Olen tilanteessa että tulin vahingossa raskaaksi ja esikoiseni olisi lapsen syntyessä 1v 5kk. ensin aattelin että ihan ok, mutta nyt olen ikäänkuin masentunut, koska pelkään miten pärjään kahden kanssa. Jopa kamalimpia ajatuksia on päässäni. Alitajuisesti tiedostan että tulen joumaan tosi koville, saatan masentua. Esikoisen kanssa on mennyt ihan hyvin, ei mitään kamalaa uupumusta, mutta nyt tuntuu etä en voi hänestäkään iloita. Miten te olette selvinneet kahden pienen kanssa?
tulevaisuus pelottaa
nnnnnnn.....
9678
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
abortti mahdollista?Siis tarkoitan pystyisitkö tekemmään?
Mieti sitä vaihtoehtoa.
Onko isä kuvioissa mukana?Miettikää yhdessä.
Takuulla tulee olemaan raskasta.Mieti tarkkaan.
molemmat vaihtoehdot. Tiedä että ratkaisu on minun. Mutta voinko elää sellasen asian kanssa loppuelämän, tarkotan siis abortin. Onko se jaksaminen vaan tarpeeks iso syy tehdä se. Onko joku ollut samassa tilanteessa.
ja voin kertoa sinulle että etu se on kun on tosella kaveri. Leikkivät keskenään, eikä sinun tarvitse viihdyttää kokoaikaa.
Vaatteet menee peräkkäin.
Ehdottomasti lämpimästi suosittelen.
olen kahden lapsen yh äippä. Lapsillani on ikäero alle vuoden. Voin sanoa, että välillä on raskasta, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että sekin on osaksi itsestään kiinni. vanhempi lapseni on nyt 6v. ja olen 5v. ollut totaali yksinhuoltaja. Kuudessa vuodessa ole opiskellut itselleni ammatin ja toiseen valmistun 2 vuoden päästä. Yksin olen perhettäni pyörittänyt, hoitanut siihen samaan syssyyn opiskelut ja ajoittaiset työt. En voi sanoa, etteikö raskasta olisi välillä ollut, mutta kaikesta selviää.
Olen sitä mieltä tosiaan, että suureksi osaksi se on itsestä kiinni. luokallani on äitejä, joilla on joko 1 lapsi, tai lapset isommalla ikäerolla kuin itselläni ja heillä on mies mukana pyörittämässä arkea. Silti heillä on (puheistaan päätellen) "raskaampaa" kuin minulla. Pitää vain muistaa, että asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen, eikä stressata vähäpätöisistä asioista.
tai saatat olla oikea superäiti. Otan just aika raskaasti kaikki yövalvomiset, joita on välillä ollut.En tahdo kestää unen puutetta. Pitäisi oppia rennompi asenne tuohon hoitamiseenkin. Tämä on tosi raskasta tämä miettiminen nyt kun en ole kellekään voinut kertoa. Pitäisi saada jostain rohkaisua. En tiedä voisinko sitä aborttiakaan tehdä loppujen lopuksi.
olen vain äiti. Oppia ikä kaikki =) olen ollut enne perfektionisti tiettyjen aisoiden suhteen, esim. siivous! Ajan kanssa on oppinut laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Itse olen huono nukkumaan, ollut aina. Valvomiset pistää kiukuttamaan jne. Mutta oppia ikä kaikki siinäkin! Kullä sitä oppii rennommaksi, kunoikein haluaa ja harjoittelee. Mutta älä vain kuvittele että se tapahtuisi yhdessä yössä! Hiljaa hyvä tulee!
Kahden nuorimman lapseni ikäero on 1v 4kk.
Minä selvisin heidän vaippaiästään - tosin suuri kiitos siitä kuuluu omalle äidilleni, joka auttoi minua mieheni ollessa paljon työmatkoilla.
Minusta on ihan tervettä miettiä omaa jaksamista - usein juuri liian ruusunpunaiset kuvitelmat etukäteen aiheuttavat niitä suuria pettymyksiä, jotka sitten masentavat.
Unenpuute on kyllä todellinen ongelma, ja ehkä voit jo etukäteen varautua pyytämällä ystäviä tai sukulaisia apuun, jotta saisit riittävästi lepoa.
Minulla kävi hyvä onni, sillä kumpikin tytöistä on ollut terve, ja he tulevat loistavasti juttuun keskenään. Eli ihan vauvaiän jälkeen ei ole vanhempia leikkeihin seuraksi kaivattu :)
Teet minkä ratkaisun hyvänsä, toivon sinulle voimia!
etukäteen murehdi, elämällä on taipumus viedä omia virtojaan, suunnittelit tai et. Varmasti tulet pärjäämään kahden pienen kanssa, luota vain omiin kykyihisi äitinä ja vanhempana =) Päätös on yksin sun ja sen päätöksen kanssa "joudut" elämään lopun ikääsi, oli se sitten kumpi tahansa.
sama ikäero meillä vanhimmilla joten nähty ja koettu. Siihen voi vain heittäytyä mukaan ja antaa mennä. Vuosi luistaa kuin hetkessä ohi ja elämä on yhtä aamun aloitusta ja päivän lopetusta, unelmaa etttä saa nukkua..
Eli älä stressaa millään millä ei ole väliä ihan oikeasti. Kahden pienen kanssa elämä on ihanan kamalaa! Mene päivä kerrallaan ja se riittää. Kohta vauvakin on jo iso taapero ja sitten kaikki onkin ohi, se on pieni hetki olla se nyytti joten nauti siitä kunnolla.
Puolison rooli on aika ratkaiseva eli jos alkaa marista ja syyllistää kodinhoidolla yms niin se kyllä käy raskaaksi jos lasten kanssa on paljon ohjelmaa. Meillä ainakin vauva nukkui huonosti monesta eri syystä joten väsymys oli ainainen. Muutenkin oli hoidettavaa siinä mukulassa ainakin neljä kertaa enemmän kuin esikoisessa. Siinä vaan pisti tärkeysjärjestyksen peliin ja menoksi.
Jos tuli vieraita eikä ollut pullaa niin tehtii lättyjä tai vohveleita ja sitten niitä vieraita alkoi olla enemmän ja enemmän.. Jos sohva oli täynnä pyykkiä niin fiksu viikkasi niitä jutellessa ja sai istuintilaa itselleen samalla jne. Vauvan annoin ilomielin syliin ja sain hetken lepuutella ja vaikka tyhjentää sen tiskipöydän samalla... se on siis se oma asenne ja vähän ympäristönkin?
Sitä aikaa ja siitä selviämistä muistat vielä moneen kertaan jälkeenpäin kaiholla kun ei tarvinnut isoja suunnitella kun kaikki meni aina mönkään tai ainakin aikataulu petti. Neuvolareissukin oli iso seikkailu..
Vinkkinä; jos isolal on tutti ja tuttipullo niin vaihtakaa ajoissa erilaisiin kuin vauvalla jotta ei tule sekaannuksia. Vauvan sänky myös esiin ajoissa ja sinne ei ole asiaa mennä ja jos isompi on pinniksessä niin se pitää saada välillä pois niin ettei se mene suoraan vauvalle. On huomattavasti helpompaa kun on pienen ja vauvan jutut erikseen eikä lapsi tunne kilpailua tai riistoa vauvan takia. Monella on hyviä kokemuksia vauvanukestakin eli isommalle oma vauva hoidettavaksi siihen rinnalle ja muutenkin hommaan mukaan jos tuntee mielenkiintoa.