ADHD-miehen vaimo

Onko täällä muita naisia, jotka ovat väsyneet ainaiseen miehensä paapomiseen? Tuntuu, että mikään asia ei suju ilman, että olet auttamassa ja ohjaamassa. Jos jonkin asian annat hoitaakseen, väärin se menee, esim. laskujen maksu. Viimeistään siinä vaiheessa, kun tulee karhu tai ulosottokirje, huomaat, että taaskaan et voinut luottaa. Mies ei halua myöntää sitä, että hänen käytös ei ole normaalia. Jos huomautat tekemättömistä asioista tai siitä, että asiat on mennyt pieleen, iskee mieheen joko syvä masennus tai raivo. Silloin asiat sujuvat vielä huonommin. Kuvassa on ollut paljon väkivaltaakin, mikä on kohdistunut niin minuun kuin myös lapsiinkin. Onneksi lapset ovat jo aikuisia, mutta kun samat oireet löytyy pojastakin. Oma elämä on mennyt näiden kahden miehen ohjaamiseen. Itse olen joutunut jäämään työelämästä pois erinäisten sairauksien takia, lähinnä liikuntaelinten. Olen usein miettinyt, että miten paljon yleinen väsymys ja toivottomuus on vaikuttanut siihen, että näin on käynyt. Tuntuu, että oma elämä valuu hukkaan tässä taistelussa. Vielä olisi halua elää ja kokea onnea ja turvallisuutta eikä ainaista ahdistusta ja pelkoa. Onko kohtalotovereita? Kertokaa miten jaksatte arjen vastoinkäymisissä.
5687
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

lasteni kanssa loppuelämän.Yhtä holhosin aikani.Pääsen helpommalla näin.Ajattele onhan sinulla omakin elämäsi

Äänestä
  • Onko miehellesi tehty asiaankuuluvat tutkimukset ja onko hänellä lääkitys oireisiin? Tuli tässä vain mieleeni kysäistä,koska koulussa näen sen miten paljon lääkitys auttaa ADHD-oireisiin.Myös terapiasta olisi varmaan hyötyä.Tärkeintä tietysti on että miehesi on myöntänyt että hänellä itselläänkin on vaikeaa oireittensa takia,ja että hän on hoitomyönteinen.Kenenkään ei tarvitse pilata tätä ainutta meille annettua elämäänsä liialla kärsimyksellä jos apua on saatavissa,ja sitä on. ADHD on vain yksi neorologinen vaiva muiden joukossa,sitä ei missään nimessä kannata jättää hoitamatta,koska apua todellakin on saatavissa.Lääke ei tietenkään itse ADHDta poista eikä paranna,mutta oireisiin se tuo paljon helpotusta.

    Äänestä

miehelläsi diagnoosi tuosta ADHD:stä?
Jos, niin eikö hän saa mitään kuntoutusta ja hoitoa siihen että oppisi hillitsemään itseään ja hoitamaan asioita?
Raskasta on varmasti elellä ja paapoa aikuista miestä.

Äänestä

laita s- postiosoitteesi jos haluat vaihtaa ajatuksia.Miehelläni todettiin adhd tänä talvena ja nyt alkaa helpottaa kun tiedämme mistä on kysymys!

Äänestä
  • Kiitoksia kaikille viesteistä ja kannanotoista. Eilinen päivä oli taas ihan kauhea. Niin kauan menee hyvin, kun minä jaksan. Pojan takia harmittaa nämä ainaiset riidat. Hän tiedostaa ongelmansa ja on halukas tekemään kaikkea mikä helpottaa oloa, mutta mies ei halua puhua koko asiasta. Hänen mielestä vika on minussa. Niin kuin kerroin, olemme ollet yhdessä yli kaksikymmentä vuotta ja paljon pahempaakin on sattunut, kun aikaisemmin kirjoittamani asiat. Kohtalotoverin kanssa olisi kiva vaihtaa ajatuksia. Osoitteeni on [email protected] ja tietysti muidenkin.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Väsynyt kirjoitti:

Onko täällä muita naisia, jotka ovat väsyneet ainaiseen miehensä paapomiseen? Tuntuu, että mikään asia ei suju ilman, että olet auttamassa ja ohjaamassa. Jos jonkin asian annat hoitaakseen, väärin se menee, esim. laskujen maksu. Viimeistään siinä vaiheessa, kun tulee karhu tai ulosottokirje, huomaat, että taaskaan et voinut luottaa. Mies ei halua myöntää sitä, että hänen käytös ei ole normaalia. Jos huomautat tekemättömistä asioista tai siitä, että asiat on mennyt pieleen, iskee mieheen joko syvä masennus tai raivo. Silloin asiat sujuvat vielä huonommin. Kuvassa on ollut paljon väkivaltaakin, mikä on kohdistunut niin minuun kuin myös lapsiinkin. Onneksi lapset ovat jo aikuisia, mutta kun samat oireet löytyy pojastakin. Oma elämä on mennyt näiden kahden miehen ohjaamiseen. Itse olen joutunut jäämään työelämästä pois erinäisten sairauksien takia, lähinnä liikuntaelinten. Olen usein miettinyt, että miten paljon yleinen väsymys ja toivottomuus on vaikuttanut siihen, että näin on käynyt. Tuntuu, että oma elämä valuu hukkaan tässä taistelussa. Vielä olisi halua elää ja kokea onnea ja turvallisuutta eikä ainaista ahdistusta ja pelkoa. Onko kohtalotovereita? Kertokaa miten jaksatte arjen vastoinkäymisissä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu