Sain eilen kuulla viimeisimmän raskauteni päättyneen taas alkuraskaudessa, viikolla 6, kuten edellisetkin kolme raskautta.
Ensimmäinen raskaus oli oli luomu, toinen clomiraskaus, kolmas IVF-raskaus ja tämä viimeisin PAS-raskaus. Ja kaikki siis päättyneet heti alkumetreillä. Kaikki mahdolliset testit on tehty, tutkittu (ja viimeisimmässä raskaudessa myös lääkitty) verenhyytymistekijät, kromosomipoikkeavuudet meiltä molemmilta, vasta-aineet normaalit (varmuuden vuoksi estolääkitys) jne. Alkiot ovat olleet hoidoissa aina erinomaiset ja limikset hyvät. Ikää minulla on nyt jo 40 vuotta, ensimmäisen keskenmenon aikoihin 37.
Tässäkö tämä nyt oli? Kannattako enää edes yrittää koska seuraavakin raskaus varmaan päättyy keskenmenoon? Onko kellään omakohtaista kokemusta siitä, että näinkin monen keskenmenon jälkeen on vielä raskaus loppun asti kestänyt?
Kaipaisin kovasti vertaistukea ja toivoa tulevaan! Kiitos kovasti jo etukäteen, jos joku viitsii vastata.
Ensimmäinen raskaus oli oli luomu, toinen clomiraskaus, kolmas IVF-raskaus ja tämä viimeisin PAS-raskaus. Ja kaikki siis päättyneet heti alkumetreillä. Kaikki mahdolliset testit on tehty, tutkittu (ja viimeisimmässä raskaudessa myös lääkitty) verenhyytymistekijät, kromosomipoikkeavuudet meiltä molemmilta, vasta-aineet normaalit (varmuuden vuoksi estolääkitys) jne. Alkiot ovat olleet hoidoissa aina erinomaiset ja limikset hyvät. Ikää minulla on nyt jo 40 vuotta, ensimmäisen keskenmenon aikoihin 37.
Tässäkö tämä nyt oli? Kannattako enää edes yrittää koska seuraavakin raskaus varmaan päättyy keskenmenoon? Onko kellään omakohtaista kokemusta siitä, että näinkin monen keskenmenon jälkeen on vielä raskaus loppun asti kestänyt?
Kaipaisin kovasti vertaistukea ja toivoa tulevaan! Kiitos kovasti jo etukäteen, jos joku viitsii vastata.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tutulta kuulostaa. Myös minulla mahtui vuoden sisään neljä keskenmenoa. Puolet raskauksista saatiin aikaan clomeilla. Päättyivät viikoilla 6-7, yksi meni 10. asti.
Meillä tuntuu tällä hetkellä, että uusia keskenmenoja ei jaksettaisi. Joku päivittäinen lääkitys saattaisi kuulemma auttaa raskautta jatkumaan, mutta kuinkahan suurella todennäköisyydellä. Jos raskaaksi vielä tulisi, niin joka hetki pelkäisi :-(
Ei millään pahalla, mutta kyllä tuossa minusta luonto puuttuu aikalailla ja rajusti peliin. Ei 40 vuotiasta naista ole enää tarkoitettu lapsia tekemään. Surullistahan se on mutta onko pakko taistella luontoa vastaan?
äitini äiti sai äinini 44 vuotiaana äitini sai viimeisensä 40 vuotiaana ja minä odotan kolmattani nyt 42vuotiaana...
Ja tiedämpä monta muutakin "vanhaa" synnyttäjää, jotka ovat ihan terveitä lapsia saaneet.
koko ajan, mutta en usko että se siltikään kovin luonnollista on. Ei 40 enää pikkulapsen kanssa jaksa kuten nuori äiti, ja kun lapsi on parikymppinen niin äiti jo eläke iässä, mummojen kuuluu olla eläkeiässä eikä äitien.
Ja väitän että monen vanhemman lapsettoman ihmisen lapsettomuus johtuu juurikin iästä. Nainen on hedelmällisimmillään 20 vuotiaana, se kertoo jo sen että luonto on tarkoittanut lapsien teon aloitettavan silloin.
voi sada lapsia, jopa kaksosia. onko tutkittu kohtu. kohtuhan alkaa kasvaa n. viikolla kuusi. pystyykö kasvamaan ja miksi ei, jos ei.
Kiitos vastauksistanne.
Sitä minä itsekin mietin, että onko tässä enää mieltä jatkaa? Mutta sydän vaan ei olisi valmis vieläkään luovuttamaan. En muuten ollut 40 v. kun ensimmäisen keskenmenoni 4 v. sitten sain, tämä ikä tuli täyteen vasta 2 kk sitten...
Mulla oli tässä raskaudessa tukena hepariini (otetaan piikki joka päivä), eli verenohennuslääke, joka saattaa auttaa alkuraskauden keskenmenoihin (todettu häikkää veriarvoissa), mutta minua se ei valitettavasti auttanut. Lisäksi söin kortisonia hylkimisen estämiseksi, mutta sekään ei auttanut. Ilman uusia kikkoja tuskin kannattaa jatkaa, edessä lienee vaan uusi km.
Voimia teille kaikille, kohtalontoverit! Ikävää huomata, että meitä on näin paljon!
millä perusteella ne määrättiin (mitä tutkimuksia jne) ja miten nuo hoidot muuten vaikuttivat ja mitä maksoivat? missä vaiheessa sitten tuli keskenmeno? suositeltiinko silti hepariinihoitoa uudestaan?
Mulle tehtiin paljon verikokeita ja niissa loydettiin geenivirhe DNA-ketjussani, eli ns. MTFHR. Tama altistaa veritulpille, joihin on suvussani useita henkiloita kuollutkin. Sinallaan tama geenivirhe ei valttamatta vaadi muuta hoitoa kuin B6- ja B12- vitamiineja seka foolihappoa suurina annoksina (yli 10 kertaiset maarat normaalisuosituksiin verrattuna), mutta se voi siis altistaa verentukoksille istukan muodostumisen aikoihin (rv 6) seka raskauden aikana muutenkin. Tasta syysta siis sain hepariinilaakityksen, joka tuli aloittaa heti plussan saatuani.
Tuo kortisoni maarattiin ns. varmuuden vuoksi, vaikka testeissa ei suoranaisesti saatu tulokseksi sita, etta elimisto hylkisi alkiota. Olen nyt syonyt sita 3 hoidon aikana, joista vain tama yksi on johtanut raskauteen, eli tuskin sekaan on parantanut mahdollisuuksiani.
Itse alan olla valmis luopumaan naista hoidoista. Olemme jo olleet vuoden adoptiojonossa ja minusta tuntuu, etta perheemme tulee kasvamaan tata kautta. Kaytamme varmaan viela pakkasessa olevat alkiomme, mutta sitten alkaa raja hoidoissa tulla vastaan. Uusia keskenmenoja en enaa halua kokea.
Kaikkea hyvaa teille kohtalontoverini! Toivotan teille sydamestani parempaa onnea seuraavissa raskauksissanne!