa omatuntoa".
Kyllä minä ainakin juttelen kaikesta kokemastani. Koska lähipiirini ei ole aborttia kokenut, he eivät ole joutuneet miettimään asioita niin monesta näkökulmasta kuin itse, eikä heillä siksi ole mielipiteitä lisättäväksi ajatuksiini. Siksi keskustelen täällä sellaisten ihmisten kanssa, jotka asioita ovat pohtineet. Sehän on aivan luonnollista. Ja siksihän keskustelupalstat ovat olemassa.
ehkä oli väärä ilmaisu tuo "huono omatunto".
tarkoitin enimmäkseen juuri sitä että hyvä on että asia ei kuitenkaan unohdu (joiltakin ikävä kyllä se näyttää unohtuvan aika helposti).
minä olen pitkälti sitä mieltä, että kaikesta elämässä täytyy ottaa opikseen, jos ei muuten, niin ainakin omaa itseään ja ajatusmaailmansa avaruutta kasvattamalla :D