Onko täällä muita bulimikkoja, joilla on diabetes?? Itselläni on ollut diabetes 13 vuotta ja bulimia n. 7 vuotta..
Nyt jo kahdeksas päivä alkoi ilman oksentelua, ihanaa!! Ei ole tällaista tahdonvoimaa ennen minulla ollut lopettaa tämä sairaus.
Sokeritkin on paljon paremmassa tasapainossa, kun ruoka pysyy sisällä ( yllätys ;) )
Lisäksi haluaisin saada mieheni kanssa lapsen, ja toivon etten ole pilannut niitä mahdollisuuksia bulimialla :(
Ihana herätä aina uuteen päivään, kun ei ole naama turvoksissa edellisen päivän oksenteluista :)
Tsemppiä kaikille bulimian kanssa taisteleville, tästä suosta noustaan ja tsempataan toisiamme, koska vain me sitä sairastavat todella ymmärrämme toisiamme !!
Ja aamulenkki kutsuu ;)
Nyt jo kahdeksas päivä alkoi ilman oksentelua, ihanaa!! Ei ole tällaista tahdonvoimaa ennen minulla ollut lopettaa tämä sairaus.
Sokeritkin on paljon paremmassa tasapainossa, kun ruoka pysyy sisällä ( yllätys ;) )
Lisäksi haluaisin saada mieheni kanssa lapsen, ja toivon etten ole pilannut niitä mahdollisuuksia bulimialla :(
Ihana herätä aina uuteen päivään, kun ei ole naama turvoksissa edellisen päivän oksenteluista :)
Tsemppiä kaikille bulimian kanssa taisteleville, tästä suosta noustaan ja tsempataan toisiamme, koska vain me sitä sairastavat todella ymmärrämme toisiamme !!
Ja aamulenkki kutsuu ;)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla ei ole diabetestä. Jotenkin vain piristyin tuosta tekstistä niin paljon, että oli pakko vastata. Minäkin tahtoisin herätä seuraavaan aamuun ilman, että posket olisivat turvoksissa. Ja haluan saada lapsia, vaikkakin en vielä. Mutta nyt on parempi aika lopettaa kuin koskaan.
Onnea sinulle vielä saavutuksestasi!
Kiitokset..
Nyt on oikeasti parempi aika lopettaa kuin koskaan ja päätä itsellesi, että nyt lopetan. Muutaman päivän jälkeen jo helpottaa, kun on saanut langan päästä kiinni, ja aamulla herätessä silmätkin on muuta kuin kaksi viirua päässä. Ja miten paljon on energiaa tehdä kaikkea, kun päivä ei mene sessioimiseen. Ja ajattele jos laittaisi kaikki ne rahat säästöpossuun, mitkä on mennyt aikaisemmin pöntöstä alas, miten paljon saisi vaikka uusia ihania vaatteita kesäksi ;)
Minä kävin hammaslääkärissä viiden vuoden tauon jälkeen, pelotti aikas paljon.. Ei ollut kuin kaksi reikää, mutta etuhampaat ylhäältä oli kaikki tosi pahasti tummuneet, ei paljon pystynyt suu auki nauramaan.. Minulle tehtiin hammasvalkaisu niihin ja nyt ne on ihanan valkoiset ja ihana nauraa muutakin kuin käsi suun edessä.. Enää en halua niitä pilata..
Tsemppiä, kyllä sinä pystyt lopettamaan :)
Se on niin ihana tunne kun ei ole tullut henkistä tarvetta oksentaa =´) Mä painin yhä. Jos oon liikkunu tarpeeks pystyn oleen oksentamatta ja ottaan pari namua tai keksinkin. Mutta tänään taas oli otettava leivos kun kävi vieraita kylässä, en ole liikuntaa tänään päässyt harrastaan ja kamala oksennus rumpa. En tietenkään päässy heti sitä leivosta oksentaan. Joten kaikki muu täytyy sit saada ulos. Ja syön ja oksennan ja taas syön ja oksennan. Onneks määrät pysyy pienenä.
Haluaisin niin tasapainon tähän elämääni. Hampaani ovat takaa ihan karmeassa kunnossa =( Kunpa minäkin saisin voimaa. Mutta pelkään niin lihoa=(