minkäikäiseksi arvelette?

tätäkirjoittajaa kirjoitti:

eli arvatkaa kirjoittajan ikä! asiallista kommenttia kiitos :) toivottavasti jaksatte lukea.. kerron vastauksen kun on tullut tarpeeksi arvailuja..



--------------------------------------------

Tulin raskaaksi kun olin juuri täyttänyt kolmetoista.
Oli viileä ilma, kesä oli juuri lopuillaan ja viileä tuuli hyväili minun ja Annan niskaa.
Minun nimeni on Milja, mutta usein minua sanotaan Milliksi. Asumme Etelä-Suomessa eräässä melko pienessä tuppukylässä. Minä asun omakotitalossa, melko isossa kai, yhdessä vanhempieni ja isosiskoni- ja veljeni kanssa.
Isäni on rehtori ja aika ankara kasvattaja. Hän on fiksu ja aika haka matikassa, koska hän opettaa pääasiassa matematiikkaa.
Äitini toisin on pankissa töissä. En oikeastaan tiedä tarkalleen hänen toimen kuvaansa, mutta hän on melko arvostettu täällä piirissä. Äiti tykkää ruuan laitosta ja siivoamisesta. Kun olin pieni, hän siivosi minunkin huoneeni, nykyään en hyväksy sitä, siivoan mieluummin itse.
Isosiskoni, Anniina, on minua neljä vuotta vanhempi, eli noin seitsemäntoista vuotta vanha. Hän on esikuvani; kaunis ja hän laulaa kauniisti. Minäkin rakastan laulamista, mutta olen surkea, eli perin varmaan isäni laulutaidot...Hän on fiksu, ja jos minä olen villi kissa hän on rauhallinen sylikoira. Hänellä on poikaystävä ja he ovat kuin mallipari. Välillä minua ärsyttää heidät "täydellisyytensä". Heillä on kaikki niin hyvin ja he ovat niin fiksuja ja siskoni on välillä todella tylsä.
Isoveljeni, Joona, on kai aika hyvännäköinen ikäistensä tyttöjen mielestä.
Hän on Anniinaa vuoden nuorempi eli kuusitoista. Hän on aika paljon koneella, mutta ovella on usein paljon hänen luokkalaisiaan tyttöjä jotka pyytävät häntä ulos. Joona ei kuitenkaan ole oikein sitä tyyppiä, ihmettelen saako hän koskaan tyttöystävää tuolla menolla.
Meillä on myös yksi koira. Berninpaimenkoira. Sen nimi on Iina. Se on aika hassu koira, mutta se haukkuu aina hirveästi, jos ovikello soi.
Mainitsin että minä olen kuin villikissa. Se ei kuitenkaan ole mitään verrattuna parhaan ystäväni Annan menoon.
Hän rakastaa flirttailua ja on luonteeltaan aika tuhma, jos tiedätte mitä meinaan. Hän on kuitenkin tarpeeksi järkevä ja pysyy yleensä poissa hankaluuksista. Ja hän on erinomainen puhuja. Hänen kanssaan on ihana jutella, kun on ongelmia.
Minä olen luonteeltani aika huolehtivainen. Tykkään juttelemisesta ja salaisuuksien jakamisesta. Osaan myös pitää hauskaa ja rakastan bilettämistä!
Minua kutsutaankin bilehileeksi. Rakastan tanssimista vaikka en tanssikkaan missään ryhmässä. Harrastan piirtämistä ja yksikseni laulamista (ja tanssimista).
Näkisittepä minut iltaisin yksin kotona. Tanssin aina peilin edessä ja esitän jotain supertähteä. Näyttäisi varmaan toisten silmissä erittäin tyhmältä, mutta minulla on hauskaa.
Minulla on ruskeat puolipitkät hiukset, noin olkapäille ulottuvat, ja silmälasit. Olen aika pieni ja painan aika vähän, mutta näytän suht.koht. normaalilta ikäiseltäni tytöltä. Joidenkin mielestä olen jopa nätti. Itse en ole sitä mieltä.
Anna on aika paljon netissä ja käy joskus chattilinjoilla.
Siksi olimme menossa bileisiin, Anna nimittäin oli tutustunut netissä johonkin kuulemma söpöön poikaan naapurikunnaltamme. Anna ei kertonut tyypistä paljoa, mutta voin vaikka vannoa tietäväni minkälaisia he puhuivat.
Poika oli sitten pyytänyt Annaa bileisiin, jotka hän aikoi järjestää paikkakunnallaan.
Siellä oli kuulemma kolmetoista ja neljätoista vuotiaita, sekä muutama jopa kahdeksantoista vuotias. Jotenkin Anna oli saanut minut suostuteltua mukaan. Ja minä hölmö suostuin.
En edes tiedä minkälaiset bileet nämä ovat. Mutta se että vuotta vanhempi jätkä pyytää tuntemattoman, noh, Annan kaltaisen tytön bileisiin, jossa on muutama kahdeksantoista vuotias mies, kertoo jo paljon. Tulin vain, koska halusin pitää Annan poissa vaikeuksista.
Olimme tietenkin menossa salaa. Järjestäminen oli hankalaa, täytyi saada rahat bussiin ja huijata vanhempia. Sanoin että menen Annalle yöksi ja hän sanoi tulevansa meille.
Minua silti hermostutti. Tiesin, että jos vanhempani saisivat selville etten olekaan Annalla, olisin todella, todella pahassa pulassa.
Anna ei näyttänyt olevan huolissaan. Hän hyppeli vierelläni pitkät blondit kiharretut hiukset olkapäillä pomppien. Hänellä oli päällään todella lyhyt farkkuhame ja napapaita.
Olisittepa nähneet hänen ilmeensä kun hän näki minun vaatteeni.
Hän joutui uudistamaan ulkonäköni kiireestä kantapäähän. Ilmeisesti punainen neuleeni ja farkkuni eivät olleet tarpeeksi seksikkäät, tai niin hän sanoi. Katsoin alas omaan farkkuhameeseeni joka oli hieman pitempi kun ystäväni hame. Paitani oli avokaula-aukkoinen ja valkoinen ja melko lyhyt. Anna oli tietenkin meikannut molemmat, sekä itsensä että minut. Hän on erinomainen meikkaaja ja saa minunkin vaatimattomat pienet tihrusilmäni näyttämään aika kauniilta. Anna ei itse tarvitsisi niin paljon meikkiä, hän on luonnostaankin kaunis. Silti hän käyttää paljon meikkiä. Tällä kertaa sitä tuntui olevan kaksin kerroin enemmän.
"Kuinka pitkä matka sinne on?" Kysyin Annalta joka kantoi kädessään pientä karttaa.
"Ei pitäisi olla kaukana" hän vastasi "Hmm.. Talon numero on neljätoista ja olemme nyt... kahdeksannen talon kohdalla. Eli ei paljoa.." Talot olivat aika pitkien välimatkojen päästä toisistaan. Kaikki olivat isoja omakotitaloja, todella hienoja ja ylellisiä. Puutarhat olivat hyvin hoidettuja ja kauniin vihreitä. "Jännittääkö?" Kysyin ystävältäni hymyillen. Hän näpräsi hiuksiaan ja vaatteitaan kuin varmistaen että näytti varmasti itseltään, luonnottoman kauniilta. Minäkin nostin käteni niskani taakse ja tunnustelin kampaustani. Hiukseni olivat ulospäin käännetyt ja olin pistänyt niihin vaaleita raitoja. "Kampauksesi on täydellinen." Anna sanoi minulle. "Ja onneksi annoit minun valita sinulle vaatteet, näytät täydelliseltä!" Tiesin että Anna tarkoitti sitä. Hän tarkoittaa aina mitä sanoo.
Siksi hän on paras ystäväni. Hän sanoo aina suoraan mitä mieltä on, silti toista loukkaamatta. Ja vaikka hän on täydellinen; kaunis, fiksu, suosittu, hän ei ole leuhka eikä hänellä ole... no miten sen sanoisi.. noussut kusi päähän.
