Monet meistä jotka olemme lähteneet Suomesta nuorina kuin minäkin mietimme aina välillä takaisinpaluun mahdollisuutta. Chateissa kaverit sanovat että kuule Paloma kulta tule takaisin kotinurkille kyllä täällä Suomessakin on elämää...ja aina välillä tuntuisi niin mahdottoman kotoisalta asua ja elää omien ihmisten parissa, puhua omaa kieltä, syödä omaa ruokaa, tuntea omat tuoksut.
Käyn Suomessa usein ja joka kerta kun olen siellä ensimmäiset viikot ovat tosi mukavat ja sitten alkaa näkyä ne asiat miksi en ole palannut: neliskanttista,jyrkkää mustavalkoista ajattelua, mielipiteitä jotka riipaisevat, särähtävät...asioita jotka tuntuvat niin väärältä.
Onko kenenkään tuttavapiirissä jotain joka olisi palannut Suomeen lähes 40 muualla asumisvuoden jälkeen? Erityisesti jos ainakin osa niistä vuosista ovat Pohjolan ulkopuolella vietettyjä? Joka olisi myös sopeutunut suhteellisen vaivattomasti?
Mitä mieltä olette?
T.
Paloma
Käyn Suomessa usein ja joka kerta kun olen siellä ensimmäiset viikot ovat tosi mukavat ja sitten alkaa näkyä ne asiat miksi en ole palannut: neliskanttista,jyrkkää mustavalkoista ajattelua, mielipiteitä jotka riipaisevat, särähtävät...asioita jotka tuntuvat niin väärältä.
Onko kenenkään tuttavapiirissä jotain joka olisi palannut Suomeen lähes 40 muualla asumisvuoden jälkeen? Erityisesti jos ainakin osa niistä vuosista ovat Pohjolan ulkopuolella vietettyjä? Joka olisi myös sopeutunut suhteellisen vaivattomasti?
Mitä mieltä olette?
T.
Paloma
Vastaukset 43
Vanhimmat
Asuuhan täällä viisi miljoonaa asukasta!
kysymys minuakin. Aika vaikea olisi vastata kielteisesti.
ja tässä taas yksi esimerkki siitä miksi ei.
T. Paloma
lukemaan otsikoa pitemmälle, tai sitten ei ymmärtänyt kysymystä.
Ei johtaa 2-0
T. Paloma
Muuta vain takaisin! Kyllä sinä sopeudut uudelleen Suomen oloihin. Kokemuksesta tiedät jo millaista on muuttaa uuteen paikkaan. Oppia tavat ja sopeutua yhteisöön. Valitse ystäväsi huolella ja seurustele vain avarakatseisten ihmisten kanssa. Siinä sitten vähitellen huomaat että ihmiset on melko paljon samanlaisia kaikkialla!
tiedän kokemuksesta että varsinkin monet ruotsinsuomalaiset muuttavat useaan kertaan edestakaisin ja sellainen muuttosirkus ei minua kiinnosta. Eläkevuodet ovat jo hieman mielessä ja puoli vuotta Suomessa houkuttelee.
2-1
Terveisin,
Paloma
ketään joka olisi noin monen vuoden poissaolon jälkeen muuttanut takaisin, mutta mikipäs ei täälläkin voisi asua, niinkuin minäkin mieheni kanssa joka tuli ruotsista muutaman vuoden asumisen jälkeen.
moneen kertaan, enkä vieläkään osaa antaa sinulle mitään neuvoa. Itselläni on tuttavia, ulkomaille pysyvästi menneitä, mutta ei paluumuuttajia.
Minusta sinä tunnut tehneen valintasi jo aikoja, koska et täällä enää viihdy. Muutenkaan minä, täysin vieras en voi ottaa kantaa sinun asioihisi.
Minulle Suomi on maailman paras paikka. Toivon, että kaikki muutkin voivat niin sanoa asuinmaastaan.
kukaan tuntematon voisi antaa minulle eläämäni mullistavia neuvoja nettipalstoilla mutta halusin vain kysellä oliko kellään samanlaisia kokemuksia, joko itsellä tai ystäväpiirissä.
Olen miettinyt asiaa ajoittain ja sitten taas en edes harkinnut vuosiin. Nyt on taas ollut ajatuksissani ja ajattelin saada jonkinlaista keskustelua asiasta aikaan.
T.
