ujous, vaiko itsetunnon puutos, estää mut nauttimasta kavereiden seurasta ja itsestäni. kun se mitä haluais sanoo ni ei ookkaan enää niin helppoa kun sitä alkaa päässään miettii liikaa järjellä että onko tuo nyt sellasta mitä kannattaa sanoo, niin siinähän menee pää ihan sekasin, muut jo on siirtyneet asiast toiseen jo aikaa sitte, sit kakki mitä sanoo ni on tosi tökerömäistä tai konemaista kun on vissii suunnitellu mielessää koko lauseen, ettei vaan sanat suuhun juuttuis tai et kun munki pää on nii hidas ni mun ajatus saattaa katketa ihan kokonaan ja sit on pitkä hiljasuus ku mietin et mitäs mitäs olinkaa puhumassa ja sit en enää osaakkaan kertoo juttuu loppuu kun pää tyhjää täynnä ja tulee ihan dorka olo...
kauheen juttun tullu semmostkii et en usko et jotku ihmiset haluu mun kanssa olla tai ainakaan liian läheiseks ystäväks alkaa, kun en nyt vaan ehkä oo niitteen kaverityyppiä, vaikka loppupeleist ei mussa ole mitään vastenmielistä tms. että mutta se on mun oma ajattelu ja et on vaikeet ku ei voi vaan rennosti olla kaiffojen kans ku pitää ajatella järkevästi ja on nii epävarma olo itestä koko ajan...low self confidence...yeah, right.
kauheen juttun tullu semmostkii et en usko et jotku ihmiset haluu mun kanssa olla tai ainakaan liian läheiseks ystäväks alkaa, kun en nyt vaan ehkä oo niitteen kaverityyppiä, vaikka loppupeleist ei mussa ole mitään vastenmielistä tms. että mutta se on mun oma ajattelu ja et on vaikeet ku ei voi vaan rennosti olla kaiffojen kans ku pitää ajatella järkevästi ja on nii epävarma olo itestä koko ajan...low self confidence...yeah, right.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla on ihan sama. Mietein kauheen tarkkaan mitä aion sanoo. Ja sitten päädyn siihen, että ihan typerältähän se kuulostas, enkä sano.. Ei mulla tätä ongelmaa oo ihan parhaitten kavereitten kanssa, mutta muitten kyllä. Ja nää muutkin voi olla mulle ihan käytännössä läheisii..
Mutta vanhemmiten olen alkanut oppimaan suhtautumaan ujouteeni erilailla (ainakin toisinaan).. Oon ajatellut, että mitä v: tä se mua haittaa, jos oon joidenkin mielestä tyhmä tms. sen takia että en kälätä koko ajan. Kun kuitenkin tärkeimoien ihmisten seurassa oon ihan "normaali"!
Eli mun pointti oli se, että kyllä ujoutensa kanssa oppii elämään! Ainakin mä yritän! :)
Keskustelun vaikeuteen liittyy minunkin ujouteni. Kahdestaan jonkun kanssa pystyi kyllä keskustelemaan, mutta siihenkin liittyi aina pelko, että entäs jos juttu loppuukin.. Siksi piti mielellään etäisyyttä kavereihin, jotta riittäisi juteltavaa. Puhuminen ei onnistunut lainkaan, jos oli enemmän kuin yksi kuulija. Yritin vain kuumeisesti miettiä jotain riittävän älykästä sanottavaa noin suurelle seurueelle, ja jos kekseinkin, niin juttu meni jännityksestä johtuen tylsäksi muminaksi.
Puhuin imperfektissä, mutta se ei tarkoita, että olisin parantunut. Vähätkin ystävät jäi muutossa taakse, enkä ole puhunut ihmisille ... umm ... vähään aikaan. Ujouskin on pahentunut. Olen vakaalla tiellä laitoshoitoon, ei sitä ihan ilman ihmiskontakteja kukaan selviä. Joten pitäkää kiinni niistä muutamista ystävistänne.
Mullakin on liiallinen itsekritiikki. Ei uskalla sanoa mitään kun pelkää sen kuullostavan hölmöltä. Ajattelin että sitä pitää vain totutella puhumaan vaikka vähän hölmöjäkin. Eihän sitä kukaan voi virheetön olla.
Mulla ei juurikaan kavereita ole, mutta tuolla chatissa olen jotain möläytellyt. En oo siihen kuollu vaikka kovasti jännitti. Ehkä sitte oppii olemaan jännittämättä. Siihen tosin menee aikaa.
Jos ihmiset nauraa mun jutuille niin ehkä täytyy vaan ajatella että ne nauraa niinku oisin kertonu hyvän vitsin. Ainakaan tuota chattailua mä en osaa kovin vakavasti ottaakaan.
Mulla on sama ongelma.. Tai kyllä kaveripiirissä saa sanoja sanottua, mut sitte jos paikalla on jotain vähemmän tuttuja niin pysyttelen hiljaa.. juuri siksi kun tuntuu että omat jutut olis jotenkin typeriä.. mut hei pakko elää asian kanssa ja hyväksyä se. Se siinä vaan häiritsee että jotkut saattaa leimata sen takia jotenkin syrjäytyneeksi, kun on niin hiljainen :-/
...kannata välittää, tai suurennella asiaa. Sillä monet, jotka taas sanoo mitä sylki suuhun tuo, ajattelee ihan samoin!!! Että olipas taas typerää, olisinpa pitänyt pääni kiinni...mutta kun sanat vain pulppuaa pihalle, eikä ehdi estää... Parempi siis lyödä vitsiksi koko juttu!
jos olisit rumempi kuin petolinnun perse aamupaskan jälkeen niin et uskaltaisi näyttää naamaasi kuin kerran viikossa postinkantajalle ja silloinkin pipo päässä. ujous ei oo mitään siihen verrattuna mitä ns. kummajaiset saavat kestää. ei ole työtä ei mitään. tekisi vaan mieli ampua ittensä pillun päreiks pitkin männikköä. siihenhän se sitte loppuis tää iänikuinen kituutus.
...ei muuta, niin voi ottaa voimaa perisuomalaisesta vahingonilosta...aina joku, jolla on asiat vielä surkeammin :-))
Aurinkoista kevättä!