Haloo muut paniikkihäiriöiset?Miten te pystytte matkustamaan bussilla, junalla, laivalla ja lentokoneella?Kun itse ajattelinkin näitä matkustustapoja, niin paniikki meinaa tulla.
paniikkihäiriöisen matkustelu
oinas
12811
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
olen itse kärsinyt paniikista n.10v matkustelu on hirveää mutta nytten on tullut asenne että niihin on vaan mentävä miten muuten tauti paranis
jos pyörryn niin sitten pyörryn kivaahan se ei ole mutta sen kanssa on opittava elämään näihin tilanteisiin täytyyvain mennä jos ei mene ei ikinä pääse asiasta eroon koska se on opittu tapa
kevään jatkoja
t.mari
Älä anna paniikkihäiriön häiritä elämääsi. Ei muuta kuin täysillä vaan jokapaikkaan.
"HEI KOHTALOTOVERI!"
Olen miettinyt ihan samaa....Enne kävin etelässä ruotisn laivalla....nyt en uskaltaisi mennä lentokoneeseen muuta kuin nukutettuna!
No ajatellaanpa, että bussiin voisin mennäkin, pysäkkejä noin kahden minuutin välein, juna pysähtyy n. puolentunnin-tunnin välein, mutta laivalle tai lentokoneeseen??!!
Lentokoneessa tai laivalla ei näitä pysäkkejä ole ja matka saattaa laivallakin kestää 12 tuntia, eikä poispääsyä ole.
Näin minä ajattelen...eli olen aika pahassa noidankehässä, mutta minkäs teet, en uskalla niin en uskalla! Helppo se on jonkun muun sanoa, että sekun menet, mutta kun se ei helppoa ole.
Tuttavallani on kauhea lentopelko. Olivat kaverinsa kanssa lähdössä etelään ja tämä lentopelkoinen meinasi viimetipassa perua matkansa. Ei kuitenkaan perunut ja lähti reissuun. Veti kännit ja sammui lentokoneessa. Matka meni siis ok, kännistä huolimatta. Mutta, viikko etelässä meni pilalle, sillä hän odotti ja pelkäsi kotimatkaansa koko loman ajan....minulle kävisi luultavasti samoin ja sen takia olenkin "päättänyt" etten reissuihin lähde vaan sisustan ennemmin niillä rahoilla vaikka asuntoani, vaikkakin kiva olisi tällaisena aikana etelän aurinkoon matkustaa.
Pelko olisi vaan voitettava, mutta kun ymmärrän sinua niin hyvin ettei se niin helppoa ole. Ehkä kannattaisi hakea apua?
Onko sinua kutsuttu mukaan esim. laivalle?
Mitä sanot syyksi kun et voi lähteä pelkosi takia?
Itse sanon etten uskalla lähteä lentokoneeseen / laivaan, mutta ystäväni eivät sitä varmaankaan ymmärrä kuinka vakavasti asiaa pelkään!
En edes suunnittele enää matkalle lähtemistä, kun lähdön odotus jo ahdistaa melkein kuoliaaksi. Miksi maksaa sellaisesta, mistä ei kuitenkaan voi iloita. Yksin kulkeminen on oikeesti pelottavaa kun on niin pöllönä ettei näe opasteita eikä älyä vaikkapa mistä napista ovi avataan.Hulluimpia pelkojani on se, etten tajua mistä ovesta tuntemattomaan isoon rakennukseen mennään sisälle.
Onko autolla ajamiseen liittyvät pelot paniikkihäiriötä vai muuta ahdistuneisuutta? Pitkille matkoille en enää uskalla lähteä yksin ollenkaan. Jos on liukasta tai vilkas liikenne pelkään kuollakseni. Pysäköititalot ovat kauheita, varsinkin monikerroksiset. Kun vien auton konepesuun, joudun pyytämään paikalle jonkun pysäyttämään koneen, että voin tulla ulos autosta. Olen 50 , pelot lisääntyy koko ajan ja rajoittavat elämää. En jaksa taistella niin kuin nuorempana vaan vältän vaikeita tilanteita. Varmasti on olemassa lääkkeitä jotka auttaisivat, mutta en halua olla puuduksissa. Onko ketään toista yhtä pölhöä!!!?
Sinä pelkäät sitä että et pysty hallitsemaan itseäsi.
Paniikkihäiriö ei ole vaarallista, eri asia kuin esim. sairaskohtaukset.
Tärkeintä on että pystyt rentoutumaan ja sulkemaan muut ajatukset pois, jotka
pahentavat tilannetta. Omien tunteiden hallitseminen on kaiken A ja O siinä tilanteessa.
sulla ei ole varmaankaan paniikkihäiriötä, koska kun se iskee todella kovaa, niin siinä on tunteiden hallinta kaukana!
Paniikkihäiriöön on olemassa hoito ja lääkitys. Ei se ole mikään ongelma.
Kokeilin tammikuussa seronilia 3 viikkoa, mutta se tuotti minulle pahemman ahdistusoireen. Luulen, että annostus oli minulle liian suuri, mutta lääkäri ei uskonut.
No mä olen syönyt 3 kuukautta Zoloftia ja käynyt 4 kuukautta psykologilla, mutta ei se paniikkihäiriö minnekkään katoa.
Mä olen saanut seronilista hyvän avun paniikkioireisiini. Mutta en viikossa, kahdessa tai kolmessa. Vasta kahden-kolmen kuukauden kuluttua nuo lääkkeet näyttävät todellisen tehonsa.
Hei riitta,
jos olisit lukenut lääkkeen mukana tulleen paperin olisit huomannut siellä selvällä suomen kielellä tekstin joka kertoo, että lääkitys saattaa alussa voimistaa oireita joihin sitä otetaan... hassua, mutta totta.
Maltti on valttia !
Mä kävin 5 vuotta psykologilla ja cipramilia olen syönyt 3 vuotta, mutta kokonaan paniikkihäiriö ei ole vieläkään lähtenyt, muttta suurin osa oireista on helpottanut.Jaksamista vaan kaikille kohtalotovereille.