Paloma
Ps. Viihdyn kyllä Suomessa mutta aina sitten aina taas muistan miksi aikanani lähdin ja Suomi ei ole niin paljoa muuttunut...
lähti ulkomaille asumaan jo 50-luvulla. Hän usein mietti myös palaamista. Tuntui, kun häntä kuunteli, ettei hän oikein tuntenut täyttä yhteyttä kumpaankaan maahan. Täällä ollessaan aina kaipasi kotiinsa, ja siellä joskus tunsi itsensä juurettomaksi.
En tunne ketään, joka niin pitkän ajan jälkeen olisi oikeasti muuttanut. Itse olen asunut aina Suomessa, mutta matkustanut todella paljon maailmalla. Suomi on ihana maa; ihana luonto, vuodenajat, rehellisyys - sopii minun suomalaiselle luonteelleni, joka on varmaan osittain perinnöllistä, osittain ympäritön opettamaa. Se on kuitenkin totuus, ettei Suomessa osata ottaa rennosti, nauttia hetkestä, olla murehtimatta, iloita toisista ihmisistä. Toki poikkeuksia löytyy, mutta synkkämielisiähän me olemme - ja tiedämme ja osaamme kaiken. Kun tyttäreni palasi pikkukaupunkiimme opiskelemasta Espanjasta, hän oli ihan kauhuissaan siitä, missä kaikki ihmiset ovat. Muualla maailmassa ihmiset etsivät toisen seuraa, täällä paetaan seinien sisään.
Varsinkin talvella varmaan tulisi olemaan vaikeata, mutta voisitko ajatella, että muuntolintujen lailla lähtisit silloin tällöin hetkeksi pois ja palaisit taas nauttimaan siitä hyvästä, mitä täällä kuitenkin on todella paljon!
Ja luulempa että Suomesta on rakennettu melko hyvintoimiva ja demokraattinen valtio tällä hienoisella jääräpäisyydellä ja terveellä maalaisjärjellä. Ne negatiiviset ominaisuudet joita suomalaisilla on omastakin mielestä on varmasti kitkettävissä pois jos halua riittää!
sen myönnän kyllä ja esim. Ruotsiin verrattuna valitsisin nyt ilman muuta Suomen. Asiaa mutkistaa tietenkin se että lapseni asuvat täällä lähelläni ja olisi varmaan ikävää asua kaukana heistä.
Se muuttolintuidea on ehkä sitten se paras ratkaisu, mietitään...
T.
Paloma
Lapset! Sitä minäkin olen monesti miettinyt! Että miltä minun vanhemmistani tuntui kun muutin ulkomaille. Hirvittää ihan ajatella että minun lapset muuttais toiselle puolelle maapalloa!
Minä luulen että olen menettänyt paljon sen takia että olen tavannut vanhempiani vain muutaman viikon vuosittain. Tai en ole ihan varma siitä.
ajat on muuttuneet, niin tietenkin minua surettaisi olla kaukana lapsistani mutta tietäisin että että he olisivat kuitenkin yhteydessä aina minuun joko puhelimen tai nettiyhteyden kautta. Viime talven vietin E-Amerikassa ja lasten kassa oli sovittu päivä ja aika olla mesessä...nettikahvila oli kulman takana ja yhteydet pelasi.
Kun itse lähdin maailmalle tietokoneet oli sellaisia huoneen kokoisia aparaatteja ja puhelut valtameren yli maksoi maltaita...kirjoitettiin kirjeitä "Rakas Äiti, täällä sitä nyt ollaan ja on kyllä niin erillaista....tulen varmaan jouluksi Suomeen..." Meni 17 vuotta ensimmäiseen Suomenmatkaan. Ei siis sinä jouluna v. 70.
T.
Paloma
Niin se onneksi on, että nykyään on paljon helpompaa kuin ennenvanhaan pitää yhteyttä läheisiin ja rakkaisiin. On nettipuhelut kuvineen ja kännykät aina mukana, paljon halvempaa matkustaa ja... maailma ON paljon pienempi kuin ennenvanhaan!
mennyt, ja sillä mielellä että palaa takaisin sitkun ja sitkun, mutta siellä he ovat - niinkuin veljenikin.
Enkä usko hänen, veljeni enää koskaan palaavan tänne pysyvästi, - siellä on ystävät, työkaverit, - hänellä on jo ruotasalainen identiteetti - ei hän sopeutuisi enää tänne.
Kyllä me olemme jäykempiä, ja sentimentaalisempia; kävimme veljeni kanssa joskus jossain lavatansseissa, olisikohan siitä pian kymmenen vuotta, - hän ihmetteli että yhäkö täällä tanssitaan tangoa ja noita vanhoja iänikuisia itkuvirsiä. :) Heillä tanssimusiikki on kuulemma kepeämpää ja modernimpaa.
