Olen 7kk ikäisen lapsen äiti. Lapsemme oli yllätys, tervetullut yllätys tosin..
Olen lapsemme syntymän jälkeen ollut tyttöjen kanssa ulkona, ilman miestä ja lasta 2 kertaa, mieheni ollessa mukana iltaa viettämässä olen ollut 3 kertaa.Käymme ehkä n. kerran kuussa yhdessä leffassa, kun lapsi on sen ajan mummilla hoidossa.
Mieheni käy kaljalla n. kerran viikossa ja joskus yksinään leffassa. Toisinaan jos riitelemme, hän lähtee jonnekkin ja saattaa olla koko illan pois.
Vaadinko liikaa kun toisinaan toivon että pääsisin ulos useammin. Nyt viimeisimmästä kerrasta, kun olen ollut ystävien kanssa ulkona, ilman miestä tai lasta, on vajaa 4kk ja mieheni kanssa olin synttäreitäni viettämässä tammikuun lopulla...
Haluisin vaan mennä useammin ystävien kanssa ulos, ottamaan siiderin tai kaksi, tai käydä vaikka vaan kahvilla. Mutta siihen en saa mahdollisuutta, rahallisesti, enkä myöskään mieheltäni, sillä liian usein hän haluaa mennä. Parhaalla Ystävälläni ja lapsemme kummilla oli syntymäpäivät viikk sitten ja olisin halunnut lähteä hänen ja ystäviemme kanssa ulos juhlimaan mutta koska emme saaneet lastenhoitajaa, ei mies suostunut jäämään kotiin että minä olisin mennyt...hän tosin lähti sitten kaverin kanssa pelaamaan biljardia..ja minä jäin kotiin..seuraavana iltana hän meni yksin leffaan..seuraavana iltana hän lähti kaljalle..seuraavana iltana keskittyi tietokoneeseen..tuntuu vaan että seinät kaatuu päälle kun lapsi on yksin minun hoidettavanani ja silti en pääse edes yskinäni kahvilla käymään..olenko kohtuuton??Miten te muut äidit??käyttekö usein ystävien kanssa kahvilla tai esim siiderillä vai olenko vaan liian levoton sielu ja epäkypsä äidiksi...
Olen lapsemme syntymän jälkeen ollut tyttöjen kanssa ulkona, ilman miestä ja lasta 2 kertaa, mieheni ollessa mukana iltaa viettämässä olen ollut 3 kertaa.Käymme ehkä n. kerran kuussa yhdessä leffassa, kun lapsi on sen ajan mummilla hoidossa.
Mieheni käy kaljalla n. kerran viikossa ja joskus yksinään leffassa. Toisinaan jos riitelemme, hän lähtee jonnekkin ja saattaa olla koko illan pois.
Vaadinko liikaa kun toisinaan toivon että pääsisin ulos useammin. Nyt viimeisimmästä kerrasta, kun olen ollut ystävien kanssa ulkona, ilman miestä tai lasta, on vajaa 4kk ja mieheni kanssa olin synttäreitäni viettämässä tammikuun lopulla...
Haluisin vaan mennä useammin ystävien kanssa ulos, ottamaan siiderin tai kaksi, tai käydä vaikka vaan kahvilla. Mutta siihen en saa mahdollisuutta, rahallisesti, enkä myöskään mieheltäni, sillä liian usein hän haluaa mennä. Parhaalla Ystävälläni ja lapsemme kummilla oli syntymäpäivät viikk sitten ja olisin halunnut lähteä hänen ja ystäviemme kanssa ulos juhlimaan mutta koska emme saaneet lastenhoitajaa, ei mies suostunut jäämään kotiin että minä olisin mennyt...hän tosin lähti sitten kaverin kanssa pelaamaan biljardia..ja minä jäin kotiin..seuraavana iltana hän meni yksin leffaan..seuraavana iltana hän lähti kaljalle..seuraavana iltana keskittyi tietokoneeseen..tuntuu vaan että seinät kaatuu päälle kun lapsi on yksin minun hoidettavanani ja silti en pääse edes yskinäni kahvilla käymään..olenko kohtuuton??Miten te muut äidit??käyttekö usein ystävien kanssa kahvilla tai esim siiderillä vai olenko vaan liian levoton sielu ja epäkypsä äidiksi...
Vastaukset 13
Vanhimmat
kotona.Ei kyllä kiinnostanutkaan käydä baareissa.Kukin tekee niinkuin parhaaksi näkee.
muttah..minusta on mukava käydä ystävien kanssa ulkona, en välttämättä tarkoita nyt baareissa käymistä, enkä sitä että joka vkonloppu pitäisi olla jossain. Minusta on mukava olla kotonakin, mutta käy ärsyttämään kun mies käy viikottain jossain ja minä n. kerran kolmessa kuukaudessa....Ja jos olemme lapsen kanssa jossain ystävillämme, on lapsi silloinkin minun vastuullani, mieheni ei tee elettäkään hoitaakseen muruamme ja antaakseen minulle rauhan jutella ystävien kanssa...ehkä sen pitäisi mennä 50/50% mutta...
Jos lapsi on yön hoidossa, on minulla kiirus hakea se sieltä pois ja aina kun on tilaisuus, en edes vie lasta hoitoon..en kadu mitään enkä päivääkään vaihtaisi pois lapsemme kanssa mutta silti joskus on tunne että pakko päästä pois, ulos...
vähän samantyyppisiä kokemuksia, mutta sillä erotuksella, että mieheni ei juurikaan käy missään. tai ei ainakaan kovin usein.
Meidän `vauva`on nyt 8,5kk:n ja kieltämättä joskus haluaisi edes vaan kahvilla päästä käymään rauhassa ystävien kanssa, mutta mieheni ei mielellään halua katsoa vauvvaa yksin (vaikka kyllä hyvin osaa ja kerran hänen on täytynytkin, kun sain työkeikan).. Hän vie aina lapsen anopille, tai lähtee yhdessä käymään anopin luona poikamme kanssa.
Ja siitäkös se anoppi innostuu, kun tietää, että minä olen "menossa" (vaikka vaan sillä tunnin reissulla että kahvit juon ystäväni kanssa ja siihen tleiseen rupatteluunhan sitä aikaa menee myös)..
Minun mielestäni teidän pitäisi keskustella asiasta ja päättää että molemmilla on samallaiset "oikeudet" ja velvollisuudet.
vuoden enkä ole ruokakauppaa pidemmällä yksin käynyt .Täytyy myöntää että joskus ajatus esim. viihteelle lähtemisestä houkuttaa,mutta menee kyllä nopeesti houkutus ohi :).
Teillä kyllä mun mielestä miehenkin täytyis rajoittaa menojaan,jos ei sullekkaan halua vapaata suoda.Lapsenhoito on kummankin "velvollisuus" ei vaan sun.
se levoton luonne! Millä oikeudella se paahtaa kyliä ja sun pitää olla kotona!? Sanot vain sille että tänään mä meen ja sä oot lapsen kans. Piste.
Ei kait se sun miehes oikeesti tehny niin, ettei jääny lapsenvahdiksi, kun sulla olisi ollut menoa, vaan lähti itse johonkin biljardinpeluuseen?!? Huh-huh! Mulla kyllä menisi hermo tuollaiseen mieheen...
että mää olin ekan kerran viihteellä kun vauvamme oli reilu kolme kuukautta ja mies kun vauva oli pari kuukautta. Ja yhdessä on käyty illalla ulkona tasan kaksi kertaa. Me asumme eri paikkakunnalla kuin lapsen isovanhemmat, eikä lapsenhoitoapua täällä ole. Joten harvoin pääsemme yhtäaikaa ilman vauvaa mihinkään. Ja mä olen kyllä päässyt esim. shoppailemaan muutamaksi tunniksi jo ihan alusta asti. Vauva syntyi marraskuussa ja pitihän sitä joululahjaostoksilla ravata... Ja ihan mielellään on isä lastaan hoitanut. Tosin meillä on ns. helppo vauva, jonka kanssa pärjää kyllä kuka tahansa.
on erittäin helppo lapsi..vasta nyt on näkymässä vähän uhman merkkejä, mutta eipä nekään pahoja. Lapsemme on juuri niin helppo että sen periaatteessa uskaltaisi jättää vaikka kenen hoitoon..en tietty jätä, mutta sen kanssa pärjäis kyllä ihan kuka vaan!
Mieheni jopa suuttui minulle eräs kerta kun hän olisi halunnut lähteä ulos minun kanssani ja minä en suostunut viemään lasta sellaiselle ihmiselle yöksi, kuka ei ollut kertaakaan edes hoitanut poikaamme(kun kaksi ihmistä kellä on ollut, mummi ja kummi olivat omilla menoillaan). Mielestäni on ilmiselvää että lasta ei vaan viedä johonkin hoitoon!
Juteltukkin on asiasta mutta se miehen "mene vaan"-vaihe kestää jonkun viikon, jonka jälkeen se unohtuu, ja jos en sinä aikana lähede koska en halua/kerkeä/kukaan ei lähde/ei ole rahaa, niin..omapa on mokani....
ei hoitoon kenelle vaan:) tiedän näet erään tapauksen joka hoidatti lapsensa "hivisellä nistillä" ja sun muilla tuntemattomilla.
ja minusta sinulla ei ole kohtuuttomat vaatimukset mutta valitettavasti sekin on nähty että jotkut miehet ei ole kypsiä isäksi ennen 40-45.. toiset toki on. on sinullakin oikeus ottaa vapaata itsellesi että jaksat taas lapsen kanssa:)
Itse en käynyt ulkona lasten ollessa pieniä. Vasta kun nuorinkin meni kouluun, aloin käydä yksin elokuvissa tai taidenäyttelyissä. Harvemmin ravintoloissa, koska en juurikaan viihdy niissä.
Jossain ajatusteni takana oli kaiketi se hämärä käsitys vanhemman vastuusta, kun lapset olivat vielä pieniä. Ei 3v. tai nuorempi lapsi vielä ymmärrä miksi äiti on koko illan pois. Perusturvallisuuden tunne järkkyy niin kovin helposti, vaikkei poissaololla olisikaan mitään maatajärisyttävää seurausta.
Mutta kaikki tekevät omalla tavallaan, ja tämä oli todellakin vain oma ratkaisuni silloin kun lapset olivat vielä pieniä. Nykyään nuoriso tulee ja menee miten sattuu ja äidille huudellaan ovensuusta moita.
Vanhemmat voivat olla kovin eri syistä poissa koko illan! Jos lapsella on turvallinen aikuinen hoitamassa äiti/isä/mummo/vaari niin tuskin se perusturvallisuus kovinkaan järkkyy.. Itse teen vuorotyötä. Järkkyykö lapsiemme 3v. perusturvallisuus kun teen myös ilta- ja yö vuoroja? Tai kun joudun välillä makaamaan sairaalassa päivän pari, eikä lapset voi käydä katsomassa minua siellä koko ajan? Eikö joskus tee hyvää tuulettaa päätä? Eihän sen tarvitse olla baari-ilta! Minä ainakin joskus haluan käydä lenkillä, kaverin luona kerrankin niin että ehtii puhua, eikä vahtia lapsia... Mies tekee samoin. Ja meistä kumpikaan ei käy baareissa vapaahetkinä. On parempaakin tekemistä. Mutta jos joku haluaa siellä käydä, niin siitä vaan. Kunhan lapsilla on turvallinen hoitaja niin kauan kuin tarvitsee.
No et vaadi! Todellakaan. Ja en muuten oo lukenut noita edellisiä viestejä. Ja oon muuten juonut muutaman lasin punkkua. Mut silti olen sitä mieltä, et sun pitää saada joskus tuulettua ihan omana itsenäsi! En ymmärrä, et miks sun miehelläs on oikeus tulla ja mennä, mut sulla ei. Lapsihan on kuitenkin teidän yhteinen. Teet niinku sun ukkoskin, et häivyt vaan joskus. Poukkaat ovesta ulos ja jätät ukkos sinne lapsensa kans. Kyllä se omasta lapsestaan huolta pitää. :) Hi hih hih. Kyllä mää oon ihan oikeesti sitä mieltä. Älkää naiset antako miesten sortaa itseänne! Oikeesti! :)
Pyydä miestäsi istumaan alas. Katsokaa toisianne silmiin ja keskustelkaa. Kerro miehellesi että tällainen tilanne vaivaa sinua. Näytä tunteesi ja ole avoin...anna paukkua ! =)