Kevyt kuin keiju

itse en usko että tästä sairaudesta voisi päästä eroon. kukaan ei voi nappia painamalla saada tätä pois. mutta yks tapa, millä tän saa pois rajottamasta koko elämäänsä on hyväksyä se miten ajattelee ja ihannoi laihuutta ja opettelee elämään sen kanssa. itsensä rakastamisen opettelu on kans tärkeetä.. ja siihen ei pääse, ellei oo tyytyväinen ees jotenkin itseensä ja mulla se ainakin tarkottaa sitä että on laiha. ei tarvitse kuitenkaan olla luurangon laiha ja näyttää sairaalta. syödä myöskin täytyy.. muttei liikaa ! ja senhän me tiedämme.

musta tuntuu ainakin omalta kohaltani et ainut tapa selvitä tästä on opetella syömään hallitusti ja terveellisesti ja sillee ylläpitää omaa painoa ja itsetuntoa. hallinta ja terveys. ne on mun lääkkeet !

kukaan ei oo sanonu että mä en sais olla laiha. mutta kaikki tietävät että ei myöskään saa olla sairas. laiha ja terve

enpä tiedä kirjoitti:

itse en usko että tästä sairaudesta voisi päästä eroon. kukaan ei voi nappia painamalla saada tätä pois. mutta yks tapa, millä tän saa pois rajottamasta koko elämäänsä on hyväksyä se miten ajattelee ja ihannoi laihuutta ja opettelee elämään sen kanssa. itsensä rakastamisen opettelu on kans tärkeetä.. ja siihen ei pääse, ellei oo tyytyväinen ees jotenkin itseensä ja mulla se ainakin tarkottaa sitä että on laiha. ei tarvitse kuitenkaan olla luurangon laiha ja näyttää sairaalta. syödä myöskin täytyy.. muttei liikaa ! ja senhän me tiedämme.

musta tuntuu ainakin omalta kohaltani et ainut tapa selvitä tästä on opetella syömään hallitusti ja terveellisesti ja sillee ylläpitää omaa painoa ja itsetuntoa. hallinta ja terveys. ne on mun lääkkeet !

kukaan ei oo sanonu että mä en sais olla laiha. mutta kaikki tietävät että ei myöskään saa olla sairas. laiha ja terve

Mä ylläpidän myös itseäni hoikkana syömällä sopusuhtaisesti ja liikkumalla. Jos lihoisin, anoreksia varmasti tulisi uudestaan takaisin (niin kävi muutama vuosi sitten). Joskus ahdistun kun katson itseäni peilistä, että onpas pulskan näkönen (vaikken oikeasti edes ole), mutta useinmiten näytän ihan ok:lta. Oikeastaan en edes haluaisi laihtua, en halua näyttää liian laihalta ja olla heikkokuntoinen. En ole vielä ihan täysin parantunut (esimerkiksi en pysty syömään roskaruokia), mutta ainakin melkein.. Pääasia on että hyväksyy itsensä ja voi hyvin.

enpä tiedä kirjoitti:

itse en usko että tästä sairaudesta voisi päästä eroon. kukaan ei voi nappia painamalla saada tätä pois. mutta yks tapa, millä tän saa pois rajottamasta koko elämäänsä on hyväksyä se miten ajattelee ja ihannoi laihuutta ja opettelee elämään sen kanssa. itsensä rakastamisen opettelu on kans tärkeetä.. ja siihen ei pääse, ellei oo tyytyväinen ees jotenkin itseensä ja mulla se ainakin tarkottaa sitä että on laiha. ei tarvitse kuitenkaan olla luurangon laiha ja näyttää sairaalta. syödä myöskin täytyy.. muttei liikaa ! ja senhän me tiedämme.

musta tuntuu ainakin omalta kohaltani et ainut tapa selvitä tästä on opetella syömään hallitusti ja terveellisesti ja sillee ylläpitää omaa painoa ja itsetuntoa. hallinta ja terveys. ne on mun lääkkeet !

kukaan ei oo sanonu että mä en sais olla laiha. mutta kaikki tietävät että ei myöskään saa olla sairas. laiha ja terve

Eiks sillon ois pro-ana, jos näkee anoreksian elämäntapana. Pitäsikö tästä tulla sellanen? Mä en oikeen tiiä enää mistään mitään, kun on koko ajan niin sekava. Mut sen tiedän ainakin, että laihtua mun pitää. Enkä saa lihoo yhtään enää koskaan!