kävin psykologilla, se oli naurettavaa, siis en vaan pystyny ottaan sitä ihmistä vakavasti, tuli mieleen joku komedia...
ei huvittais kyllä enää mennä sinne koskaan, mutta siel on kuulemma tapana, että käydään seurantakäynneillä.
ja hän kartoittaa mistä mun bulimia johtuu, no siitä tietenki et haluan laihtua, miks se on niin vaikee ymmärtää, ettei siihen aina liity mikään muu...?
millasia teidän muiden psykologi käynnit on olleet?
ei huvittais kyllä enää mennä sinne koskaan, mutta siel on kuulemma tapana, että käydään seurantakäynneillä.
ja hän kartoittaa mistä mun bulimia johtuu, no siitä tietenki et haluan laihtua, miks se on niin vaikee ymmärtää, ettei siihen aina liity mikään muu...?
millasia teidän muiden psykologi käynnit on olleet?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tällaista ei kai saisi ääneen sanoa, mutta suurin osa tapaamistani psykologeista on ollut itse aika lailla hoitoon valmiita tapauksia. Ja minä olen sairaan elämäni aikana tavannut niitä aika liudan. Pahoittelen.
Kun sitten vihdoin viimein sain oikean, koulutuksen saaneen psyko-terapeutin, eron huomasi heti. Hoito oli hedelmällistä ja järkevää. Asiat hoidettiin minun ehdoillani ja minun toiveitani kunnioittaen. Se oli jotain aivan uutta se ja yht'äkkiä sain valtavasti motivaatiota paranemiseen (mainittakoon tässä, että kävin tuolloin terapiassa erittäin vakavan masennuksen takia, en syömishäiriöiden. Mutta se nyt ei toisaalta liity tähän asiaan ollenkaan...).
Joten vaadippa sinäkin itsellesi oikea koulutettu terapeutti. Sitä varten pitää olla tosin lääkin B-lausunto mutta sen kyllä saa jos haluaa. Paskan jauhaminen ei tee mitään muuta kuin pahentaa oloasi.
Voimia sinulle!
Ihmismieli on niin monimutkainen..Kävikös sinulla sellainen seikka mielessä, ettei normaali TERVEEN pohjan omaava ihminen, joka on vain ylipainoinen sairastu syömishäiriöön?
Täytyyhän nyt selvittää miksi sinä et hyväksy itseäsi sellaisena kun olet ja reagoit siihen niinkin radikaalisti eli oksentelemalla. Ylipaino on kuitenkin niin pinnallinen seikka pitkällä juoksulla, ettei sitä kannata yrittää poistaa oman henkensä kustannuksella ja myös terve mieli sen käsittää. On totta, että ei missään tapauksessa aina psykiatrian ammattilaisen ja asiakkaan näkemykset kohtaa, mutta on harmittavaa että arvostelet avunantajaasi liiasta perinpohjaisuudesta.
Muista, että sinulla on jo valmiiksi vääristynyt kuva itsestäsi, miten ihmeessä voit tehdä oikeita päätelmiä sen pohjalta hoidosta? Toivon kuitenkin kaikkea hyvää paranemiseesi ja toivottavasti annat jonkun todella auttaa itseäsi, jottet turhaan vie hoitopaikkaa sellaiselta jonossa olevalta joka olisi valmis hoitoon ja kipeästi myös sen tarpeessa.
Mulla ei ole vääristynyt kuva itestäni, ei ollenkaan. Tunnen itseni ja tajuan ajatukseni, tiedän itse jo kaikkeen vastaukset. Ja voi sarastua ihan normaalin pohjan omaava ihminen syömishäiriöön, kuka senki on määritellyt ettei voi.
Ja ei bulimia nyt kovin vaarallista ole, vaikka todella vaikeeta ja inhottavaa, mutta itsellä ei ole tullut mitään ongelmia vaikka oon sairastanu jo vuosia, no voin myöntää että mielialojen kanssa on ongelmia ja tunteiden hallinnassa.
En oo enää varma itekkään mitä pitäis tehdä, en vaan pitäny siitä, että mun perheestä ja yksityis asioista udellaan..ei mulla oo oikeutta kertoo niistä ilman mun perheen lupaa, siitä tuli huono omatunto. Ja oon aina pitäny vahvuutena sitä, ettei kukaan tiedä mun elämästä ja tunteista mitään...niin se on turvallista.
mutta ehkä onki niin, etten oo valmis hoitoon...koska nään bulimiassa vieläkin aika paljo hyviä puolia, se on kuitenkin mulle ollut joskus tosi toimiva laihdutus tapa...
että psykoterapeutti varmaankin näissä osaa paremmin auttaa. Olen kans käynyt lievän masennuksen vuoksi psykologilla ja ei hirveästi apua ollut. Hetkellistä kyllä, mutta ei syvää vaikutusta.
asian niin, että eka käyn seurantakäynneillä psykologilla ja sitten ne määrittelee hoidon, eli varmaan sit jollekkin psykiatrille tai psykoterapeutille, en oo varma...