joutunut seuraamaan miten pienet lestadiolais tytöt ovatkaan omineet itselleen luulon, että he ovat muita parempia.
Lapseni, joka on uskovainen ja hyvin vapaa, rakastava ja reipashenkinen, joutuu kokemaan, että kun hän menee sinne, missä nämä pienet lestadiolais tytöt leikkivät, nämä tytöt siirtyvät sisälle jättäen tyttäreni yksin.
Tyttäreni pyrkii yhä uudestaan ja uudestaan heidän seuraansa, silloin, kun nämä lapset ovat ulkoleikeissä, mutta häntä ei huolita leikkeihin mukaan.
Sydämeni on raskas, enkä tiedä miten toimia. Nämä lestadiolaislasten vanhemmat ovat hyvin ystävällisiä ja siksi en millään kykene uskomaan, että he olisivat lapsiaan ohjanneet tuohon käytökseen.
Voivatko nämä lestadiolais lapset saada tuohon ohjauksen joltakin muulta henkilöltä, eli onko heillä ehkä joku uskonnollinen paikka, jossa heitä opetetaan?
Lapseni, joka on uskovainen ja hyvin vapaa, rakastava ja reipashenkinen, joutuu kokemaan, että kun hän menee sinne, missä nämä pienet lestadiolais tytöt leikkivät, nämä tytöt siirtyvät sisälle jättäen tyttäreni yksin.
Tyttäreni pyrkii yhä uudestaan ja uudestaan heidän seuraansa, silloin, kun nämä lapset ovat ulkoleikeissä, mutta häntä ei huolita leikkeihin mukaan.
Sydämeni on raskas, enkä tiedä miten toimia. Nämä lestadiolaislasten vanhemmat ovat hyvin ystävällisiä ja siksi en millään kykene uskomaan, että he olisivat lapsiaan ohjanneet tuohon käytökseen.
Voivatko nämä lestadiolais lapset saada tuohon ohjauksen joltakin muulta henkilöltä, eli onko heillä ehkä joku uskonnollinen paikka, jossa heitä opetetaan?
Vastaukset 20
Vanhimmat
ja vl-vanhemmat opettavat ns. "vain me" -oppia. Kyseisen opin mukaan vanhoillislestadiolaiset ovat koko maailman ainoita oikeita ja Jumalalle kelpaavia uskovaisia.
Ei siis ole mikään ihme, että tapahtuu kuten kuvaat. Vl-ihmiset kuvittelevat olevansa jotain täysin ainutlaatuista Telluksen päällä, koska taivaan Jumala hyväksyy vain heidät. Jo pienestä lapsesta pitäen vl-ihmisten ihmiskuva ja maailmankuva vääristyvät täysin päälaelleen Raamatun vastaisen "vain me" -valheopin vuoksi. :((
on aina väärin syrjiä ketään. Ota asia puheeksi lasten vanhempien kanssa. Voisko olla niin et ne lapset ovat hieman arkoja tutustumaan uusiin lapsiin??
Itse olen ollut seuraamassa tyttäreni luokasa käytyä selkkausta, jossa tyttäreni koulukaveri(ei vl), halusi et eräs tyttö jätetään yksin, hänelle ei puhuta mitään jne...Tyttäreni ei hyväksynyt kaverinsa toimintaa, vaan meni tän syrjäytetyn tytön kaveriksi, vaikka siin oli vaarana et se koulukaveri hylkää sitten hänet. Ja niin siinä meinasi käydäkkin. Siinä selviteltiin sitä asiaa moneen otteeseen....mutta kannustin tytärtäni toimimaan oikein eli olemaan mielummin sen syrjäytetyn kanssa. Tällä hetkellä tytär seilaa sitten kaverin luota toisen luo...mut aina hän pitää siitä huolen et tuo syrjäytetty ei ole koskaan yksin.