Kuule en usko että kotiutuminen tänne kotomaahan kivutta ongelmitta onnistuu
ja voin sanoa ettei se ainakaan helppoa tulevaisuus tule olemaan
suomi ei pysty hoitamaan omiaan terveydenhuolto se eipelaa nytkään saati sitten myöhemmin ja kaikki muu huononee vain
sinulla on kaikki perusturva ja eläkkeet ym varmasti paremmin siellä jo olemassa ja ystävyydet ym ja koti varsinkin kun se on ollut suurimman osan elämästäsi sielä ulkomaila ,en usko että kannattaa muuttaa takapajulaan
Käy vain lomaileen se on varmasti parasta muu ei kannata ja sitäpaitsi eläminen suomessa on hyvin kallista ja ostovoima on viety ihmisiltä kokonaan eurojen myötä
Sinä asut yhdessä maailman materiaalisesti rikkaimmista valtioista! Etkö tiedä sitä? Seuraa uutisia.
muutin takaisin Pohjolaan USAsta juuri sen takia (okay, yksi syistä) koska koin sikäläisen yhteiskunnan aivan liian materialistisena minulle ja halusin kasvattaa lapseni ei-materialistisessa Skandinaviassa. Onko Ruotsi sitten vieläkin pahempi paikka?
T. Paloma
PD. En valita, fundeeraan vaan
vastaus oli kyllä hänelle joka valitti suomen yhteiskunnan huonoja palveluja ja euron heikkoa ostovoimaa! Suomi ON tavarayhteiskunta. Mutta silti luulen että suuremmalla osalla suomalaisista on asiat oikeassa tärkeysjärjestyksessä.
Suomi siis tavarayhteiskunta?
Olen tietoinen siitä että Suomi on kulutusyhteiskunta ja teknologian alalla hyvinkin avant garde etenkin kännykkä-ja tietokonetiheydessä per capita. En kyllä miellä Suomen yhteiskuntaa läheskään yhtä materialistiseksi kuin esim jenkkilää.
T.
Paloma
Voi olla vielä niin. Mutta hyvää vauhtia on tulossa perässä! Eikä kukaan ole keksinyt miten sitä kehitystä jarrutettais. Ettei tarvis mennä ihan äärimmäisyyksiin vastareaktioissa.
sen vastareaktion?
T.
Paloma
Hippietyyliä. Hälläväliä- tyyliä. Tai sitten pahimmassa tapauksessa jonkinlaista kommunismia.
minun täytyy vain sanoa
flower power!!!!!!!!!! Make love not war! he'll no we won't go!
Vakavasti: mikä olisi mielestäsi hyvä ja toivottu vaihtoehto liialle materialismille?
T.
Paloma
Olen jo aloittanu karsimisen! Kaikki roju varastoista kierrätykseen. Mitään uutta ei hankita jos ei raskita luopua kahdesta entisestä tavarasta, mikään mitä on rahalla hankittu ei ole niin tärkeää että siitä ei voi luopua...
Olen jo niin pitkällä että kellariin murtautuminen ei ollut mikään katastrofi.. siellä ei kuitenkaa ollut mitään tärkeää..
Paras maa, tervetuloa vain tänne :)
perustele: "maailman paras maa"?
T.
Paloma
Olen täällä Suomessa asunut lapsuus-nuoruusiän jälkeen yht kuudella eri paikkakunnilla tai kaupungissa. Lapsuusmaisemani ovat pohjois-Suomessa, sen jälkeen olen asunut mm. pääkaupunkiseudulla, Varsinais-Suomessa ja nyt olen asunut pisimmän ajan (26 v) Hämeessä.
Olen yksinasuva 56 v nainen. Olen itse läpikäynyt pohdinnan, että muutanko joskus takaisin lapsuusmaisemiin? Käyn siellä vuodessa monta kertaa. Sinne on mukava mennä, mutta sitä mukavampi on palata takaisin nykyiseen kotiin. Olen aika päiviä tajunnut omalta kohdaltani sen, että en muuta.Pelkkä nostalginen kotiseutu-idylli ei riitä minulle. Asun nykyisin kohtuuisossa kaupungissa ja täällä on tilaa olla ja elää. Minua tukehduttaa ajatella asua pysyvästi kotiseudun, ihan vilkkaankin, ja menestyvän kirkonkylän elämäntyylissä. Ne sukulaiset, ihan rakkaatkin sisarukset, eivät voita nykyistä asuinpaikkaani, jossa on hyvät ystäväni ja lasteni perheet n 100 km säteellä. Yhtään kauemmas en halua heistä muuttaa.