Yhtäkkiä Anna tarttui käteeni. "Perillä ollaan." Sanoin jo ennen kuin nostin katseeni isoon moderniin omakotataloon. Talo oli luonnonvalkoinen ja varmaan noin kaksi kerrosta korkea. En tiedä miten kuvailisin taloa. Jos totta puhutaan, myönnän etten muista siitä paljoa. Kaikki tuleva sekoitti ajatukseni jo tarpeeksi. Ymmärsin että talo on hyvällä paikalla; meteli kuului sieltä selvästi ulos asti, mutta koska seuraavaan taloon oli yli sata metriä matkaa ei se voinut häiritä paljoa naapureita. Koska ulkona oli hämärää talo erottui selvästi syvän sinistä iltataivasta vasten. Ikkunoista välkkyi valoja ja musiikki jyskytti tavanomaista tum-tum rytmiään. Anna piti vielä ranteestani kiinni. Tiesin että häntä jännitti. Enkä voi kieltää, ettei minuakin jännittänyt. Se on se tunne, kun on tekemässä jotain uutta ja kiellettyä. On vaikea pysyä housuissaan. Kävelimme pitkin pihatietä ulko-ovea kohti ja nousimme pihaportaita ylös. "Öh... nytkö me vaan.. pimpotetaan?" Kysyn epäröiden, mutta Anna tarttui ovesta kiinni ja avasi sen. Kova musiikki nousi meitä vastaan heti oven avauduttua. Astuimme sisään ja näimme pimeän huoneen ja tuhansia diskovaloja. Joka puolella oli ihmisiä jotka tanssivat lattialla, löhösivät sohvilla tai kuhertelivat nurkissa. Useimmilla jotka istuivat oli kalja tölkkejä tai laseja kädessä. Pulloja ja tölkkejä lojui joka paikassa. Älä ymmärrä väärin. Paikka oli silti siistissä kunnossa ja meno oli villiä. Yhtäkkiä huomasin pojan kävelevän meitä kohti. Poika oli hieman meitä pitempi, hänellä oli vaaleat hiukset, otsahiukset geelillä hieman pystyssä. Poika oli pukeutunut rennosti ja hän oli minusta aika hyvännäköinen. Myös Anna tuntui olevan sitä mieltä, sillä hän väläytti heti pojalle supermallin hymynsä.
Poika ojensi kätensä meille. "Moi. Minä olen Ile. Ja sinähän olet Anna vai mitä? Me puhuttiin silloin siellä chatissä."
Anna katsoi poikaa suoraan silmiin ja nauroi. "Aivan. Sinäpä tunnistit minut heti, vaikka olet nähnyt vain kuvat. Tässä on ystäväni Milja. Sano häntä Milliksi."
"Eihän noita kasvoja voi unohtaa." Hän sanoi Annalle ennen kuin kääntyi minun puoleeni. "Moi Milli. Kiva että pääsitte käymään. Olkaa kuin kotonanne. Voin hakea teille juotavaa keittiöstä, jos haluatte?" "Okei!" Anna vastasi ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan. Ile lähti ja minä ja Anna lähdimme hitaasti kävelemään kohti tanssilattiaa.
"Minähän sanoin että hän on söpö!" Anna hihkui minulle. "Suorastaan namupala! Minä vielä nappaan hänet!"
"Varmasti." Sanoin luottavaisella äänellä.
Joka paikassa ihmiset tanssi. Tytöt tanssi pöydillä ja pojat kuolasivat heidän peräänsä. Jotkut parit tanssivat lähellä toisiaan, kosketellen toisiaan. Huoneen reunassa oli sohvia jotka olivat täynnä pareja jotka olivat edenneet jo pitemmälle. "Vai että tällaiset bileet." Huomautin ystävälleni.
"Äh, älä ole tylsä! Nyt pidetään hauskaa, joohan?" Anna käänsi minut häntä vasten ja katsoi minua silmiin. "Lupaathan pitää hauskaa. Ettet vain jurota jossain nurkissa.."
"Äh, joo joo.." Sanoin vaivautuneena. "Tässä." Käännyimme Annan kanssa ympäri ja Ile seisoi takanamme käsissä kaksi olut-tölkkiä joita hän ojensi meitä kohti.
Anna otti molemmat ja paiskasi toisen käteeni. Hän hörppäsi omasta tölkistään, mutta minä katsoin tölkkiä epävarmana. En ole koskaan juonut alkoholia. Ikinä. Eikä Annakaan tietääkseni, paitsi ehkä vähän.
"Juo!" Anna sihahti ja nipisti minua kädestä. Samassa hän jo kääntyi Ileä kohti ja katseli tätä silmät tuikkien. Kulautin juomaa kurkustani alas. Se maistui kamalalle, mieleni teki oksentaa se samantien ulos mutta pidin ilmeeni peruslukemilla. "Tuletko tanssimaan?" Ile kysyi Annalta katsellen tähän flirtaten. Anna kääntyi minua kohti ja katsoi minua kiinteästi silmiin.
“Joo, mene vain. Hauskaahan me tultiin pitämään, vai mitä?" Sanoin yrittäen kuulostaa rennolta. Anna hymyili minulle kiitollisen ja lähti Ilen perässä tanssilattialle. Laitoin tölkin pöydälle ja lysähdin lähimmälle sohvalle. Viereiseltä sohvalta kääntyi hieman vanhempi poika katsomaan minua. "Hei muru. Miten menee?" "Äh.. ihan hyvin.. minun täytyy käydä... vessassa." Mutisin ja nousin saman tien ylös. Katselin tanssilattialle, mutta en nähnyt Annaa.
Hyvin se pärjää. Ajattelin. Kyllä hän osaa pitää huolta itsestään. Mutta entäs minä?
Kaikki pyöri silmissäni. Joka puolella oli tanssivia ihmisiä ja musiikki soi korvissani ja valot välkkyivät silmissäni. Tunsin itseni ulkopuoliseksi kaikkien näiden tanssivien ja villien ihmisten keskellä. Minua ei tanssittanut. Minun ei tehnyt mieli bilettää. Olisin halunnut olla kotona.
Näin eräällä pöydällä kaljatölkin. Otin sen ja hörppäsin siitä. Ei se maistunutkaan pahemmalta. Otin uuden kulauksen ja pian olin juonut koko pullon. Oloni oli jo hieman parempi. Itse asiassa, ajattelin, nyt kun kerran olen täällä, miksi et ottaisi iloa irti? Anna oli oikeassa. Tulimme tänne pitämään hauskaa!
Otin uuden kaljatölkin ja lähdin tanssilattialle. Tanssin itsekseni vähän aikaa juoden samalla mutta pikkuhiljaa innostuin. Kaikki pyöri taas silmissäni mutta se johtui pääasiassa minusta. Heilutin vartaloani ja hiuksiani musiikin tahdissa ja unohdin kaiken muun. Yhtäkkiä joku nosti minua pöytää kohti. Nauroin ja nousin pöydälle jossa oli lauma muitakin tyttöjä tanssimassa.
Huomasin, että monet pojat katselivat minua. Se oli uusi tunne. Yleensä jäin aina parhaan ystäväni varjoon, eikä se ollut minua yleensä harmittanut tai haitannut, mutta oli hienoa välillä tuntea itsensäkin halutuksi. Jatkoin siis tanssimista villisti. Äkkiä joku tönäisi minua ja minä ja muutama tyttö lensimme lattialle. Kikatimme typerästi kun muutamat pojat ottivat meidät vastaan.
Jatkoin tanssimista lattialla ja huomasin jonkun pitävän minua lähellään takaapäin. En välittänyt, tunsin olevani uusi ihminen. Kaikki oli vain juhlaa ja tanssia ja hauskaa ja villiä ja minulla oli hyvä olo.
Poika minua hellästi itseään vasten ja liu-tti sormeaan paljasta kylkeäni pitkin. Otin tämän kädestä kiinni ja pidin sitä vatsani päällä ja niin tanssimme kahdestaan. Yhtäkkiä huomasin että olimme liikkuneet pois väenpaljoudesta.
Käännyin katsomaan poikaa jonka kanssa olin. Hän oli minua vanhempi, ja paljon pitempi. En nähnyt häntä kunnolla koska oli pimeää. Samassa jo poika rupesi suutelemaan minua suulle. Olin niin häkeltynyt etten pannut vastaan.
Poika suuteli minua ja hipelöi samalla minua joka paikasta. Huomasin että hän veti minua käytävään, jossa oli paljon huoneita. Käytävällä norkoili joitain ihmisiä. Annoin pojan johdattaa minua, enkä tajunnut oikeastaan mitään.
Poika vei minut huoneeseen ja laittoi oven kiinni. Seisoin hämmästyneenä ja ajatukset juoksivat. Poika tuli taas luokseni ja rupesi suutelemaan minua. Sitten hän pisti kätensä paitani alle ja tunsin paidan liukuvan pois päältäni. Samassa herätyskelloni alkoivat soida. Irtauduin pojasta ja kompuroin taaksepäin. "Hei, mitä sinä oikein..?" Mutta poika oli jo päälläni ja kaatoi minut huoneessa olevalle sängylle. Yritin hieman rimpuilla mutta poika piti minusta tiukasti kiinni. "Älä suotta muru. Lupaan olla hellä." "Eikä kun.." "Pysy paikoillasi!" poika äyskäisi. Huomasin yhtäkkiä jotain terävää kaulaani vasten. "Pysy paikallasi ettei minun tarvitse käyttää tätä. Jooko?" Nielaisin. Poika työnsi kätensä jälleen paitani alle ja veti tällä kertaa paitani kokonaan pois. Hän riisui minut kokonaan. Vapisin, sillä arvasin mitä oli tapahtumassa. Tunsin itseni turvattomaksi alastomana vieraan pojan alla. Se tapahtui. Hän raiskasi minut. En muista sitä kunnolla. Tai ehkä muistankin. Muistan vaan hämärästi yöpöydän jota tuijotin. Ja kivun joka vihloi minua joka paikasta. Minua sattui ja olin aivan sekaisin. Sitä jatkui kauan. Todella kauan. Kaikki hämärtyi. Sitten tunsin että se loppui. Ja samassa kaikki pimeni.

Heräsin säikähtäen. Hyppäsin pystyyn ja huomasin olevani samassa huoneessa jonka muistin.
Alasti.
En tiennyt kauan olin siellä ollut, mutta kuulin vielä meteliä huoneen ulkopuolelta. Kipusin pystyyn ja puin äkkiä vaatteeni päälleni.
Otin käsilaukkuni, jota olin rahdannut mukanani, ja kaivoin sieltä kännykkäni. Kello oli puoli yksi. Otin laukun ja hoipertelin pois huoneesta. Tapahtuma pyöri mielessäni. Tunsin vihaa, surua, pelkoa, pakokauhua. Miten se oli voinut tapahtua minulle? Halusin vain pois.
Väentungos oli pysynyt samana. Etsin katseellani Annaa, mutta en nähnyt häntä. Tungin väentungoksen yli ja huomasin että yhdessä nurkassa oli kerääntynyt ihmisiä katselemaan jotain.
Raivasin tieni sinne ja sydämeni pompahti kurkkuun. Ringin keskellä oli Anna. Hän makasi kyljellään maassa oksentaen rajusti. Ihmiset vain katselivat häntä, eikä kukaan auttanut häntä tai välittänyt vaikka Anna olisi tukehtunut omaan oksennukseensa.
Ryntäsin ystäväni luokse ja käänsin hänet polvilleen. Keräsin hänet pitkät blondit hiuksensa taakse. Anna oksensi vielä. hänen hiuksensa ja vaatteensa olivat oksennuksessa, samoin lattia.
Huomasin muutaman tytön kikattavan sivussa.
"Painukaa helvettiin!" Ärähdin heille.
Annan oksentelu oli lakannut hetkeksi. Nostin hänet pystyyn. Anna ei pysynyt pystyssä ja hän roikkui kaulassani. Aloin raahata häntä väen tungoksen yli kohti ulko-ovea. Ihmiset tekivät meille tilaa ja sain Annan raahattua ovelle. Avasin oven ja paiskasin sen takaani kiinni. Seisoin kuistilla neuvottomana. Anna oksensi taas ja tärisi hirveästi. En tiedä menikö omat vaatteeni oksennukseen, mutta se ei ollut päällinmäinen ajatukseni. Laskeuduin portaita Anna kaulassani roikkuen. Minulla ei ollut hajuakaan minne menisimme. Kello oli yksi yöllä ja olimme kaukana kotoa ilman rahaa. Ilman rahaa? Anna oksensi ja nappasin hänen olkalaukkunsa. Katsoin sisään ja löysin sieltä kahdenkymmenen euron setelin. Omasta laukusta löysin kymmenen euronsetelin.
Otin esiin kännykkäni. Onneksi olin ennenkin käyttänyt taksia joten numero oli tallennettuna puhelimeeni. Valitsin numeron ja tilasin taksin. Raahasin ystäväni kadun kulmaan ja laitoin hänet istumaan sementtitielle ja istuin itse viereen. Ystäväni notkui olkaani vasten ja silittelin hänen hiuksiaan.
"Kaikki hyvin.. Kaikki hyvin, mennään kotiin.. "Kuiskasin hänelle.
En tiedä kuuliko hän vai ei, mutta hän ei vastannut. hänen silmänsä olivat puoliksi ummessa ja hänen päänsä nuokkui. Odotimme hetken aikaa kunnes taksi tuli. Avasin taksin takaoven ja autoin ystäväni sisään. Hän ei pysynyt itse pystyssä joten pistin hänet nojaamaan ikkunaa vasten. Toivoin todella ettei hän oksentaisi autoon. Laitoin takaoven kiinni ja menin etupenkille.
"Hei.." sanoin "Hei.. onko kaverilla kaikki ihan hyvin?" Taksikuski kysyi ja osoitti takapenkille.
"Toivottavasti."
"Minne ajetaan?"
Kerroin ja taksi lähti liikkeelle. Vilkuilin sivuikkunasta Annaa. Hän nuokkui ikkunaa vasten.
Älä oksenna. Älä kiltti oksenna.
"Mitä näin nuoret tytöt tekevät täällä näin myöhään?" Ihmetteli taksikuski. "Vaikka eihän se minulle kuulu." hän jatkoi. "Minähän teen vain työtäni. Onneksi ei ole mitään ikärajoitusta. Teidän onneksenne. Oletteko varmoja että en aja sairaalaan? Tyyppi näyttää olevan huonossa kunnossa.."
"Ei kiitos."
"Kai te sentään kotiin olette menossa? Onhan teillä varaa maksa taksi?" "Joo ja joo." Sanoin. En olut juttelutuulella. Illan tapahtumat pyörivät päässäni. Se kipu. Se kauhu. Ja Anna. Miten hän oli saanut itsensä tuohon kuntoon? Mihin me menisimme yöksi?
"Nyt saat luvan ohjata minua kodillenne." Taksi kuski keskeytti ajatukseni. Selostin hänelle reittiä hänen ajaessa. En ollut loppujenlopuksi keksinyt muuta paikkaa kun oman kotini. Täytyy vain toivoa ettei Iina rupea haukkumaan. Silloin kaikki heräisivät.
"Jaahas. Se tekeekin sitten kahdeksan ja puoli euroa." Taksikuski sanoi.
Ojensin hänelle rahat ja hän antoi vaihtorahat. Nousin ylös autosta ja autoin ystäväni takapenkiltä. Paiskasin oven kiinni ja taksi lähti liikkeelle. Ystäväni oli puoliunessa ja sekaisin. Hänen katseensa harhaili ja hän tärisi mielettömästi.
Pelkäsin ajatella mitä hän oli ottanut ja pidin hänestä tiukasti kiinni ohjatessani häntä kohti ovea. Avasin mahdollisimman hiljaa ulko-ovemme ja kuulustelin taloa. Siellä oli hiiskumattoman hiljaista.
Astuin hiljaa eteiseen ja ottamatta kenkiä pois ohjasin hiirenhiljaa ystäväni huoneeseeni. Epäröin hetken ja autoin häneltä sitten oksennuksessa sotkeutuneet päällysvaatteet pois ja laitoin hänet alusvaatteisillaan sohvalleni nukkumaan. Pistin hänelle tyynyn ja peittelin hänet vilttiin ja samassa Anna oli jo unessa.
Itseltäni kesti kauemmin nukahtaa. Illan kauhu pyöri yhä päässäni. Lopulta nukahdin levottomaan uneen.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä