Hyviin tapoihinhan kuuluu, että lupaa avioliittoon kysytään usein tytön isältä.. Mutta suoritetaankos tämä "rituaali" jo kun ollaan aikeissa mennä kihloihin.. vai vasta ennen avioliittoa..)
"luvan" kysyminen tytön isältä
Jepajees
174590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
siis ennen kihlautumista, pyydät siis lupaa kihlautua, (ja mennä naimisiin)
naisethan ne perheessä asioista päättää.
Kyllä mä olisin nauranut itteni kipeeks, jos mun faijalta olis menty moista kysymään.
Minun mieheni kysyi, ja olen siitä todella onnellinen.
on sen verran kyyninen koko avioliittoinstituutiota kohtaan, että on parempi, ettei tulevaisuuden kihlattuni kysy isältä kättäni, taidan pyytää ettei tuleva mieheni pyydä kättäni isältäni, koska isän vastaus ei varmaan ole mieltä ylentävää kuunneltavaa. Ei se kieltäis tietenkään, mutta ei sieltä mitään avioliiton ihanuutta kuvaavia viestejä tulisi. Ja faijahan on tietysti skeptinen, ei pelkästään avioliittoinstituutiota kohtaan vaan myös lastensa mahdollista aviooitumista kohtaan.
Minusta se on nykyään ällöttävä ja teennäinen tapa kysyä. En olisi varmaan suostunut jos minun mieheni olisi tehnyt noin.
Mielestäni on ihanaa, että on vielä miehiä jotka haluavat pitää kiinni vanhoista perinteistä. Sehän on vain suloista ja hyvää käytöstä, eikä ollenkaan noloa.
Ovatko perinteet joku itseisarvo? Ennen toimittiin näin, koska silloin vanhemmilla oli oikeasti sanavaltaa asiaan. Onko järkeä pitää yllä jotain perinnettä, jonka merkitys on jo kadonnut? Silloinhan se on pelkkää tyhjää kulissia, kun vaan halutaan leikkiä jotain ah-niin romanttista Romeota ja Juliaa.
Joten minusta se ei ole varsinaista hyvää käytöstä, mutta hauska tapa kosia se kyllä voi olla, jos kaikki osapuolet näin ajattelevat.
Totta. Ennen se ei ollut vain kaunis tapa vaan piti tosiaan kysyä ja saada se lupa... Ei kysytty vaan muodon vuoksi.
Tiestysti vielä on morsiamen ryöstöä yms. tapoja ja "perinteitä" mitkä ovat alunperin tarkoittaneet ihan muuta.
Ei missään nimessä.
Mulla toi isä ei ole oiken toimittanut tehtäviään isänä, joten siltä ei myöskään tarvi kysyä yhtään mitään.
Sitäpaitsi, toi perustuu vanhaan menetelmään missä isä on perheen pää omistaen myös tyttären ja isä luovuttaa tyttärensä toisen miehen omistukseen. Ei kiitos. En ole kummankaan omistuksessa.
Naiset naiset! Naimisiin mennessänne kumminkin haluatte joitakin rituaaleja, jotka tarkemmin ajateltuina ovat täysin typeriä.
Moni isä "luovuttaa" tyttärensä kirkossa sulhaselle edelleenkin, vaikka tytär olisi elänyt omillaan jo kauan, vaikka hänellä olisi takanaan vaikka kuinka monta (avo)liittoa.
Morsiamen valkoinen huntu merkitsee, että morsian on naimiseen vihittäessä neitsyt.
jne. Typeriä tapoja on vaikka kuinka paljon!
Ja entä polttaritavat sitten!
Suoraan Amerikoista joskus parikymmentä vuotta sitten. Paitsi ne ikivanhat suomalaisen kulttuurin siirtymäriitit, joita ei moni enää noudata.
Toi luvan kysymisperinne on niin sovinistinen ja kuvottava, että loukkaantuisin, jos kumppanini menisi sellaista tekemään. Minun isänihän ei päätä minun tulevaa puolisoani. En pidä ollenkaan tämän tradition juurista enkä symboliarvosta. En ole isäni omaisuutta. Eikä isäni voi antaa minua toisen miehen omaisuudeksi.
Itse en halua rituaaleja. Maistraatissa naimisiin, kaksi pakollista todistajaa läsnä...ei muuta. Tosin kai tuo itse naimisiin menokin jonkinlaiseksi rituaaliksi saatetaan ajatella..
Ei polttareita, ei valkoista mekkoa/huntua, ei kirkkoa, ei isää, ei sukua...
Ainoa rituaali mikä kyllä kelpaisi olisi Las Vegasiin karkaaminen..
"Ja entä polttaritavat sitten!
Suoraan Amerikoista joskus parikymmentä vuotta sitten."
Kansantieteilijä voisi todella ottaa ensin asioista selvää ennen kuin väittää täällä todeksi asioita. Vai polttarien juuret Amerikasta? Ohhoh, mikä väite.
samaa mieltä!! En ole kenenkään omaisuutta. Olen poikaystävällenikin sanonut, että mikäli avioituminen tulee jossakin vaiheessa ajankohtaiseksi, niin isältäni/vanhemmiltani ei minun kättäni pyydetä! Kukin tekee tietysti tyylillään... Sama koskee myös mm. alttarille saattamista jne..
Mun tuttu mies kerran appiukoltansa kysäisi kesken toisen jutun, että mites se olis jos me tuon teidän tytön kanssa käytäisiin ostamassa sormukset ja apellehan se vaan passasi.. Sitten vaihdettiin juttuja ja puhuttiin autoista ja moottoreista. Heh.
Koska et varmaan ihan oikeasti kysy lupaa eli menette naimisiin antoi isukki luvan tai ei niin on kai sama koska kysyt. Mutta periaatteessa pitäisi tietysti ensiksi kysyä isältä ja sitten vasta tytöltä (naiselta?). Mitä järkeä on kosia, jos ei vielä olla isukiltakaan saatu lupaa. Jos lupaa ei heru niin sitten ei mennä naimisiin eikä kosita. Ja jos lupa heltiää niin sitten kosimaan!