Kyllä ne ystävälliset vanhemmat opettaa lapsilleen, että ei saa liian hyväksi kaveriksi ryhtyä ei-vl:n kanssa. Koska silloin voit alkaa ajattelemaan kuten he. Itselläni oli lapsuudessa (olen siis ex vl) paras kaveri joka ei ollut lestadiolainen. Mummoni puhutteli minua asiasta usein, ja hänen mielestään minun ei olisi saanut olla tämän ei-vl:n kaveri, sillä saatan joutua huonoille teille. Kun tämä ei vl kaveri muutti pois paikkakunnalta, mummoni tuli sanomaan että oli se vaan siunaus, että hän muutti pois. Minä siitä rupesin itkemään, olihan tämä paras kaverini.. siitä tuli melkoinen selkkaus, sillä en voinut ymmärtää miten mummo sanoo tällaista.Vanhempani myös yrittivät että hankkisin vl ystäviä..joita tosin minulla ei koskaan ollut, naapurissa oli vain ei vl iä joiden kanssa olin ystävä. Tosin seurauksethan näkyy tässä, en ole uskossa enää. Itse ajattelen että se oli siunaus että oli muita kavereita kuin vl. Siihenhän se usko tähtää, että ollaan vain uskiksien kanssa tekemisissä, niin ei rupea pääkoppa epäilemään uskoa. Ja seuroihin joka viikonloppu niin ei ehi pääkoppa miettiä omiaan. Minun vanhempani sanoivat, kun koirat oli mulle tärkeitä ja jonain lauantain olis ollut joku koirakoulutus jonne olisin halunnut mennä (ja heidän mielestään piti mennä seuroihin), isä sanoi, että hävitetään koira, jos se menee seurojen edelle! Eiko kauhia suhtautuminen. Koiraa ei koskaan hävitetty, mutta tämmöinen se usko on, hävitetään ne asiat kylmästi, mitkä tulee uskon tielle.
Onneksi olen päässyt tästä. Ja aion oman rakkaan tyttäreni kasvattaa niin, että se saa elää sitä elämää mitä minä en nuoruudessani ja lapsuudessani saanut. Tietysti rajat on olemassa, ja omia vanhempiani yritän kunnioittaal. he ovat tehneet parhaansa vaikken kaikkea pysty ymmärtämään. He ovat järjestelmät uhreja.
Jos teillä on näin ei tarkoita että kaikilla on! Meillä ei pakoteta lapsia seuroihin. Osalla lapsista ei ole seuroissa kavereita ja siksi seurat tuntuvat heistä vaikeilta. Ymmärrän sen että ei ole kiva istua siellä yksin äitin ja isän vieressä kun TUNTUU että kaikilla muilla on kamut. Ja joka perheessä tuntuu olevan joku jolle ei jostain syystä tahdo löytyä kaveria. Siskolla vientiä riittää mutta veli on illat kotona. Onneksi kuitenkin serkkuka je kavereita on ympäri Suomen joten Suviksiin halutaan lähteä kun siellä on kaikilla kaverit. Vaikka arjeta saattaa puuttua "seurakaveri".
Tytölläni on koira enkä ikinä kiristäisi kyllä koiran hävittämisellä! Varmaan luopuisi ennen uskosta kuin koirasta...;). jouduimme miettimään välillä koiran hävittämistä kun luulimme, että tyttö onkin allerginen. Ei ollut allergiaa vaan todettiin reuma. Ilo se on sekin kun hän huojentuneena totesi, että onnekesi se onkin reuma eikä allergia. Lääkäriä nauratti että näkökulma tuokin.
Olen viiden tytön äiti.(on poikiakin).
Mistä päättelet että lapset ovat omineet luulon että ovat muita parempia sen perusteella että eivät jostain syystä leiki lapsesi kanssa? Asuuko asuinalueellasi muita lapsia?
Meillä naapurustossa asuu oikeastaan kaikki muut perheet veeälliä paitsi yksi. Minusta on sillain luonnollista että veeällien lapset on pienestä asti kulkeneet samoissa kerhoissa, pyhäkouluissa, ramiksessa ja varmaan heillä kaverisuhteet ovat aika lujat. Jos ajattelen tätä yhtä naapuriamme jotka eivät ole veeälliä... Lapsemme leikkivät heidän kanssaan mutta... Esim.me veeäl äidit ollaan päivät kotona lastemme kanssa ja mukulat kyläilevät välillä toisissaan päivällä. Ei vl lasten vanhemmat ovat töissä ja lapset tulevat myöhään hoidosta ja ilta on yksinkertaisesti niin lyhyt ettei siinä paljon kerkeä kyläillä. Syödäkkin pitää ja nukkumaan ajoissa koulujen ja töiden takia. Olisikin kiva jutella tämän naapurin kanssa miten hän kokee asumisen meidän veeällien keskuudessa.
