Aika

epätoivoista...

Kertokaa rakkaat "kanssasisaret" miten saan "kuriin" minun hyvin vilkkaan lapsukaiseni. Tänään oli neuvola(todella tuskainen semmoinen...) ja se sai taas pienen voimattomuuden tunteen hulvahtamaan ylitseni. Lapseni on siis 4- vuotias, hyvin vilkas ja kielen kehityksessä on viivästystä. Käyty p.terapiassa vuoden ja taas aika neurologille piakkoin. Viime vuonna neurologin tarkastus ei onnistunut koska lapsukainen tosiaan meni "seiniä pitkin". Ei siis ole diagnisoitu vielä mitään... Tarha tuntuu piinalta, aloitti äskettäin uudessa tarhassa ja tätit ei oikein tunnu tykkäävän vilkkaammasta kaverista. Lapsukaisen sos.taidot on myös heikot ja hän saattaa töniä yms. Kertokaa mikä voisi auttaa edes vähän...

3

647

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ammattilaiset

      Päiväkodissa ja neuvoloissa on ammatti-ihmisiä. Heidäm pitäisi osata auttaa sinua, mutta eivät useinkaan rohkene puuttua, jos eivät tiedä, että koet tuon ongelmaksi.

      Siispä sano heille, että olet neuvoton. Jokainen on joskus ainakin ensimmäisen lapsen kanssa. Kysy, miten he toimisivta, jos heidän lapsensa käyttäytyisi noin.

      Minusta kuulostaa myös siltä, että olet huolestuneena kuljetellut lastasi asiantuntijoidan pakeilla ja levoton siitä, jos häntä ei hyväksytäkään.

      Ensimmäinen askel on tehdä näin:

      Hyväksy lapsesi selliasena kuin hän on ja rakasta vaan. Rakasta äärettömästi. Mutta rakasta myös itseäsi, eli älä taivu lapsen mukana kaikenlaisille mutkille. Sano selkeästi, että stop, nyt on aika lopettaa, ja jos hän ei lopeta, ota (nosta) pois tilanteesta. Toista, toista ja toista niin kauan, että lapsi uskoo. Toimi rauahllisesti.

      Monelle tulee yllätyksenä se, että pienen lapsen kanssa pitää toimia niin, että siirtää hänet väkisin paikasta toiseen tai omaan huoneeseen raivoamaan tai käskee pois ruokapöydästä kunnes osaa olla. Lapset tekevät sitä tahallaan - kaikki lapset ja ovat joskus todella ärsyttäviä. Mutta ole sinä kuin ovela kettu, joka hymyilee itsekseen ja tekee päätökset lapsen puolesta. Joskus pitää julkisella paikallakin ryhtyä ikäväksi äidiksi, ei voi mitään.

      Eli älä anna lapsen tehdä sellaista mitä hän ei saa tehdä ja tietää, ettei saa. Mutta oa huomioon myös ikäkausi. Jos viikkoon mahtuu yksi neurologikäynti päiväkodin lisäksi, niin älä ota ohjelmaan enempää vierailuja tms. sillä lapselle hoitopaikka voi olla todella raskas.

      Olkaa säännöllisisä ja kotona, tee elämä oikein hiljaiseksi ja tylsäksi, niin että lapsikin tajuaa, ettei ole tarpeen olla koko ajan menossa. Hiljaisuutta, unta, säännöllisyyttä, ihan vähän telkkaria ja sokeria.

      • epätoivoinen...

        Juuripa tämä on se ongelma ollutkin. Olen nostanut lapsen usein pois tilanteista, olen myös kainalossa kiikuttanut sisälle, vienyt huoneeseen rauhoittumaan raivareiden aikana jne. Tiedän, että pitäisi olla joissain tilanteissa enemmän johdonmukainen ja "tiukka" jotenkin vain joskus se on vaikeaa.

        Kävimme terv.kesk.lääkärillä viime vuonna ihan muista syistä ja hän kehotti(en edes puhunut hänelle kys.asiasta) ottamaan p.terapiaan yhteyttä ja kun oltiin käyty siellä aikamme terapeutti kysyi saisiko pyytää neurolohisiin tutk. Ollaan siis neur. kanssa ihan alku tilanteessa, tulossa vasta 2 käynti jossa selvitellään jatkon tarvetta(jos hän saa tällä kertaa tutkittua =p ) Eli en ole edes itse lapsukaista hakemalla hakenut mihinkään tutkimuksiin jne.
        Sos.taidot on huolenaiheena, koska pelkään että muut lapset rupevat kiusaamaan/syrjimään omaani, koska hän saattaa töniä ja on todella herkkä hermostumaan.
        Kiitos kuitenkin vastauksesta, sai taas huomaamaan että johdonmukaisuutta, pitkää pinnaa ja rajoja tarvitaan ehkä enemmän. Iski vaan epätoivo tuossa päivällä....


