istun, vai istuko sittenkään.Olen, vai olenko sittenkään.
Olo on tyhjä, tuskin edes tunnen ympäröivää hetkeä. Mieheni istuu lähellä siitä tiedän elän sittenkin.
Kuumat aallot virivät läpi kehon, ahdistus nosti taas itsensä pintaan, hyökkäsi ankarasti. Hetkeen en pysty olemaan, tuntuu ettenpysty elämään.
Pelkoa,pelkoa, pelkoa. Jatkuvaa pelkoa.
En edes muista mitä hyvä olo on, pelko jälleen otti minut, enkä pääse sen käsistä irti. Hulluuden pelolla se minua suutelee, enkä siitä pääse irti, se vaan on ja pakottaa minut pelkäämään.
Epäröin itseäni, olenko sittenki tulossa hulluksi. Rakkaani on kadottanut myös suloisen hymynsä, ahdistus on varastanut sielumme,mielenrauhan. Tuntuu jo että olen hullu kun kirjoitan hulluja.. Miksi pelko ei voi jättää meitä rauhaan, antaa sisäistä rauhaa ja levollista tunnetta.
Miksi se kiusoittelee mieltä? toivottavasti löydämme sisäisen auringon. Ahdistus toi meille toisemme, ehkä se on merkki siitä että yhdessä siitä selviää, anna kätesi rakkaani, etsitään elämän varrella sisäinen hyvä olo..
Olo on tyhjä, tuskin edes tunnen ympäröivää hetkeä. Mieheni istuu lähellä siitä tiedän elän sittenkin.
Kuumat aallot virivät läpi kehon, ahdistus nosti taas itsensä pintaan, hyökkäsi ankarasti. Hetkeen en pysty olemaan, tuntuu ettenpysty elämään.
Pelkoa,pelkoa, pelkoa. Jatkuvaa pelkoa.
En edes muista mitä hyvä olo on, pelko jälleen otti minut, enkä pääse sen käsistä irti. Hulluuden pelolla se minua suutelee, enkä siitä pääse irti, se vaan on ja pakottaa minut pelkäämään.
Epäröin itseäni, olenko sittenki tulossa hulluksi. Rakkaani on kadottanut myös suloisen hymynsä, ahdistus on varastanut sielumme,mielenrauhan. Tuntuu jo että olen hullu kun kirjoitan hulluja.. Miksi pelko ei voi jättää meitä rauhaan, antaa sisäistä rauhaa ja levollista tunnetta.
Miksi se kiusoittelee mieltä? toivottavasti löydämme sisäisen auringon. Ahdistus toi meille toisemme, ehkä se on merkki siitä että yhdessä siitä selviää, anna kätesi rakkaani, etsitään elämän varrella sisäinen hyvä olo..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tekstisi satuttaa minua. Minun kihlattuni oli juuri samanlainen, kun Sinä nyt kerrot. Me olimme syvästi onnellisia, mutta sitten tuli joku tuntematon ahdistus, joka rikkoi suhteemme. Sellainen tuntematon, joka ei kertonut nimeään, ei edes uskaltanut näyttäytyä. Se vain oli jossain. Se ei kertonut tarkoitustaan, eikä antanut tietää mitään itsestään. Sitä ei voinut asettaa syytteeseen, koska sitä ei oikeasti ollut olemassakaan. Se vain kalvoi sisuskaluja.
Rakkaani oli jätetty alle vuoden ikäisenä sairaalaan. Hänen äitinsä ei tullut noutamaan. Tyttö toimitettiin isänsä vanhemmille hoitoon. Tyttö antautui minulle seksuaalisesti 13-vuotiaana. Sitten hänen holhoojansa kuolivat ja tyttö toimitettiin nyt löydetylle äidilleen. Kun kävin katsomassa, äiti toimitti tytön poliisille sanoen, etä tyttöön on sekaannuttu. Tyttö joutui Lapinlahden mielisairaalaan. Kävin sielläkin keskustelemassa psykiatrin kanssa, vaikka olin itsekin ala-ikäinen. Sitten tyttö joutui Korson tyttökotiin. Kävin sielläkin. Sitten tiemme erosivat 30:ksi vuodeksi. Löysimme toisemme uudestaan vuonna 2000. Elimme ihanimmat 3 vuotta. Sitten tuli se ahdistus, josta kerrot.
ollut silloin ja on edelleekin hyväksikäyttöä, alaikäiseen sekaantumista vaikka molemmat olisivat sitä yhd.halunneetkin.
Niin paljon samoja ajatuksia kuin itselläni!
Pelko.. Pelkään itseäni.. Pahaa..
Samoin on mulla käny rakkauden tiellä..
Hymy alkaa kadota rakastetun kasvoilta..
Voimia sinulle, et ole ainoa.