Vanhin tytöistämme ei jostain syystä ole saanut uskovaista kaveria paikkakunnalta. Mutta hänellä on ystävä joka ei ole vl. Tämä tyttö vierailee aika paljon meillä. He leipovat omia juttujaan ompelevat vaatteita, harrastavat koiria molemmat jne. Joskus vitsailen tälle tytölle kun hän tulee meille missä ääntä ja touhua riittää, että onko rauhottavat mukana. Hän vaan tuumaa, että tämä on ihanaa vaihtelua minulle. (asuu yksin isänsä kanssa).Kirjoitan loppuun runon jonka tämä tyttö kirjoitti meidän neitille.
Meidän ystävyytemme
Sinä, ystäväni, olet minulle tärkeä.
Meidän ystävyytemme on minun maailmani pieni, tärkeä asia.
Meidän ystävyytemme tekee tästä maailmasta meidän maailmamme, sellaisen jossa juuri me voimme elää ja olla onnellisia.
En tahdo elää autiossa maailmassa, vaan kohdata sinun kaltaisiasi ihmisiä, joiden kanssa voin nauraa ja itkeä, pujua ja olla hiljaa, saada voimia ja uutta uskoa, istua iltaa ja herätä kohti nousevaa päivää.
Meidän ystävyydestämme minä en luovu. sillä ilman sitä täme ei olisi meidän maailmamme.
(Pieniä sanoja ystävälle-kirjasta)
Vastaan vain omasta puolestani. Ja ei se aina ole niin selvää, että vl lapsellekkaan riittää kavereita toisista veeällistä. Minusta on silti tärkeää että on kavereita. Kaikenlaisia.
Todella harmi pienen tyttösi puolesta jos ei "mahdu" leikkeihin mukaan. Kannattaisiko kuitenki jutella vanhempien kanssa?
Kun sanoit ettei tytöllesi riittänyt uskovaista kaveria niin oletko tutkinut tuon tytön kaverin sielun tilan että saattaisko sitenkin olla uskovainen tyttö vaikkei olekaan SRK:n jäsenkirjaa takataskussa?
Uskovaisuus ei vaadi vl-passia.
Sieluntilan tutkija en todellakaan ole eikä minulla ole sitä henkien haistelu vekotinta joka on kuulemma jollain suunnitteilla. En tosiaankaan tiedä tämän tytön vakaumusta onko sitä vai ei. Mutta sita tarkoitin että hän ei ole vl ja meidän mukula on. Silti se ei estä ystävyyttä. Ja vaikkeivat he varmaan ole puhuneet oikestaan varmaan mitään uskon asioista kumpikin tuntuu tiedostavan fiksusti toisen rajat. Esim Joku disko oli kylällä ja vieras tyttö oli tuumannu että pyytäisin sinua mukaan mutta tiedän ettet tule. Johon meidän mukula oli sanonut etten tulekkaan.
Luulen että tämä ystävyys on tälle vieraalle tosi tärkeä. Hän tuli kouluun tänne muutama vuosi sitten sen takia vaihtoi koulua kun häntä kiusattiin edellisessä koulussa. En voi olla niin julma että kieltäisin tämän ystävyyden! ja muutenkin hänellä on eräs vakava sairaus... jne.
Luulisin tytön olevan luterilainen.
Oikeaa uskovaisuutta ja lähimmäisenrakkautta. Kunpa vl:t noin yleensäkin olisivat kaltaisiasi. Ajattele, nämä kaksi tyttöä ymmärtävät yhdessä ehkä enemmän kuin moni aikuinen...
Meilläpäin olen erityisesti kannustanut omia lapsiani ottamaan kaikki mukaan ja varsinkin sen ei-vl:n tytön. En ole koskaan törmännyt elämässäni siihen, että ei-vl:n kanssa ei saa leikkiä (olen ollut lapsuudestani asti vl). Olen siihen kiinnittänyt kasvatuksessani erityistä huomiota, ettei erotella ihmisiä ei-vl:n ja vl:n kaveeraamalla vain samankaltaistensa kanssa. Minulla on ala-asteikäisiä lapsia.
En ole vl mutta lapsena mulla oli vl-kavereita, jotten kans sai leikkiä pihalla, muttei niitten kotiin sisälle saanut mennä. Joskus ne kävi meidän kotona leikkimässä ja halusivat aina katsoa tv:tä, mutta meidän äiti sitten sanoi, ettei katsota, kun naapurin lapset eivät saa katsoa. Kun oltiin isompia sain muuta kautta kuulla, että oli kielletty tulemasta enää meille sisälle ja sitten murrosiässä kiellettiin olemasta kaveri ollenkaan.
Jos kotona opetetaan, että vain me olemme oikein uskomassa ja muut joutuvat helvettiin se voi varmaan pienellä lapsella johtaa tuollaiseen käytökseen, vaikka vanhemmat eivät sellaista olisi toivoneetkaan. Lapset reagoivat uskonnollisiin oppeihin usein hyvin voimakkaasti. Vanhemmiten opillinen tulkinta saattaa hiukan tasaantua, mutta olen kyllä kuullut sellaisestakin, ettei ns. epäuskolisten kanssa osata olla tekemisissä aikuisenakaan.
miettimään tätä asiaa. Olin VL ja mies ei ollut. Koin kyllä, että toiset VL:t eivät osanneet luonnollisesti suhtautua meihin perheenä. Kyllä kasvatus vaikuttaa, kun pienestä asti hoetaan, että vain me olemme oikeassa. Oikeastaan olisi ihmeellistä, jos se ns. aivopesu ei jäisi lapsen mieleen. Omia lapsiani en saanut kasvatettua, että he olisivat pysyneet uskovaisina enkä jaksanu ennää itekkään uskotella, ku en uskonut, että vain me...Niin, että kannattaisko miettiä, miten lapsia kasvattelee suhtautumaan toisiin ihmisiin. Oltais tasa-arvoisia ja tyhjät höpinät jäis vähemmälle.
Lestadiolaisvanhemmat opettavat lapsille, että ne lapset, jotka eivät ole lestadiolaisia, ovat syntisiä ja ne ovat pahoja, jotka näyttävät huonoa esimerkkiä. Eihän lestadiolaisvanhemmat hyväksy lapsilleen kuin saman uskonnon puolison, jopa valitsevat ne valmiiksi. Älä ole murheissaan lapsesi puolesta, opeta hänelle ylpeyttä, että on on yhtä arvokas kuin nämä lestadiolaislapsetkin, vaikka ne on kasvatettu ja opetettu elämästä olevia tosiasioita väärin.
Kaikki muut paitsi meidän Ry:n ihmiset ovat katkeria ja muutenkin syntisiä, niiden kanssa ei leikitä!
Lapsesi on syntisen ja epäuskoisen lapsi, joten ei hänen kanssaan siksi voi leikkiä. Vl:illä on ihan omat päiväkerhotkin omille lapsilleen, etteivät heidän pikkuiset pahennu tavallisten uskovien lasten seurassa normaalissa päiväkerhossa.
ja kaikkea sditä sattuukin.
Vanhoillislestadiolaiset lapset leikkikavereilleen hiekkalaatikolla:
"Sinä menetkin helvettiin, koska et ole meikäläisiä. Lällälläää!!"
Vl-kodissa annettua opetusta lapsille.
Kyllä vl-lapset oikein koulussakin vaihtavat sellaiseen luokkaan , jossa on muitakin vl.a. Ainakin tällä paikkakunnalla on heilla.käytäntö että vl.t ovat keskenään. Heitä kielletään leikkimästä ei-vl lasten kanssa. Olipa eräs vl-tyttö tiennyt ala-asteella koulussa kertoa että he saavat 12-vuotiaiksi olla muiden kin lasten kanssa, sen jälkeen vain vl-seurakuntaan kuuluvien.
