Olen tässä muutamana iltana lueskellut näitä juttuja
ja muutamaan vastannutkin. Sen huomasin että täällä teilataan heti sellainen ihminen joka ei pystyisi itse tekemään aborttia, mutta haluaisi ymmärtää niitä ihmisiä jotka päätyvät tähän ratkaisuun... itse ns. vastustan aborttia mutta ymmärrän abortin raiskaus tapauksissa sekä sellaisissa tilanteissa jossa äidin henki on vaarassa raskauden aikana. mutta me kaikki ollan erilaisia...
ja muutamaan vastannutkin. Sen huomasin että täällä teilataan heti sellainen ihminen joka ei pystyisi itse tekemään aborttia, mutta haluaisi ymmärtää niitä ihmisiä jotka päätyvät tähän ratkaisuun... itse ns. vastustan aborttia mutta ymmärrän abortin raiskaus tapauksissa sekä sellaisissa tilanteissa jossa äidin henki on vaarassa raskauden aikana. mutta me kaikki ollan erilaisia...
Vastaukset 12
Vanhimmat
tällä hetkellä sellainen "lynkkausmeininki" käynnissä kohdistuen etenkin meihin muutamaan vakinikillä kirjoittavaan, että varmaan itse kukin tulee tehneeksi myös virheliikkeitä. En tosin tiedä edes ketä ja mitä keskusteluja tarkoitit.
Kuitenkin kun kerran olet kiinnostunut, niin kysy toki. Minä ainakin yritän vastata parhaani mukaan, koska todellakin se toisten ajatusten ymmärtämisen hakeminen ja näkökannan avartaminen on se minun pääpointtini täällä keskustellessa. Siis koskien tätä "eettispuolta" ja abortin oikeutusta.
Nyt aloituksesi on niin yleinen, ettei siihen osaa oikein konkreettisesti mitään vastata :D
Vastasin tällä palstalla jokunen aika sitten sellaiseen keskusteluun jossa nuori nainen mietti aborttia... Pyysin häntä miettimään tarkasti mitä tekee ja miettii myös sitä puolta että jos ei sitten pystykkään saamaan lasta kun sen haluaa... Kerroin oman juttuni ja mielipiteeni... omasta mielestäni asiallisesti... itse kärsin lapsettomuudesta ja haluaisin lasta enemmän kuin mitään muuta!!! Ja minut teilattiin et mene sinä sitten helvetin akka toiselle palstalle kirjottelemaan... toisaalta haluan ymmärtää ihmisiä jotka tekevät abortin... koska kaikkeen on syynsä...
On hienoa, että yrität ymmärtää, vaikka elät kipeän asian kanssa.
Olin 16-vuotias (kauan sitten, 80-luvulla). Olin ajattelematon, typerä ja vastuuton. Mitä nyt tuon ikäiseltä voi odottaa? Olin seurustellut pari kuukautta kun huomasin olevani raskaana. Päätös oli kipeä, mutta elämäntilanteeni ja henkisen kypsymättömyyteni huomioon ottaen oikea. Tein abortin.
Sen ymmärsin, ettei minusta olisi vielä äidiksi. Lapsi tarvitsee aikuiset vanhemmat. Syntyneen lapsen pois antamista en olisi voinut ajatellakkaan. Täysin poissuljettu vaihtoehto minulle. Muuta vaihtoehtoa en siis nähnyt.
Ja vieläkin, yli 20 vuotta myöhemmin, toisinaan mietin, millainen hän olisi ollut? Toisaalta uskon, että kaikella on tarkoituksensa ja jos sielu on päättänyt syntyä, se syntyy. Myöhemmin tulin sitten äidiksi.
Äidiksi tulo yllättäen lisäsi syyllisyyden tunnettani. Olin ajatellut toisin päin. Että puntit ovat tasan. Olen antanut elämän pois ottamani tilalle.
Mutta ei se niin mene. En nimittäin tiennyt, miten ääretöntä rakkautta voi vauvaa kohtaan tuntea. Äidiksi tulo lisäsi rakkauttani myös tuota abortoitua sikiötä kohtaan ja vasta silloin pääsin kunnolla tekemään sen surutyön, mikä jäi nuorena ehkä tekemättä.
Ei koskaan kannata tuomita toisen ihmisen ratkaisuja.(et toki sanonutkaan tuomitsevasi) Uskoisin, että harva, jos kukaan, keskeyttää raskautensa kepeästi ja ilman henkistä kipua.
Tämä oli kuitenkin vain minun kokemukseni. Jokainen kokee asian omalla tavallaan ja kipuilee omaan tahtiinsa. Ja jokaisella meistä on omat ristimme kannettavanamme.
En kannata aborttia, mutta en myöskään sitä vastusta. Jokainen tekee ratkaisunsa omista lähtökohdistaan aina sen hetkisen ymmärryksen ja voimiensa mukaan. On ehkä hieman yksioikoista vain vastustaa jotain asettumasta ensin toisen ihmisen asemaan. (ymmärsin, että sitä juuri nyt koetat tehdä, asettua toisen asemaan). On tietysti arvokasta puolustaa elämää, mutta puolustaisin myös elämän laatua. Lastensuojelulaitokset ovat täynnä huostaanotettuja lapsia, joiden vanhemmilla ei ole voimia olla vanhempia. En tarkoita, että heidän olisi pitänyt keskeyttää raskautensa. Tarkoitan, ettei asiat ole yksiselitteisiä ja mustavalkoisia. Elämä on kaikenkirjavaa ja siitä on vaikea saada tolkkua. Itse olen sitä mieltä, että jos haluan tehdä parempaa maailmaa, aloitan itsestäni.
Valaisiko tämä yhtään? Voimia Sinulle. Toivon, että saat vielä joskus pienokaisen syliisi.
Ymmärrän hyvin miksi sait nuo mainitsemasi kommentit :D tällä palstalla on liiankin usein luettu hirjia vuodatuksia ihmisiltä jotka ovat aidosti sitä mieltäe ttä koska heillä itsellään on vaikeuksia saada biologista lasta, tulisi ei-toivotusti raskaana oleva nainen automaattisesti pakottaa synnyttämään heille sellainen.
Sinun viestisi todennäköisesti tulkittiin yhdeksi näistä. Rautalanka tarvitsee olla mukana täällä krjoittaessa, jos et erikseen mainitse ymmärtäväsi abortin tekijää ja hänen syitään, oletetaan sinun tuomitsevan teko täysin, vielä kun mainitset omasta lapsettomuudestasi...
Se että abortin seurauksena ei voisi myöhemmin omia lapsia saada on totaalista roksaa. Hyvin harvoin ilmaantuu tulehduksia tai muita komplikaatioita jotka voivat johtaa lapsettomuuteen, mutta mitenkään yleistä se ei ole. Enemmänkin yleistä on että abortin tehnyt myöhemmin saa laosia aivan normaalisti (tai on jo aiemmin saanutkin) osoitettu on ainakin että hän pystyy tulemaan raskaaksi normaalisti.
Kaikkeen on syynsä, ja aborttia ei kukaant ee huvikseen. Ilemisesti ymmärrät tämän, ja se on hyvä. Mutta jos sanot vastustavasi aborttia, luetaan se niin että vastustat sen saamista, että mielestäsi kukaan ei saisi sitä tehdä. Omalla kohdallaan meistä jokainen tekee niinkuin prahaaksi näkee, min'kään en usko aborttiin pystyväni mutta en sano vastustavani sitä, koska mikä minä olisin kieltämään sen keneltäkään muulta?
Täällä ovat napit vastakkain aborttioikeuden puolustajilla ja sen vastustajilla. "abortin vastustaminen" siinä mielessä että hyväksyt sen muttet omalla kohdallasi pidä sitä vaihtoehtona, on aborttioikeuden hyväksymistä, ei vastustamista. Täällä on joskus oltava tarkka sanoistaan :D
***
Peesaan Tristaria, joten en kirjoita niitä samoja juttuja uudestaan. Myöskin siinä, että sinä olet enemmänkin "aborttioikeuden hyväksyjä" kuin aborttien vastustaja ainakin omien sanojesi mukaisesti. Ei täällä moni muukaan usko voivansa aborttia koskaan tehdä, vaikka haluaakin suoda sen oikeuden muille.
