chat on muuttunut ikäväksi

Istuu vähän joka ikäryhmän huoneissa.
Minäkin joskus seurailen vaan ja ihmettelen.
Rekatut ei edes tervehdi niillä oma piiri jotka halitaan ja pusitaan.
Kiva olisi joskus mielipiteitä vaihtaa,
jos porukkaan huolittasi.
Onneksi niitä voi vielä ystävien kesken
naama naamaa vasten vaihtaa.
Chat ei ole minun paikka,pitäskö sanoa : Onneksi!

Minä olen aivan samaa mieltä asiasta. Minusta on ollut kauheinta, kun aletaan epäillä, että sinä et ole sama ihminen yms, ja haukutaan vielä lisäksi, vihjaillaan ja jos kysyt ei anneta vastausta. Minä olen aina pystynyt sanomiseni sekä tekemiseni vastaamaan, mutta tuo syyllistäminen tuolla on jotain käsittämätöntä.

Näillä ihmisillä ei ole mikään muu mielessä kuin oman egon nostaminen ja saada toiselle pahamieli.

Senkin olen huomioinut, että yöllä on se pahin sisäpiiri, sinne ei ole tuntemattomalla mitään asiaan, sitä hallitsevat mennentullen samat nikit ja ivaantuvat vaan jos joku vieras jotain kommentoin.

Mielestäni, me kaikki tulemme samanarvoisina sisälle chattiin, mutta sitä me emme ole enään sitten,kun olemme keskustelussa, uusi on uusi ja hiljaisempi ihminen ei koskaan pääse juttuun, koska ylen täyttävät nämä ainaiset *käkättäjät* sekä pahantuulen *linnut*.

Minä olen huomioinut senkin asian, että tuolta 50 on kadonnut hiljakseen monta fiksua keskustelijaa, joiden kanssa oli todella mukava jutella ylellä niinkuin kaapissakin, no hekin varmaan kyllästyneet tuohon toimintatapaan.

Me emme pysty kukaan sitä chattia muuttamaan, vaikka kuinka täällä kirjoittaisimme, ainut, että tämä on viestintä , että jotain on vialla. Muutoshan lähtee meistä jokaisesta itsestämme, ja jokainen jos vähän parantaisi omia sanomisiaan, niin siitähän se muuttuisi koko chatin toiminta.

Tiedän, että tästäkin vetävät eräät herneen nenäänsä, mutta ne ketkä vetävät, tuntevat silloin kipua sisimmässään, olenko tehnyt jotain väärin.

Pitäkää toisista huolta.
Lähetän lopussa terveiset, jos joku tuttuni, jota jäin kaipamaan lukee tämän. *Kummuille ei tuuli käy, eikä sua enää näy*

Minäkin aikanaan nautin käydä 50 :ssa. Henki oli hyvä ja ihmiset asiallisia tai leikkisiä. Hyvällä mielellä sieltä poistui tullakseen taas takaisin.

Nyt on käynyt niin, että ilkeilijät ovat saaneet mellastusvallan, fiksujen vaietessa tai poistuessa.

Erikoisesti on ikävä muutamaa hyvää tyyppiä. Iloisia persoonia, toisensa huomioon ottavia ja kunnioittavia. Kun he huoneeseen tulivat, mieliala nousi ja juttu rupes pulppuamaan. Ei ole enää näkynyt. Sääli. Pelto jäi pakanoille.

Yli 50 kymppiset varmasti omaavat niin paljon elämänkokemusta ja itseluottamusta, että tulee vaan selkeästi tuoda esiin räyhähengille, että tyylinmuutosta tai pihalle. Chat voisi olla voimavara, piristys sen myrkkyruiskeen tilalta, mitä sieltä nykyisin saa.

Pysyn siis poissa.

jos nämä keljut tyypit nimettäis ihan suoraan ja julkisesti näillä palstoilla.

Kun etukäteen tietää, kuka kukin on, osaa suhtautua näihin panettelijoihin, loukkaajiin ja solvaajiin, kun kura roiskuu pärställe. Tämä auttais niitä satunnaisia ja harvemmin kävijöitä, jotka vielä osaavat tervehtiä ja hymyilläkin, jutella normaalisti... kunnes chatin negatiiviset osanottajat tekevät kaltaisekseen ))

Normaali reaktiohan on loukkaantuminen, mielensä pahoittaminen, poistuminen. Mutta kun tietää, että tämä/nämä tyypit ovat tällaisia sivitymättömiä puukottajia, iskuilta on voima pois.

Chat-huoneita on vaikka kuinka paljon, onko pakko mennä kerta kerran jälkeen samaan tupaan?

Itse tulin innolla viettämään joutilasta aikaani sättiin muutama kuukausi sitten. Aluksi tietysti olin innostunut ja hauskaakin oli. Aloin huomata ilkeilyä, pahansuopaisuutta, mollausta. En niinkään itseäni kohtaan, mutta ilmapiiri teki minusta nopeasti varovaisen, jopa lähestymään ketään. En ole ujo ja tulen monenlaisten ihmisten kanssa toimeen. Osaan keskustella, kuunnella ja omia kokemuksia on elämästä vaikka millä mitalla jakaa.
En halunnut mihinkään "sisärenkaaseeen" mukaan enkä leimautua johonkin huoneeseen, vaan ikäni mukaisesti saatoin vierailla jopa 60 -huoneessa.
Ikävintä, mitä itse huomasin oli monta nikkiä samalla henkilöllä, joista myös minua varoiteltiin. Ilkeydet, takaa-ajo, ja eri vierailijanikeillä lähestyminen sai minussa aikaan epäluottamuksen tunteen. Toki ymmärrrän, että joukossa on aina joitakuita, jotka ovat häritsemässä. Mutta kun koko ilmapiiri tulee sellaiseksi, että pitää yrittää piiloutua jonkun kanssa punaiselle tai lähteä pois, ei se minusta ole enää muuta kuin itsensä kiusaamista.
Yli 50v,,,ja murrosikäisten käytös. Onneksi oli muutamia hiljaisia ja kokeneita henkilöitä, jotka auliisti kertoivat kokemuksistaan, olin todella kiitollinen.
Paras neuvo minkä sain oli,,,,pidä tauko, kun alkaa kuumottaa. Niin tein ja silloin huomasin, että jotkut olivat huomanneet poissaoloni. Tosin niitä oli vähän, mutta eihän ystäviäkään paljon ole.
Itseni hyvin tuntien, ja nyt jo ne "pikkupiiritkin", jotka haluavat olla sättihuonenn kunkkuja tai enemmänkin joukossa on kunigattaria hoveineen, saavat minulta ola rauhassa.
Saatan poiketa silloin tällöin, Luulenpa, että terveen itsekritiikin omaavat sättäilijät tekevät samoja johtopäätöksiä. Kyllä livessä on elämä sinänsä.

Ei ole kivaa olla enää chatissä, kun aina on niitä kiusaajia. Jos kiusaajat hiljentää niin aina on joku joka niiden puolesta sanoo kiusatulle jotain. Mä ainakin itse yritän olla niistä välittämättä, mutta tuntuu etteivät he siitä huolimatta osaa lopettaa. Minusta se ei ole kivaa, kun ei voi yleisellä sanoa mitään ettei ne kiusaajat puutu siihen jotenkin. Tätä siis tapahtuu muissakin huoneissa kuin siellä 50 huoneessa.