Tässä koulussa kyllä ovat ala-asteelta alkaen vl-lapset omissa piireissään.
OMa tyttöni, jolla on aina ollut paljon kavereita, kävi kerran erään vl-tytön kotona, olisko ollut ehkä kolmannella luokalla silloin. Palattuaan kertoi ettei enää mene. Kertoi että siellä oli ollut hiekkaa sisällä, ja perhe söi mannavelliä. Luulen että jotain muutakin tapahtunut lie, mm. perheen isä oli ollut kotona. Olisiko oltu vihaisia jostain.
Eräs toinen lestadiolaisäiti oli väännellyt ei-lestatytölle naamaans a ja sanounut brätz -nukkien näyttävän sellaisilta. Heidän tyttönsä kuulemma leikkivät vain barbeilla-:))
Kyllä vl.t ainakin täällä seudulla kuvittelevat olevansa jotenkin muita parempia- no, luulonsa kullakin.
Muuten kielsin omaakin tyttöäni olemasta tekemisissä lestojen kanssa. On heidän elämäntapansa siksi outo ja erilainen. Minun silmille eivät lestat hypi.
##Kyllä vl.t ainakin täällä seudulla kuvittelevat olevansa jotenkin muita parempia- no, luulonsa kullakin.##
Tottakai vl:t kuvittelevat noin, koska heille opetetaan, että vanhoillislestadiolaiset ovat ainoita oikeita ja Jumalalle kelpaavia uskovaisia koko maailmassa.
Tällaisena kuninkaallisena papistona (valheellisen aivopesun tuloksena) vanhoillislestadiolaiset kulkevat elämänsä läpi, elleivät lue Raamatusta, miten asiat oikeasti ovat.
Tosi surullista. Olen pahoillani lapsesi puolesta, toivottavasti tilanne saa mukavamman käänteen!
Toisten syrjiminen ja kaltoinkohtelu tavalla tai toisella on aina väärin. Myös vanhoillislestadiolaisissa lapsissa on valitettavasti kiusaajia, mutta en nyt välttämättä lähtisi ensiksi selvittelemään taustalla olevaa syytä tai kiinnittäisi niinkään huomiota kiusaajien uskonnolliseen identiteettiin - tärkeintähän kuitenkin olisi, että kiusaaminen saataisiin loppumaan ja sinun lapsesi pääsisi mukaan leikkeihin. Eikö niin?
Paras tie voisi olla jutella lasten vanhempien kanssa, ilman että keskusteluun tarvii sotkea mukaan uskonkysymyksiä. Kertoisit, että oma lapsesi haluaisi leikkiä ko. tyttöjen kanssa mutta joutuu aina ulkopuolelle ja on luonnollisesti hyvin surumielinen tästä. Kyllä minä uskon, että ratkaisu löytyy asiallisesti keskustelemalla.
Myös vanhoillislestadiolaisissa lapsissa on kiusaajia, mutta niin on monessa muussakin porukassa. Minulle on opetettu, että kaikki lapset ovat uskovaisia riippumatta siitä, onko kotiväki uskomassa. Samalla tavalla opetan omille lapsilleni. Heille olen myös kertonut, että on eri tavoin uskovia ihmisiä eikä meidän tehtävä ole määritellä kenenkään uskovaisuutta - plus, että jokainen ihminen on ihan yhtä arvokas. Toistaiseksi tämä on riittänyt, mutta toisaalta lapsemme ovatkin alle kouluikäisiä.
En usko, että kukaan normaali ja täysjärkinen aikuinen neuvoo tieten tahtoen lapsiaan kiusaamaan toista tai jättämään ketään ulkopuolelle. Voihan totta kai olla, että joku ei halua lastensa leikkivän ns. epäuskoisten kotien lasten kanssa, mutta minä en kyllä sellaista ajattelutapaa ymmärrä (jo yllä mainituista syistä).
Tule kertomaan, miten tilanne etenee.