Suomi on hyvä maa asua, joten se ei olisi muuttosi esteenä. Mutta henkilökohtaisella tasolla on monia asioita, joita on laitettava vaakakuppeihin punnitessa eri vaihtoehtoja.
asioita joita olen kelannut viime aikoina. Ei se ollut mitään idylliä siellä missä kasvoin; pakkasin laukkuni niin pian kuin suinkin voin mutta miksi ihmeessä se nyt tuntuu niin toiselta? Muistot kultaavat ja kokemukset "maailmalta" muokkaavat, mutta kun katselen ihmisiä Suomessa lomillani näen paljon hyvin kaunispiirteisiä ihmisiä, välittömiä ja mukavia nuoria, palvelut ja systeemit pelaa hyvin ja kysyn itseltäni: palomainen mitä ihmettä teet täällä vieraalla maalla?
Sitten joskus kolahtaa ja muistan taas että näinhän se oli.
T.
Paloma
ja ikä saa hakeutumaan juurilleen.
Entistä aikaa ei kuitenkaan enää ole. Siksi listaisin ja vertailisin erittäin tarkkaan nykyelämän niin taloudellista kuin henkistäkin antia Suomessa oleviin mahdollisuuksiin. Edellisen kirjoittajan 100 km:n läheispiiri on mielestäni yksi tärkeimmistä.
Jos olet nuorena kokenut olevasi erilainen, niin tuskin kehityskaaresi on kovin lähellä tavallista suomalaista senkään jälkeen kulkenut. Samanhenkisiä ystäviä ei ehkä täältä kovin helposti löydy, sillä aika harvassa ovat ne maailmaa hiukan laaja-alaisemmin katselleet ikätoverimme. Ja kurja olo tulee, jos jatkuvasti "aitakeskustelussa" huomaa jäävänsä yksin muiden puhuessa "aidanseipäistä":). Toisaalta olen huomannut iän tuoman itsetuntemuksen helpottaneen uusien ystävien löytämisessä.
Itse koen Suomen "lintukotona", johon on yleensä hyvä reissuilta palata. Täällä on pienen kansan pienet asiat ja pienet piirit niitä hoitamassa, mikä on kontaktien kannalta hyvä ja paha asia. Toisaalta harvassa maassa olisi mahdollisuus vielä parempaan demokratiaan ja oikeudenmukaisuuteen mitä meillä, jos vain lopettaisimme sen "ylävirrasta tulevan lastun vahtimisen" ja ryhtyisimme välittämään ihan oikeasti lähimmäisistämme ja vaatisimme sitä myös valitsemiltamme poliitikoilta.
Tervetuloa Suomeen avartamaan maailmaa ja mielipiteitä :)
on ehkä kaikkein tyypillisintä suomalaisuutta. Olemme erakkokansaa. Individualisteja.
Välistä tunnen että maailma on kuitenkin sitten liian suuri ja olisi ihan mukavaa tollainen 100 km. lähipiiri. Tuntea kaikki kyläläiset, heidän elämänsä, heidän taustansa. Tuntea turvallisuutta ja yhteenkuuluvuutta. "Täällä on naapuri heimoni verta, täällä on ystävä voittmaton" vai..olenko ihan hakoteillä?
T. Palomainen
en tarkoittanut aivan tuollaista kyläyhteisöä, sillä olen aina asunut vahintäänkin keskisuuressa kaupungissa. Lähinnä tarkoitin ystäviä, lapsia, lapsenlapsia jne. Arveletko sopeutuvasi pieneen kyläyhteisöön, jossa kaikki tietävät tulemisesi ja menemisesi? Olisiko kuitenkin kaupunki parempi, missä esim. erilaisten harrastuspiirien kautta on helpompi löytää samaan suuntaan kulkevia ja sitä kautta turvallisuus ja yhteenkuuluvuus.
kaikki tai ei tyyppi.
Toisaalta tunnen suurta kiinnostusta kyläyhteisöä kohtaan, mutta en usko pystyväni elämään tämän kaltaisen yhteisön ehdoilla. Punainen tupa ja perunamaa viehättää mutta tosipaikan edessä....onko ne maailman turut sittenkin parempi vaihtoehto?
T.
Palomalainen
"...onko ne maailman turut sittenkin parempi vaihtoehto?" Kovin on vaikea vastausta toiselle antaa.
Oma onnellinen olotilani on löytynyt naapuriystävällisestä kaupunkikerrostalosta, jossa meri, luonto ja palvelut lähellä. Samoin ystävät, lapset ja lastenlapset vähintään päivävierailun päässä. Lentokenttä ja satamakin löytyvät läheltä, jos etäämmällä olevaa ystävää haluaa tavata tai muu yht'äkkinen kaukokaipuu yllättää. Suosittelen...
Olen kuullut ja lukenut aika monesta jotka palasivat eläkeiässä asumaan tai osavuodeksi olemaan, kesäpuliskon pienessä osakkessa. Hyvin harrvat pitkään muualla asuneista ovat halukkaita työelämään Suomessa. Mutta jos hyvä tarjous tulee ja maksaa muutot, kenties vaikka Nokain tyyliselle firmalle.
naapurin mammakin, aivan seinänaapuri.
Lähti Usaan parikymppisenä, oli ikänsä lapseton ja ansaitsi leipänsä kotiapulaisena.
Kun tuli Suomeen, sopeutui tietysti hyvin,
koska naapurisakin oli neljä lasta, meidän 3v. ja 5v. ja 4 vuotiaat kaksoset.
Lasten ääni on elämää, ilman lapsia ei ole iloa eikä elämää hän usein toisti.
Hän oli myös erittäin vilkas ja terveyttä riitti 96v ikään saakka,
jolloin nukkui yöllä pois omassa sängyssään.
Mutta kovasti alkoi yleistä yksinäisyyttä valittaa jossain 85 v paikkeilla,
kun kaikki koulukaverit, ym. tuttavat olivat kuolleet.
Hänellä ei myöskään olut sukulaisia kuin, myös lapsettomat sisar ja veli,
joten suku loppui siihen.
Hän kaipasi niitä aikoja kun ystävät olivat aina yötäkin,
nyt naapurit käy vain kahvila ja laskettiin aina, kumman vuoro on kutsua.
Itse palasin 20 v ulkomailla asutun vuoden jälkeen takaisin tänne. Perheasioiden takia tulin ja nyt olen taas vapaa lähtemään täältä ja niin teenkin. Luonto ja puhtaus ovat niitä kauniita asioita, ikäviä ovat yksinäisyys, ihmisten kateus, puhumattomuus ja työpaikkailmapiiri on järkyttävää. Suomessa sairastutaan paljon mielenterveysongelmien takia ja sen ymmärtää. Varsinaista sellaista köyhyyttä täällä ei ole kuin suurissa maailman metropoleissa, sosiaalihuolto pelaa. Mutta palkkamme ovat ostovoimaltaan Portugalin ja Kreikan tasolla. Ja taitavat sosiaalietuutemmekin olla eurooppaliasessa vertailussa keskitason alapuolella. Kansa on jakautunut moniin kerroksiin vaikka emme luokkajakoa tunnusttakkaan. Herrakansa voi oikein hyvin itselleen järjesttettyine etuineen, mitkä pienessä kansakunnassa jäytävät luottamusta johtajiimme. Työttömyys on valtavaa ja siitä johtuva syrjäytyminen usein aiheuttaa alkoholisoitumista ja mielenterveysongelmia. Edellinen demokraattinen hallitus ei korvaansa lopsauttanut tälle ongelmalle ja tuskin tulee tämäkään hallitus sen paremmin tarttumaan tähän valtaisaan ongelmaan. Asioista vain puhutaan ja puhutaan, mutta mitään ei haluta tehdä. Poliittista tahtoa ei ole. Sosiaalinen ala työllistää monine huippuvirkoineen, kuka nyt omaa oksaansa sahaisi. En todella suosittele tähän maahan enää palaamaan, käy lomilla ja mene aina takaisin sinne missä ihmiset ovat seurallisia ja välittävät toinen toisistaan. Täällä ei välitetä, mieluummin nuijjitaan ihminen maanrakoon, jos kyseisestä henkilöstä ole hyötyä itselle.
Suomalaiset osaavat ottaa rennosti ja osaavat olla ystävällisiä vieraille. Mutta saadakseen tosi ystävän suomalaisesta, pitää käyttää aikaa. Muutama vuosi, viisi kuusi vuotta riittää, ja saat jo ystävän. Mitään pinnallista ystävyyttä suomalainen ei arvosta. Siksi ulkomailla olleen on joskus vaikea ymmärtää suomalaista.
