Ei saa asiat nauramaan.. Istun vaan..
En kaipaa sääliä en vihaa.. Kaipaan
rauhaa.. Itseni kanssa..
Katse harhailee seinillä yrittäen
löytä vastauksen tähän tuskaan..
Korvat kuuntelevat sanoja, jotka
sanoisivat: "Vaikka luovuttaisit,
kyllä he jaksaisivat, vaikka se
kestäisi miten pitkään"
Minulla on kaikki mikä tekee minut
onnelliseksi, silti en ole onnellinen..
Jokin vain ajaa minut joka kerta
tähän tuskaan.. Eikä tästä ole
tietä ulos..
Haluaisin, että turvallisin paikka
piiloutua olisi sinun luonasi, rakas,
mutta turvallisin paikka piiloutua
on oma mieleni.. Ja mielessäni olen
loukussa... Vankilassa.. Niin monetta
vuotta..
Kauan menee, että tämä tuska helpottaa..
Kauan he tarvivat aikaa.. Että voivat
tämän lopettaa.. Voimani ovat lopussa..
En halua kuolla vielä.. Vai olisiko
siellä rauha? Katoaisiko tämä tuska..?
Haluan olla niin kuin olin silloin joskus..
Mutta olen hukkunut.. Pimeyteen..
En kaipaa sääliä en vihaa.. Kaipaan
rauhaa.. Itseni kanssa..
Katse harhailee seinillä yrittäen
löytä vastauksen tähän tuskaan..
Korvat kuuntelevat sanoja, jotka
sanoisivat: "Vaikka luovuttaisit,
kyllä he jaksaisivat, vaikka se
kestäisi miten pitkään"
Minulla on kaikki mikä tekee minut
onnelliseksi, silti en ole onnellinen..
Jokin vain ajaa minut joka kerta
tähän tuskaan.. Eikä tästä ole
tietä ulos..
Haluaisin, että turvallisin paikka
piiloutua olisi sinun luonasi, rakas,
mutta turvallisin paikka piiloutua
on oma mieleni.. Ja mielessäni olen
loukussa... Vankilassa.. Niin monetta
vuotta..
Kauan menee, että tämä tuska helpottaa..
Kauan he tarvivat aikaa.. Että voivat
tämän lopettaa.. Voimani ovat lopussa..
En halua kuolla vielä.. Vai olisiko
siellä rauha? Katoaisiko tämä tuska..?
Haluan olla niin kuin olin silloin joskus..
Mutta olen hukkunut.. Pimeyteen..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaikki on mustaa,
aamut harmaita, vaikka aurinko paistaa.
Suljen säleverhot, koska valo sattuu.
Radio pysyy kiinni, äänet häiritsevät.
Istun ja ihmettelen, mihin tämä matka päättyy.
Itken, itken ja itken. Suremattomia suruja.
Sydämen pohjasta niitä kumpuaa.
Heitin surut olan yli luvaten itselleni
että suren kun ehdin.
En koskaan ehtinyt.
Sitten tuli se pysähdys.
Mustaa, harmaata, pimeää..
Mitään ei tapahdu.
Ei jaksa mitään.
Rakkaan syli lämmittää,
mutta miten hän jaksaa tämän kaiken.
Väsymyksen merkit ovat jo nähtävissä.
Jäänkö yksin?
Miten tavoitan oman itseni?
Oman vahvan minäni.
Sen esitaistelijan, missä se on?
Missä ovat voimani, niitä minä etsin.
Haluaisin vain nukkua, nukkua.. pois?
Älä nuku pois, älä jätä yksin,
jos sinulla on joku joka
sinua rakastaa. Ehkä väsymyksen
uurteet hänen silmiään painavat,
mutta sinua hän rakastaa.
Mietin itsekin minne hävisi
elämäntahtoni, se voimakas
tyttö joka pahaa vastaan taisteli.
Miten olen nytten jäänyt orjaksi
kaltereiden omatekemien..
Miten tämä tunne aina saavuttaa..
Jokainen päivä odotan vaan,
että se tulee.. Ja kun se tulee,
odotan parempaa.. Tämä on kehä.