Ehkä voisin selittää asiaa siitä näkökulmasta, että todellakin se epätoivottu raskaus on näille ihmisille aivan yhtä suuri ongelma kuin sinulle lapsettomuus. Eikä yhtään vähäpätöisempi ongelma. Lapsen saaminen ja sen kasvattamienn on kuitenkin yksi elämän suurimmista suunnankääntäjistä, joten olisi minusta naurettavaakin väittää, että noihin tulisi hypätä vasten tahtoaan. Minusta lapset ansaitseva sen, että heidän vanhempansa haluavat panostaa täysillä heidän elämäänsä. Siksi olenkin pahoillani, että esimerkiksi sinulle, joka siihen täysillä pystyisit ja haluaisit ryhtyä, ei ole sitä mahdollisuutta ainakaan vielä suotu. Kun itsekin mietti aborttia, sitä todellakin ajatteli joka näkökulmasta. Mietti sitäkin, että lapsi ansaitsee niin paljon enemmän kuin minä pystyn nyt sille antamaan. Se tunne, ettei tämän lapsen kuulu syntyä, oli niin vahva. Ei siihen päätökseen vaikuttanut mikään "entä jos en saa lasta enää koskaan", koska en lasta ollut suunnitellut silloinkaan ja sen tuloa olin yrittänyt monin keinoin estää, joten enhän minä siis lasta olisi saanut kuitenkaan, jos suunnitelmien mukaan asiat olisivat menneet( jos en siis joskus myöhemmin raskaaksi voisi tullakaan). Siksi lapsettomuuspuheiden (ja anna mulle/adoptioon) esiin tuominen olisi vähän samaa kuin sinulle heitettäisiin, että "sulle ei vain ole tarkoitettu lasta"; "Ole onnellinen, ettet niitä kirkuvia kakaroita saa, ja voit keskittyä täysin omaan elämääsi."
Ymmärrätkö mitä hain? Sitä, että ei siihen omaan tilanteeseen ja sen mahdottomuuteen sekä tahtoon ja kykyyn vaikuta mitenkään se, että joku muu ei voi lasta saada. Kuten ei varmaan sinuakaan auta se tosiasia, että toiset ihmiset haluavatkin olla lapsettomia. Ethän sinä heidän tunteita voi tuntea, koska sinä kerran haluaisit sen lapsen, eikö? Valitettavasti emme vain voi siirtää niitä tunteita toisillemme.
En sitä tarkoittanutkaan että aborttien teko vaikuttaisi lasten saantiin myöhemmin vaan sitä että jos sitten kun on valmis niin ei tulekkaan raskaaksi vaikka kävisi hoidot läpi... siinä vaiheessa todennäköisesti saattaisi kaduttaa kun teki ns. aikoinaan abortin... tai ei kaikkia... itse asiassa jos kaavintoja joudutaan tekemään usea niin se vaikuttaa raskaaksi tulemiseen myöhemmin... tutkittu juttu... mutta nämä lääkkeelliset keskeytykset ei aiheuta sellasta..
siinäki oo joku tulehdusvaara jos kaikki ei tuu pois (ja sit röörit tukkeutuu?) yms. ja sit joutuu lopulta kuitenki kaapiin.
tarkoitit siis tuota mahdollista katumusta jos ei sitten myöhemmin lapsia saakaan. Sinänsä outoa, että jos lapsia ei tosiaan aborttia tehdessä halua, millainen ihminen myöhemmässä, erilaisessa elämänvaiheessa katuu aiempien olosihteiden ja halujen perusteella tehtyä päätöstä? Se lapsi olisi ollut aivan yhtä ei-toivottu jos raskautta olisi silloin aiemmin jatkettu, eikö?
Jossittelu on turhaa mutta me kaikki sitä teemme kuitenkin :D se on vain inhimillistä. Mutta jsosittelun pelossa ei pidä tehdä päätöksiä jotka vaikuttavat koko loppuelämään. Teki niin tai näin, se jossitteluvaihe tulee kuitenkin aina :D
***
itse ole koskaan joutunut pisempiä aikoja raskautta yrittään..? Kyllä kuule siinä kerkee tuleen kaikenlaista ajatusta ja itsesyytöstä siitä että miks näin käy mulle, mitä oon tehny, miksei tää nyt onnistu jne. siis sittenki vaikkei ois ees tehny aborttia!
Kieltämättä, raskausón aina alkanut muutamssa kuukaudessa mutta ensimmäinen menetettiinkin sitten viikolla 35. Itsesyytöksistä ja niiden tuskasta teidän siis jonkin verran. Niitä kerkiää kyllä hautomaan siinäkin.
Oli abortti takana tai ei, ne ajatukset tulevat aina.
***
viimeset kuusi vuotta raskautta yrittänyt... et jos tuo ei riitä niin kuinka kauan pitää yrittää...
toi aiempi veikkaus oli Tristarille, ei sulle.. iteki oon vuoden yrittäny :( mut huomen lääkäri! ;)