Me emme ala pölpöttää vapautuneesti bussissa viereemme istuvalle, emme usein edes tunne samassa talossa asuvia, toisinaan emme pidä yhteyttä edes sukulaisiimme. Tämä ei tarkoita, että olisimme kylmiä. Me olemme lämpimiä, syvällisiä ihmisiä, jotka nautimme rauhasta ja siitä, ettei meitä häiritä.
Jos joku meistä pitää enemmän pinnallisuudesta, rennosta, mistään piittaamattomasta elämäntyylistä ja laiskottelusta vailla huolen häivää, hän yleensä muuttaa muualle. Sinne sopeuduttuaan hän on onnellinen, palatessaan ikävöi takaisin niitten palmupuun alla loikoilevien "onnellisten" seuraan.
että olen joku onnellinen löhöilijä palmupuun alla joka arvostaa pintaliitämistä ja kevyensarjan arvoja ja siksi ei paluuni Suomeen onnistuisi koska en saisi uusia ystäviä sieltä.
Njaa, se oli aika kaukaa haettu olettamus.
Kyllä suomalaisetkin juttelevat ventovieraiden kanssa, etenkin itäsuomalaiset ja maaseudulla. Kaupunkikulttuuriin ei taida kuulua naapureiden moikkaaminen missään maailmassa; siinä ei ole eroa Suomen ja "muun maailman" välillä.
Tosiystäviä minulla on: sekä suomalaisia että muunmaalaisia; ystäviä jotka ovat aina pysyneet samoina vaikka ei oltaisi tavattu vuosiin tai jopa vuosikymmeniin. Uskon pystyväni uusiin ystavyksiin ja jos en osaa paikallisia ystävyyden koodeja opettelen ne.
Suomalaiset ovat aivan samanlaisia ihmisiä kuin muutkin; turhaa tuollainen rintojen takominen että olemme maailman hienoin kansa. Hienoja ihmisiä on tämä maapallo täynnä.
T.
Paloma
suunnilleen on samanlaista olla suomessa tai ruotsissa . no jaa ruotsalaisilla on paremmin kaikki edut ja palkat mutta ihmiset ja elämäntyyli samanlaisia.
ei sulla niin vaikeaa ole muuttaa suomeen ,totut äkkiä siihen mitä täällä on ja mikä on huonommin tai jos jokin paremmin niin sekin tulee heti esille.
itse sun pitää päättäämissä sä voit ja haluat asua. Muuttaa voi aina ei se ole koskaan lopullinen kun johonkin menee.
Kuolema on se loppu vasta ja siihen on luultavasti aikaa 50 sillä .
Onnettomuudet voi yllättää vain sitä todennäköisyyslaskelman mukaan.
olin alunperin palaamassa Suomeen rapakon takaa, mutta en ehtinyt perille saakka, vaan juutuin naapurimaahan Ruotsiin jossa oli työpaikkakin melkein kuin odottamassa ja ystäviä jotka auttoivat alkukiemuroissa (en osannut yhtään ruotsi enää siinä vaiheessa; kouluruotsi oli täysin unohtunut).
Vertaan itseäni veljeni tapaukseen: hän tuli Suomeen paluumuuttajana 30 Amerikan vuoden jälkeen ja mielestäni hänet otettiin erittäin hyvin vastaan. Tuli tukia ja etuja ja hoitoa (hän oli vakavasti sairas), omaiset ja perhe auttoivat kaikessa, pikkukaupungin viranomaiset väänsivät kaikki rautalangasta ja ei niillä koskaan hermot pettäneet vaikka veljeni onkinsiitä vaikeammasta päästä. Lahjoitimme kaikki sisarukset perintötonttimme järven rannalta että se reppana musta lammas veli pääsisi jaloilleen ja eikös se: Suomi olikin paha ja me oltiin kaikki kommunisteja ja kaikki oli stalininaikaista ja ei Suomessa voinut asua: hän otti ja myi kaikki perintötontit vieraille ja lähti asumaan Karibialle tumman tytön kanssa joka on häntä 35 v. nuorempi!
Tällaista siis tapahtuu...joillekin paluumuuttajille. Minä olisin luultavasti ollut kauhean kiitollinen sekä suvulle että yhteiskunnalle ja Suomen valtiolle, istuskellut verannalla katselemassa auringonlaskua, lämmitellyt saunaa ja nauttinut rauhasta ja uudesta mahdollisuudesta elää normaalia elämää.
T. Palomalainen