En oikein tiedä mitä tekisin, joten toivon että saisin tätä kautta apua ongelmaani.
Olen kärsinyt vatsavaivoista jo pitkään, koska minulla on stressivatsa. Häpeän kovasti vaivaa, koska aina kun tulee jännittävä tilanne maha vaan yksinkertaisesti menee ihan sekaisin ja vessaan olisi päästävä. Ei ole kauhean imartelevaa mennä naisihmisenä päästelemään vessaan ja tämän takia häpeän vaivaani. Pikku hiljaa ongelmasta on vain tullut suurempi. Olen pitkään kammonnut tilanteita, jossa istutaan suljetussa tilassa esim. koulu ja elokuvat. Näissä pelkään juuri sitä että mahani alkaa möyriin ja menee sekaisin. Olen kehittäny itselleni jonkinasteisen paniikkitilan. Muutaman kerran olen alkanut tärisemään, kun olen vain niin jännittynyt siitä että mahani menee sekaisin ja joudun lähtemään kesken kaiken pois ja kaikki kattoo. Sitä olen ihmetellyt, että miten se lähteminen voi olla niin hävettävää, mutta luultavasti se johtuu huonosta itsetunnosta. Pelkään, että ongelma vaan paisuu jos en tee sille mitään, mutta en oikein tiedä mitä tehdä. Stressivatsa tulee olemaan aina osa minua. Sille ei vaan voi mitään, mutta se että pelkään niin paljon paskovani housuun että jännitän itteni ja alan tärisemään, niin se on jo liikaa. Kohta alan luultavasti vältteleen kaikkia sosiaalisiatilanteita, koska alan pelkäämään sitä että tommonen tärinäkohtaus yllättää. Tämä on hyvin masentavaa ja pistää miettimään asioita. Onko jollain ollut vastaavaa tilannetta ja mitä silloin pitäisi tehdä? Lääkkeitä en haluaisi alkaa syömään, koska tiedän mistä paniikkini johtuu. Auttaisiko joku rentoutusharjoittelu vai millaisia ehdotuksia olisi. Kaikki ehdotukset on enemmän kuin tervettulleita. Haluan kuitenkin ajatella positiivisesti ja toivon että pääsen pois tästä noidankehästä.
Olen kärsinyt vatsavaivoista jo pitkään, koska minulla on stressivatsa. Häpeän kovasti vaivaa, koska aina kun tulee jännittävä tilanne maha vaan yksinkertaisesti menee ihan sekaisin ja vessaan olisi päästävä. Ei ole kauhean imartelevaa mennä naisihmisenä päästelemään vessaan ja tämän takia häpeän vaivaani. Pikku hiljaa ongelmasta on vain tullut suurempi. Olen pitkään kammonnut tilanteita, jossa istutaan suljetussa tilassa esim. koulu ja elokuvat. Näissä pelkään juuri sitä että mahani alkaa möyriin ja menee sekaisin. Olen kehittäny itselleni jonkinasteisen paniikkitilan. Muutaman kerran olen alkanut tärisemään, kun olen vain niin jännittynyt siitä että mahani menee sekaisin ja joudun lähtemään kesken kaiken pois ja kaikki kattoo. Sitä olen ihmetellyt, että miten se lähteminen voi olla niin hävettävää, mutta luultavasti se johtuu huonosta itsetunnosta. Pelkään, että ongelma vaan paisuu jos en tee sille mitään, mutta en oikein tiedä mitä tehdä. Stressivatsa tulee olemaan aina osa minua. Sille ei vaan voi mitään, mutta se että pelkään niin paljon paskovani housuun että jännitän itteni ja alan tärisemään, niin se on jo liikaa. Kohta alan luultavasti vältteleen kaikkia sosiaalisiatilanteita, koska alan pelkäämään sitä että tommonen tärinäkohtaus yllättää. Tämä on hyvin masentavaa ja pistää miettimään asioita. Onko jollain ollut vastaavaa tilannetta ja mitä silloin pitäisi tehdä? Lääkkeitä en haluaisi alkaa syömään, koska tiedän mistä paniikkini johtuu. Auttaisiko joku rentoutusharjoittelu vai millaisia ehdotuksia olisi. Kaikki ehdotukset on enemmän kuin tervettulleita. Haluan kuitenkin ajatella positiivisesti ja toivon että pääsen pois tästä noidankehästä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mutta toisinaan tulee kovasta stressistä johtuvia pitkäaikaisia ripulikausia. Mikään ei pysy sisällä. Silloin käytän aina Tannoponia.
Kun huomaan, että tilanne alkaa helpottaa, otan Tannoponia vain silloin, kun tiedän joutuvani johonkin stressaavaan paikkaan.
Kun saan mahani rauhoittumaan, se voi olla ihan hyvä muutaman vuodenkin.
Ainoastaan kerran en saanut sitä itse kuntoon, vaan jouduin käymään lääkärillä kovien kouristusten vuoksi. Silloin söin jonkin aikaa Sirdaludia ja kouristukset loppuivat.
Kyllä minäkin aina olen tiennyt mikä mahastressin on saanut aikaan, mutta tiedän myös, ettei siihen olisi mikään rentoutumisharjoittelu auttanut.
Yli kaksikymmentä vuotta, tarpeen vaatiessa, olen selvinnyt tällä tavalla hermojani lopullisesti menettämättä.
Onneksesi et ole ainoa kenellä on tämä vaiva, se on hyvin yleinen moni ei vain uskalla siitä puhua, minullakin on. Tässä omia vinkkejä mitkä ainakin toimivat toistaiseksi vielä. Vedä ilmaa nenän kautta, suu kiinni, puhalla sitten suun kautta hitaasti ulos. Pidän myös aina mukana myntonpastilleja imeskelen niitä hitaasti rauhoittaa kummasti, juttelu toisen kanssa vie kummasti ajatukset pois vatsasta, sekä vielä luettelen mielessäni numeroita tai aakkosia niin kauan kun tunnen paniikkikohtauksen rauhoittuvan. Ottaisin itsekin rauhoitus vinkkejä mielelläni vastaa.
hyväksyä, sen, että vessaan ehkä täytyy päästä. Selvitä aina uusissa paikoissa missä vessa sijaitsee ja valitse myös istumapaikkasi niin, että voit lähteä mahdollisimman huomaamattomasti ja muita häiritsemättä. Ajattelet asian niin, että menet vessaan sitten kun tarvitsee, eihän siinä oikeasti tapahdu sen kummempaa.
Minäkin kärsin samasta vaivasta, masun saa rauhoittumaan lääkkeillä mutta toisena vaivana on, kun jännittäessä alkaa myös pissattamaan, mikä siihen vaivaan avuksi?