En jaksaisi enää taistella..Olen väsynyt,stressaantunut ja itkuinen.Aina ihmisten ilmoilla onnistuu kovettamaan itsensä ja näyttämään vahvalta ja onnelliselta,ain aonnistuu huijaamaan ja vähättelemään sairauttaan.Totuus on se että en jaksaisi ottaa paniikkia vaikka tietäisin etten huomenna enää herää.Ystävät ja avopuoliso yrittävät auttaa mutta ristiriitaista on se,että kun olen yksin en kaipaa mitään muuta niin paljon kuin tukea,lämpöä ja läheisyyttä mutta heti kun sitä olisi tarjolla,olen juuri sillä hetkellä mukamas niin älyttömän vahva.Vietin tiistaina 24-vuotissyntymäpäiviäni ja olen tavallaan valmistautunut siihen että ne olivat viimeiset syntymäpäiväni,en jaksa ajatella pidemmälle elämää.Odotan että avopuolisoni nukahtaa ja sitten itken itseni uneen,se rauhoittaa vähän ja tuo unen silmään.
Viimeinen syntymäpäiväni?
Karen
2705
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuntuu kuin olisit kirjoittanut osittain omasta elämästäni.. Elämä on vaan niin pirun raskasta. Mutta ole tyytyväinen että sinulla on puoliso joka välittää, ja ystäviä. yksin kaikki olisi vielä helvetillisempää!
Käytkö psykologilla, ja syötkö Mielialalääkkeitä? suosittelen molempia, itse olen syönyt Seronilia n. vuoden ja se auttaa.. ei piristä eikä tee iloisekse mutta tasoittaa vähän mieltä... Voimia! :)
vaivaa painaa.
tuntuu melkeinpä lohduttavalta että jostakin tuntuu samalta.
vaikka ei kyllä sais miettiä noin itsekkäästi, siis itseeni nyt tarkotin.
tosi yleistä, että yksin on aina vailla ihmistä ja tukea, mutta ei sitä kaipaa..itse en edes uskalla kertoa kellekään läheiselle tunteista.
mitä turhaa itkutusta ja itsensä nolaamista, toisois vaan että loppuis jo..
mutta samalla uskaltaa toivoo parempaa huomista.