      • ...........
        epätoivoinen... kirjoitti:

        Juuripa tämä on se ongelma ollutkin. Olen nostanut lapsen usein pois tilanteista, olen myös kainalossa kiikuttanut sisälle, vienyt huoneeseen rauhoittumaan raivareiden aikana jne. Tiedän, että pitäisi olla joissain tilanteissa enemmän johdonmukainen ja "tiukka" jotenkin vain joskus se on vaikeaa.

        Kävimme terv.kesk.lääkärillä viime vuonna ihan muista syistä ja hän kehotti(en edes puhunut hänelle kys.asiasta) ottamaan p.terapiaan yhteyttä ja kun oltiin käyty siellä aikamme terapeutti kysyi saisiko pyytää neurolohisiin tutk. Ollaan siis neur. kanssa ihan alku tilanteessa, tulossa vasta 2 käynti jossa selvitellään jatkon tarvetta(jos hän saa tällä kertaa tutkittua =p ) Eli en ole edes itse lapsukaista hakemalla hakenut mihinkään tutkimuksiin jne.
        Sos.taidot on huolenaiheena, koska pelkään että muut lapset rupevat kiusaamaan/syrjimään omaani, koska hän saattaa töniä ja on todella herkkä hermostumaan.
        Kiitos kuitenkin vastauksesta, sai taas huomaamaan että johdonmukaisuutta, pitkää pinnaa ja rajoja tarvitaan ehkä enemmän. Iski vaan epätoivo tuossa päivällä....

        Sanon joitain asioita, joista ehkä olisi apua. Ainakin itselleni löytyi apua.

        Meidän lapsella todettiin myös ensin puheeseen liittyvät ongelmat. Myöhemmin neurologilla adhd.

        Tällaisia keinoja löytyi käyttöön:

        -miehen kanssa mietittiin, mitkä asiat on ehdottomasti EI ja listattiin ne ylös. Laitettiin niiden pohjalta säännöt yhdessä lapsen kanssa. (Ei huudeta ja haukuta muita, ei lyödä ja tönitä, uskotaan, kun kielletään jne.) Sitten karkkeja purkkiin ja yksi karkki pois, jos sääntöjä rikotaan, muut karkit saa syödä karkkipäivänä.

        -Säännöt laitettiin seinälle ja kuvitettiin mahdollisuuksien mukaan. (joskus visuaalinen muisti on parempi kuin kuulomuisti, esim. aku ankasta löytyi huutokuvia)

        -Annetut kiellot tehostetaan pään pyörityksellä ja valvotaan, että kielto ja rangaistus on sama joka kerran.

        -Muistetaan myös kehua. Uhma lisääntyy pelkistä kielloista. Voi kehua vaikka sitä, että lapsi seisoo hienosti käsillään. Muista, että erityislapsi vaatii erityiset vanhemmat. Ei tarvitse kehua pelkästään yhteiskunnan hyväksymää käytöstä. Voit kehua mitä vaan. Vaikka räppäystaitoja..

        -Itselleni VAIKEINTA oli oppia kääntämään puhe positiiviseksi. Eli sen sijaan, että sanot: "Älä mene sinne", sanotkin: "Tule tänne"

        Tässä jotain tippiä, jota vois koittaa soveltaa itselle ja omalle lapselle sopivaksi. Lisäksi laitan perheklubin osoitteen alle, niin näet, ettet ole yksin. Viisaat ihmiset taistelevat päivittäin samojen ja vaikeampienkin kysymysten kanssa.

        http://perheklubi.net/index.php?c=8


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Huomenta ihana

      Kauniskasvoinen ihanuus 😘 saan sut vielä
      Ikävä
      47
      7705
    2. Hei rakas...

      Miten on työpäivä sujunut? Rakastan sinua 💗
      Ikävä
      33
      4263
    3. Ei tämä etene ikinä

      Kun kumpikaan ei enää ota yhteyttä. Mä en ainakaan uskalla.
      Ikävä
      57
      3745
    4. Edelleen sitä on vaikea uskoa

      Että olisit oikeasti rakastunut muhun
      Ikävä
      50
      3210
    5. Vitsi mihin menit. Heti takasin.

      Mä näin sut tuu takasin! Oli kiire, niin en ehtiny sin perään!
      Ikävä
      17
      2896
    6. Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...

      Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons
      Suomalaiset julkkikset
      65
      2621
    7. Miksi et irrota otettasi

      Suhteeni?
      Ikävä
      64
      2498
    8. Koko ajan olet

      Senkin suhteen kiusannut. Halut on ihan mielettömät olleet jo pitkään
      Ikävä
      55
      2421
    9. Toiveikas vai toivoton

      torstai? Ajatuksia?
      Ikävä
      40
      2349
    10. Mukavaa päivää

      Mun rakkauden kohteelle ❤️ toivottavasti olet onnellinen
      Ikävä
      16
      2296
    Aihe