ja näkyvästi kateellinen toisille? Voisi edes tämä kateeellinen tai katkera osapuoli edes pitää mölynsä mahansa vaikka tuntisi mitä.
On meinaan sellasia äitejä jotkavähättelevät tai haukkuvat toisen elämää, valintoja ja mielipiteitä, vaikka niitä saaolla. Ei ole olemassa vain yhtä elämää, yhtä tiettyä oikeaa valintaa tai mielipidettä.
Minä esimerkikisi seurustelen tosiupean miehen kanssa, joka aikuisena ihmisenä ottaa vastuuta. Huolehtii perheestään ja pitää meitä hyvänä. Sama tietenkin toisinpäin. Sitten kun mieheni on vielä vähän rikaskin niin voi luoja että saan kuulla siitä. Päätimme jo ennen kuin lapsi on syntynyt että emme hanki mitään ylimääräisiä tavaroita nurkkiin pyörimään, ei hamstrata lastenvaatteita mielin määrin ja kaikki mahdollinen ostetaan vielä kirpparilta käytettynä, tms. jos mahdollista.
Monelta tulee sitten kommenttia et mikäs meitä vaivaa kun rahaakin on, vai yritänkö olla jotain sellaista mitä vauvakirjoissa/lehdissä äidit ovat?
Olen niin monesti loukkaantunut, miksi emme saisi tehdä niin? Miksi se ketään liikuttaa???!! Tällä hetkellä omistamme jo melkein kaiken tarpeellisen ja KAIKKI ON KÄYTETTYÄ. Se risoo monia.. pelottaako heitä että vien hyviä komoja heidän käsistään kun ehdin eka kirppikselle? Vai mitä??
Sitten se, että olen hoikka vaikka viimeisilläni raskaana. Saan KOKOAJAN kuulla kaikkea syömishäiriöstä lapseni vahingoittamiseen.. Milloin olen jonkun mielestä laihdutuskuurilla enkä ajattele lasta, toisen mielestä olen syömishäiriöinen ja LAPSEN TAKIA pitäisi hakea apua.. niin mihin? Pitääkö hakea apua hoikkuuteen? Olen ihan terve, samoin tähän mennessä vauvankin pitäisi olla ok. Ei neuvolassa kukaan ole arvostellut. Ovatko muut äidit?
Jos olen suunnitellut lapselle kestovaippoja -> yritän muka päteä. Kun olen kova laittamaan itse ruokaa (rakastan ruoan laittoa) -> yritän päteä.
Menemme miehen kanssa naimisiin ennen lapsen syntymää -> yritän esittää jotain.
Olen niin kyllästynyt ympärilläni oleviin ihmisiin! Olen vain aika yksinäinen joten joskus turvaudun mielummin huonoon seuraan kuin yksinäisyyteen.
On meinaan sellasia äitejä jotkavähättelevät tai haukkuvat toisen elämää, valintoja ja mielipiteitä, vaikka niitä saaolla. Ei ole olemassa vain yhtä elämää, yhtä tiettyä oikeaa valintaa tai mielipidettä.
Minä esimerkikisi seurustelen tosiupean miehen kanssa, joka aikuisena ihmisenä ottaa vastuuta. Huolehtii perheestään ja pitää meitä hyvänä. Sama tietenkin toisinpäin. Sitten kun mieheni on vielä vähän rikaskin niin voi luoja että saan kuulla siitä. Päätimme jo ennen kuin lapsi on syntynyt että emme hanki mitään ylimääräisiä tavaroita nurkkiin pyörimään, ei hamstrata lastenvaatteita mielin määrin ja kaikki mahdollinen ostetaan vielä kirpparilta käytettynä, tms. jos mahdollista.
Monelta tulee sitten kommenttia et mikäs meitä vaivaa kun rahaakin on, vai yritänkö olla jotain sellaista mitä vauvakirjoissa/lehdissä äidit ovat?
Olen niin monesti loukkaantunut, miksi emme saisi tehdä niin? Miksi se ketään liikuttaa???!! Tällä hetkellä omistamme jo melkein kaiken tarpeellisen ja KAIKKI ON KÄYTETTYÄ. Se risoo monia.. pelottaako heitä että vien hyviä komoja heidän käsistään kun ehdin eka kirppikselle? Vai mitä??
Sitten se, että olen hoikka vaikka viimeisilläni raskaana. Saan KOKOAJAN kuulla kaikkea syömishäiriöstä lapseni vahingoittamiseen.. Milloin olen jonkun mielestä laihdutuskuurilla enkä ajattele lasta, toisen mielestä olen syömishäiriöinen ja LAPSEN TAKIA pitäisi hakea apua.. niin mihin? Pitääkö hakea apua hoikkuuteen? Olen ihan terve, samoin tähän mennessä vauvankin pitäisi olla ok. Ei neuvolassa kukaan ole arvostellut. Ovatko muut äidit?
Jos olen suunnitellut lapselle kestovaippoja -> yritän muka päteä. Kun olen kova laittamaan itse ruokaa (rakastan ruoan laittoa) -> yritän päteä.
Menemme miehen kanssa naimisiin ennen lapsen syntymää -> yritän esittää jotain.
Olen niin kyllästynyt ympärilläni oleviin ihmisiin! Olen vain aika yksinäinen joten joskus turvaudun mielummin huonoon seuraan kuin yksinäisyyteen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
muista välität.anna olla.
Live and let live!!!!
Löysää sinä vähän sitä pipoa, tunnut itse olevan kovin toisten sanomisten armoilla. Relaa vähän.
sillä välitän liikaakin muiden sanomisista. Otan helposti itseeni, loukkannun, olen herkkä... myönnän. Mutta miksi aina arvostella toisen tekemisiä? Kun en itsekkään niin tee.. ehkä se sitten johtuu siitä että minulla ei ole kokemusta mutta näillä "kavereilla"/tuttavillani on.
Mietihän ovatko ne aina oikeasti arvosteluja/haukkumisia/kateellisuutta? Jospa saatat itse tarkkailla liikaa ihmisten puheita tms. Monta kertaa jos on huono päivä, ärsyttää esim. jos joku katsoo liian pitkään tai sanoo jotain, minkä itse kääntää arvosteluksi.
itse täytyy sanoa etten ole samanlaista huomannut vaikka meilläkin asiat ovat suht hyvin taloudellisesti ym... itse olen kiinnostunut erityisesti kasvatuksesta ja kauniista tavoista. Outoa jos joku on sua oikein haukkunut?
Koeta nyt olla välittämättä ja keskity omaan elämään.
Mikä tässä oli asian ydin, ilmeisesti huomauttelevat ihmiset. Aika outoa jos niitä on noin paljon ympärillä ja kaikki aina jotain kommentoi. Tuli mieleen, miten mahdat nämä asit itse tuoda julki kanssaihmisille.
Niin ja onnea häillenne, harvoin enää tapaa pariskuntaa, jotka menevät vihille kun morsian on viimeisillään raskaana.
vähän jotenkin tulee lukiessa mieleen, että yrität sitä ja tätä ja aina jollakin on sanottavaa ja tyytyväisyytesi on kiinni siitä, mitä muut sanoo?
Jos elämä on kaiken kaikkiaan ilmeisen onnellista ja täydellistä ainakin omasta mi9elestäsi niin nauti siitä. Miksi edes pitää täällä hehkuttaa ja anoa lisää hehkutusta? Pitääkö sanoa olevansa kade vai pitääkö alkaa epäilemään ettei se nyt noin täydellistä ole vai??
Köyhäily on mautonta. Jos päätitte hankkia kaiken käytettynä jostain ideologisista syistä niin ok, mutta jos kaikki hankitaan käytettynä ihan vain siksi ettei kukaan pääse sanomaan että on ostettu uutta niin menee jo skitosksi. Jokainen vauva sitäpaitsi ansaitsee jotakin ihan uuttakin mielestäni eli aina kotiin on synnäriltä tultu juuri sitä vauvaa varten ostetussa puvussa ja vetimissä..
Jotenkin siis lukiessa tulee mieleen, että yrität päteä tavallaan kierästi olemalla vaaatimaton ja osoittaa varattomuutta säästämällä yms vaikka varaa on jne. Ymmärrän, että jotakin saattaa harmittaa kun itsellä ei ole varaa ja toinen leikkii kuin sitä ei olisi. Lopulta kyse on kateudesta, katkeruudestakin, ilkeydestä ja tässä varmaan se on tavallaan molemminpuolista?
Nauti nyt silti onnestasi ja koita löytää ihmisiä jotka jakavat elämäsi ja nauttivat samoista asioista kuin itsekin teet. Noin täydellistä ei monella ole joten etsintä voi olla vaikeaa..
Itse kun on tottunut muutaman ihmisen kommentteihin tyyliin; mikäs siinä kun kerran tuota rahaa on.. ja kun sitä ei ole ylettömästi, mutta riittävästi niin tavallaan tiedän mitä tarkoitat kyllä, mutta..
Minusta ap ei millään tavalla kuulostanut siltä, että yrittäisi esittää varatonta vaikka varaa onkin.
Siis esimerkiksi. Vaikka minulla olisi varaa ostaa 20e hintainen pusero kaupasta, en kuitenkaan koe järkeväksi maksaa niin suurta hintaa yhdestä vaatekappaleesta. Ja sitten joku tulee kysymään, että no mikset osta kun on varaa.. Miksi sitä rahaa pitäisi tuhlata turhiin juttuihin? Jos löydän yhtä hienon paidan vaikka sieltä kirppikseltä? Ei se ole varattoman esittämistä.
Tuokin kuulosta hassulta, että jokainen vauva "ansaitsee" jotain uutta. Siis miksi ihmeessä sillä vauvalla pitäisi olla varta vasten jotain uutta? Itselleni ei tullut edes mieleenkään, että pitäisi ostaa jotkut tietyt vetimet lapselle kotiintuloa varten. En muutenkaan ole kovinkaan montaa vaatekappaletta vauvalle ostanut (8kk) kun saatiin niitä niin paljon käytettyinä. Ihan uuden veroisinakin.
En ylipäätään ymmärrä, että "pitäisi" ostaa jotain vain siksi, jos on varaa. Voin ihan rehellisesti sanoa, että vaikka olisimme miljonäärejä niin silti haluaisin asua sellaisessa omakotitalossa, joka tullaan ostamaan nykyisilläkin tienesteillä.. jne..
jutussa haiskahti juuri se että tahdotaan olla vaatimattomia ja täydellisiä jne kaikin tavoin eli on valittu tyyli elää ja siitä pidetään kiinni. On aika outoa päättää hankkia kaikki käytettynä, mitäs jos kaikkea ei saa siten? Kaikki mahdollinen ja paljon jne, muttta on tavaraa joka käytettynä harvoin on hyvää esim sukat menee pian onnettomiksi, poikeuksiakin on..
Niin tuo ansaitsee uutta on oma mielipiteeni. Ekan kerran kun vauva lähtee liikenteeseen on sillä mielestäni oltava jotakin omaa ja ihan sitä varten hankittua. Se nyt on niitä jokaisen omia juttuja joille ei ole järkisyitä vaan niitä tunnejuttuja enemmänkin. Nuo puvut on meillä tallessa ja niitä ei ole lainattu kellekkään koskaan paitsi tietysti sisaruksillle. Joku tallettaa ekoja tutteja joku jotain muuta..
Kirppis on tuttu ja hieno asia ja sieltä on meille paljon ostettu vaatetta ja muutakin. Se on jopa järkevää, mutta aloittajan ehdottomuus alkoi jotenkin kummastuttaa.. Varsinkin ensin ehtimisen pohdinnat. Nopein kanahan sen jyvän nokkii aina.
Eihän kuluttamisessa ole mitään järkeä kuluttamisen ilosta, mutta ei köyhäilyssäkään ihan vain huviksi..
Me kyllä ainakin hankitaan moni asia laadukkaampana ja parempana jos on varaa ja tyydytään sitten edullisempaan jos ei ole. Hinta ja laatu kun toisinaan vielä kulkee käsikkäin.
Enkä ihan jaksa uskoa, että et omaisi unelmaa jonka toteuttaisit esim talon suhteen jos olisi tilaisuus.Ei se ainakaan kovin terveeltä kuulosta. Miksi kieltää sellainen jota tahtoo jos sen voi saada ja se on ihan perusteltua eli ei mitään linnaa kodiksi, mutt avaikka vähän komeampi tai upeampi tai vanhempi tai uudempi tai tai? Ihan rehellisesti voin sanoa, että olet ainoa laatuasi taas tuon oman ehdottomuutesi takana, me muut olemme ehkä inhimillisempiä tarpeinemme ja haluinemme..
Ja kirjoitinhan että en ymmärrä minäkään miksi pitää jos pystyy, koska minulle on ratkaisevaa se mitä haluaa. Esim uusin isoin hankinta on auto taloon. Olisimme voineet ostaa uudehkonkin, mutta päädyimme vanhempaan koska siinä hinta oli järkevämpi ja se sopii käyttöönsä aivan yhtä hyvin niin ja kun mies sillä ajaa niin ei tarvitse brassailla..
Siitä talounelmasta. Talounelmani sattuu olemaan sellainen, jonka saa ihan keskipalkkaiset ihmiset ostettua. En haaveile mistään satojen tuhansien eurojen lukaaleista. Sen sijaan vaikkapa vanha, remontoitu kyläkoulu vastaisi talounelmaani.. ja sellaisia saa ihan kohtuuhintaan ;)
Sukkia en itsekään kirppikseltä osta, mutta jos uudenveroisia sukkia jostain ilmaiseksi tai halvalla saisin, ottaisin kyllä vastaan. Ei kaikkea ole mahdollista/järkevää (vaikkapa rintaliivejä) hankkia käytettynä mutta siihen pyritään, että se mikä on, niin hankitaan.
Ja itsekin ostettiin vanhempi auto, vaikka olisi saatu samalla hintaa joku eri merkkinen uusikin. Muut asiat ratkaisivat kuin vuosimalli.
Tarpeet ja halutkin voivat perustua muuhun kuin euromäärään.
on ostanut jollain porukalla kyläkoulun ja aikovat muuttaa sinne :)
Minä en osta kirppareilta käytettyjä kenkiä. Ihan sen takia kun on tärkeää, että kenkä muotoutuu oman jalan mukaan. Vanhaa, jo muotoutunutta kenkää ei välttämättä saa enää omalle jalalle hyväksi. Kengät eivät myöskään aina ole kovin hygienisiä ja niitä on vaikeampi pestä (riippuu kengästä) kuin vaatteita. Alusvaatteet on kans mitä en osta. No, en kyllä oo tainnu ikinä sukkiakaan ostaa.
Ymmärrän, että jotkut panostavat asumiseen enemmän kuin toiset. Haluavat mahdollisimman uudenaikaisen ja vaivattoman asunnon/talon. Vanhassa (kuten meillä) on ihan aina jotain remontoimista tai korjaamista ja ei ole keskuspölynimureita tms. Silti meikäläistä kuitenkin hiukan ihmetyttää se, miten jotkut minunkin ystävistäni ovat olleet valmiita ottamaan aivan huikean suuria lainoja saadakseen kalliin talon. Ehkä se on sitten ollut heidän suuri unelma. Meidän laina alkaa olla jo maksettu ja niitä remontteja tehdään/teetetään hiljalleen kun on rahaa kertynyt. En haluaisi ottaa lainaa ellei ole ihan pakko. Kun sitä tuppaa kertyä aika lailla hintaa remonteille jos niistä velkaa maksetaan.
Vai onko se vain tunne, et toivoisit jokun olevan?
Mäkin aina luulen jos mulla on joku uus vaate, et ihmiset ku kattoo nii ne on kateellisia, vaikkei ne todellisuudessa ole.
En minäkään ole kateellinen vaikka napurilla olis uusi auto ja ite ajelen vanhalla ruppanalla.
En arvosta yhtään enempää ihmistä onko sillä uusi mersu vai vanha volkkari. Mulle se ei merkitse mitään. On tärkeempiäkin asioita, kuin miettiä mistä joku vois olla mulle kateellinen tai kelle mä voisin olla.
Että se on myös tunne. Ja olen epävarma tekemisistäni. En silti ole näissä vauva touhuissa tukeutunut muihin kuin mieheeni, olen kyllä kuunnellut muiden kokemuksia ja kysellyt jos en jotain tiedä. Mutta miehellä ennestään lapsia ja on hyvin "opettanut" mua näissä touhuissa... siksi luulen että teen ihan ookoosti. Ja luotan siihen että opin sitte, toki otan neuvoja vastaan. Ja negatiivisia kommentteja liiankin hyvin:/ No, mun täytyy relata ja antaa typerian komenttien mennä toisesta korvasta ulos.
En tiedä onko kateutta, tosiaankaan, epäilin vain kun siitä rahasta tulee usein puhetta. Aina morkataan jostain raha-asioihin liittyvästä. Kuten mikset sä nyt sitten matkustele kun miehelläs on varaa? Tai että pitäishän sulla olla tohon varaa toisin kuin eräillä.. Tämmösiä tulee. Oon varmaan joku paska magneetti ku pyörin tämmösessä porukassa mutta ei oo tällähetkellä muitakaan. Eikä nämäkään naiset ole kovin kauan "ystäviäni" olleet, baarissa joskus tutustuttiin ja sitten ollaan tapailtu..
Naisen asema on jotenkin epävakaa tässä yhteiskunnassa. Naisenhan kannattaa aina olla nöyrä. Eräs ystäväni sai lapsen erittäin rikkaan miehen kanssa. Jätti koulut kesken ja sai toisenkin. Asuivat hyvin ja lapset kasvoivat. Ero tuli kuitenkin lasten ollessa 11v. ja 9v.
Kyllä ystäväni hyötyi taloudellisesti erosta (jota ei ikinä suunnitellut), mutta elämän suunnittelu sen jälkeen oli tuskaa.
Kun lähtee perherumbaan, niin aina voi miettiä, miten jatkaa, jos joku homma ei toimi.
Ei oo mitään väärää nauttia saavutuksistaan, kun tietää, että ne on kantavia, itse ansaittuja ja omia. Naisena ei kannata liikaa heittäytyä toisen harteille tänä päivänä. Joku oma voimavara pitää olla. Ehkä käsityöt? Maalaus?
Tervetuloa tänne palstailemaan, meininkin on juuri tuollaista!
Ja samat kyräilijäthän ne live-elämässäkin pyörivät. Onneksi sitä oikeassa elämässä voi valita seuransa..
Nuo jutut olivat nii osuvia, joita on itse kohdannut. Ja huvittavia. Kuten tuo ruoanlaitto. Koko raskausajan sain kuulla, miten sitä lapsen myötä ei kuulemma enää kerkeä ruokaa laittamaan tai leipomaan. Mitä ihmettä, vuosikausia on kokkailtu niin kuvittelevatko jotkut tosiaan, että sitten olisimme siirtyneet einestiskille?? Joillekin tuntuu olevan vieras käsite myös puoliso/isä, kaikki miehet eivät ole sohvalla makaavia laiskureita ja sekin tuntuu suututtavan..
Raskausaikana sain myös kuulla syömisistäni tämän nettipalstan lisäksi (jääkaapin ovi kuulemma kiinni, kun en mässäillyt herkkuja) oikeassakin elämässä, olihan se hämmästyttävää kun painoa oli viimeisellä kolmanneksella tullut vasta kuusi kiloa.. Enkä edes ole mikään missimittainen, mutta yhtäkkiä raskaana ja synnytyksen jälkeen olinkin mukamas hämmästyttävän hoikka :O
Eräs nettikommentti oli myös hauska, kun joku totesi ettei voi ymmärtää että ihmiset ajaa kalliilla autolla mutta ostavat vaatteita kirppikseltäkin.
Näitähän riittäisi..
Sinä jauhat tuota samaa aina uudelleen ja uudelleen. Miten MUUT suhtautuvat sinuun niin huonosti. SINÄ suhtaudut täälläkin erittäin epäempaattisesti ja ilkeästi ihmisiin, jotka ovat erilaisia kuin sinä. Niin se metsä vaan vastaa...
Minä tunnen hirveästi ihmisiä, jotka ovat hoikkia, eivät lihoa raskauden aikana, tekevät kotiruokaa ja käyttävät käytettyjä vaatteita jne., eikä heitä kukaan hauku. He ovat mukavia, empaattisia ihmisiä, eivätkä yritä hampaat irvessä, muiden ihmisten tunteista välittämättä pitää kiinni äärimmäisyyksiin viedyistä periaatteista tai heikompien oikeuksista. He ovat kasvaneet aikuisiksi ja ovat oman itsensä herroja ja sinut itsensä kanssa.
on niitä ihmisiä aika paljonkin jotka puuhaavat ja laittavat ja touhuavat mutta ei kyllä koe jäävänsä mitään paitsi suhteessa muihin.
Ehkä ne omat odotukset on niin ylhäällä että tällaset ihmiset vaan pettyy jos ei saa huomiota tekemisillään koko ajan?