Viimeinen syntymäpäiväni?

En jaksaisi enää taistella..Olen väsynyt,stressaantunut ja itkuinen.Aina ihmisten ilmoilla onnistuu kovettamaan itsensä ja näyttämään vahvalta ja onnelliselta,ain aonnistuu huijaamaan ja vähättelemään sairauttaan.Totuus on se että en jaksaisi ottaa paniikkia vaikka tietäisin etten huomenna enää herää.Ystävät ja avopuoliso yrittävät auttaa mutta ristiriitaista on se,että kun olen yksin en kaipaa mitään muuta niin paljon kuin tukea,lämpöä ja läheisyyttä mutta heti kun sitä olisi tarjolla,olen juuri sillä hetkellä mukamas niin älyttömän vahva.Vietin tiistaina 24-vuotissyntymäpäiviäni ja olen tavallaan valmistautunut siihen että ne olivat viimeiset syntymäpäiväni,en jaksa ajatella pidemmälle elämää.Odotan että avopuolisoni nukahtaa ja sitten itken itseni uneen,se rauhoittaa vähän ja tuo unen silmään.
2705
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Tuntuu kuin olisit kirjoittanut osittain omasta elämästäni.. Elämä on vaan niin pirun raskasta. Mutta ole tyytyväinen että sinulla on puoliso joka välittää, ja ystäviä. yksin kaikki olisi vielä helvetillisempää!
Käytkö psykologilla, ja syötkö Mielialalääkkeitä? suosittelen molempia, itse olen syönyt Seronilia n. vuoden ja se auttaa.. ei piristä eikä tee iloisekse mutta tasoittaa vähän mieltä... Voimia! :)

Äänestä

vaivaa painaa.

tuntuu melkeinpä lohduttavalta että jostakin tuntuu samalta.

vaikka ei kyllä sais miettiä noin itsekkäästi, siis itseeni nyt tarkotin.

tosi yleistä, että yksin on aina vailla ihmistä ja tukea, mutta ei sitä kaipaa..itse en edes uskalla kertoa kellekään läheiselle tunteista.
mitä turhaa itkutusta ja itsensä nolaamista, toisois vaan että loppuis jo..

mutta samalla uskaltaa toivoo parempaa huomista.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Karen kirjoitti:

En jaksaisi enää taistella..Olen väsynyt,stressaantunut ja itkuinen.Aina ihmisten ilmoilla onnistuu kovettamaan itsensä ja näyttämään vahvalta ja onnelliselta,ain aonnistuu huijaamaan ja vähättelemään sairauttaan.Totuus on se että en jaksaisi ottaa paniikkia vaikka tietäisin etten huomenna enää herää.Ystävät ja avopuoliso yrittävät auttaa mutta ristiriitaista on se,että kun olen yksin en kaipaa mitään muuta niin paljon kuin tukea,lämpöä ja läheisyyttä mutta heti kun sitä olisi tarjolla,olen juuri sillä hetkellä mukamas niin älyttömän vahva.Vietin tiistaina 24-vuotissyntymäpäiviäni ja olen tavallaan valmistautunut siihen että ne olivat viimeiset syntymäpäiväni,en jaksa ajatella pidemmälle elämää.Odotan että avopuolisoni nukahtaa ja sitten itken itseni uneen,se rauhoittaa vähän ja tuo unen silmään.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu