Nurkka alas heivasi
ylös sen nyt veivasin.
Kertoillaan tapahtumista
menneistä ja uusista.
Käpytikka talipötköö hakkaa
kummasti päätään nakkaa.
Metsään täytyy mennä
kelopuihin siis lennä.
Pian pois on talipötkö
nyt on jo kumman lötkö.
Lämpöä tulossa pian
korjaa kylmän vian.
Monta, monta mukavaa
kun runoja lukea saa.
Nyt hetkiä runoillen
ja mukaan uusia punoillen.
ylös sen nyt veivasin.
Kertoillaan tapahtumista
menneistä ja uusista.
Käpytikka talipötköö hakkaa
kummasti päätään nakkaa.
Metsään täytyy mennä
kelopuihin siis lennä.
Pian pois on talipötkö
nyt on jo kumman lötkö.
Lämpöä tulossa pian
korjaa kylmän vian.
Monta, monta mukavaa
kun runoja lukea saa.
Nyt hetkiä runoillen
ja mukaan uusia punoillen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Sydän sykkii keväälle
runo myöskin sykkii sille
vaikka räntää tänään pukkaa
kuka muistaa kukkarukkaa
huomenna on kaikki voisin
voipi olla päivä aurinkoisin
Harmaan monivivahteiset sävyt
päiväni täyttivät minunkin
mutta ruskotus iltataivaalla
lupailee huomiselle
iloisia, valoisia värejä
Nyt kesä tulee kohisten,
kun Luoja antoi satehen
kastella tuon kuivan maan.
Nyt kaikki alkaa kasvamaan,
kukat kaikki kukkimaan.
Lehdet puihin puhkeaa,
pensaat viherkaavun saa.
Huomenna jo lämpenee,
aurinkokin säteilee.
Kesän lämpimän me saamme,
tuosta toki iloitkaamme.
Muori sanoi aikoinaan,
iltarusko, aamu paska
ei ihan runomuoto tää
mut asia on totta, ilmiselvää.
Illalla ruskottaa taivas,
aamulla pilvistää ja pääkipu vaivas.
kyseisen lorun:
"Iltarusko-kaunis ilma
aamurusko- ruma ilma. "
Onko tämä loru muille tuttu?
Tiedän kokemuksesta,
että juttu aamuruskosta
on sulla mennyt nurinpäin.
Se kyllä menee näin:
Aamurusko päivän pahentaa,
iltarusko huomiselle poudan antaa.
Seurailepa ruskotusta,
saat asiaan vahvistusta.
sietää sitä illalla pohtia,
lie jokaisen on aika katsoa
mitä iltarusko merkitsee
onko aamu kaunis,
aurinkoinen,
vai pimeä, sateinen.
"Kaunis kirkas aurinko paistaa
metsät kummut kultaa
kulje kanssain helmahan luonnon
huolet haituu sulta.
Laula vain, laula vain
vuorten kaiku vastaa ain..."
tänä aamuna ei omaa runoa synny, mutta on niin paljon kauniita lauluja ja runoja, ettei aina tarvitse itse 'väsätäkään'.
Vaeltelen tänä yönä täällä
tähdet eivät tuiki
on sumuisaa
yön harmajaa
ei edes tuulen henkäystäkään
nautin hiljaisuudesta
kuuntelen; joku hengittää lähellä
ystävällisiä henkäyksiä
hengitän samaa ilmaa
laskeudun vuoteelle
nukahdan minäkin.
Iloni ilmoille kertoa haluan
vaikka nyt vähän muistoja kaluan
ilma on lempeä juuri kuin ennen
silloin oli onnea tullen ja mennen.
Ja tänään taas jälleen aurinko paistaa
ja tänään saan lapsille lettuja paistaa
-ja kylläpä heille maistaa !
loppusoinnullista runoa
en aio muovata
mutta ilta on ihana
järvellä leppoisat laineet
jokunen joutsen on iltaisin
ruokailemassa jokisuulla
järvi jäästä vapaa
minäkin -vapaa
Kevät ailahtelevainen
kuin ujo nuorinainen.
Aurinkona hymyää
pian piiloon lymyää.
Millon pitäs näyttäytyä
miten käyttäytyä.
Vappu kevään juhlaa
ei ujoutta tuhlaa.
Antaa auringon paistaa
hattaraakin maistaa.
Kevät kesään vaihtuu
pois ailahtelut haihtuu.
Vappujuoma sihisee
saavissa pihisee.
Eukon silmät tuijottaa
viel saa odottaa.
Pullottaa pian ukko
on siin hommassa lukko.
Tehnyt et kai liian vahvaa
tai ei löydy oven kahvaa.
Siman raikasta olla pitää
muuten ei vappu ole mitään.
Tippaleipiäsi vaan paista,
hyvää tämä on, maista.
Väkevää ei lain,
anteeks kun epäilin vain.
Toinen saavi piilossa lie,
sinne ukkojen polku vie.
Kalareissua täs suunnitellaan,
niin eukolle ilmoitellaan.
Vappuna juotavassa kunnossa
uhoaa ukot itsetunnossa.
Mitähän ukoilla on mielessä,
jokin taitaa olla pielessä.
Askareet vei eukon huomion,
huomenna voi antaa tuomion.
Vappuna ollaan kuin ellun kanat,
pidetään puheita, ei lopu sanat.
Kurkkuun kaadetaan kupliva juoma,
saatu on siitä ihan onnen tuoma,
olotila, joka vaihtelee kuin keväinen sää,
pääparka aamulla herättää,
olo ohut kuin vessapaperi,
missä onkaan eilisen sankari.
Pitkällään sängyllä pötköttää,
väsyttää,yskittää, yököttää.
Tuskin tuntee itseään
heikko on olo, sen harmissaan myöntää
Miehet ei täällä juuri runoja kirjoittele
siksipä minä leikin vähän Tabermannia
kyllä me miehetkin sanoja laitamme
toisen toisensa perään
eihän runo ole sen kummempaa
kuin sanoja peräkkäin
tai päällekkäin
mieluummin vielä päällekkäin
silloin näyttää enemmän runolta
kyllä me voimme
näin keväällä etenkin
kirjoittaa vaikka
kukkasista
lintusista
perhosista
ja tietysti naisista
ihanista
vähän lihavista
mukavista
nauravaisista.
Ja joka leikkiin ryhtyy
sen kestäköön.
veitpä melkein
jalat altain,
vieras mies!
kukaties
tuttu
piankin
niin toivoisin...
Jospa taas kun valvoskelen
jotain vähän kirjoittelen
miettiessä niitä näitä
pohtiessa pähkäpäitä
yö näin kuluu valvoessa
vaikka päivää muistellessa
kiirettä ei ollut juuri
mutta ilo oli suuri
ystävää kun tapasin
taikka hälle kirjoitin
iloa se arkeen tuo
lämpöä myös rintaan suo.
vaikka yksi runo
en tarkoita omaa runoa
tuli vain mieleen joku
ajatelma, että pitäisi
joka päivä lukea jotain kirjaa
kuunnella kaunista musikkia
ja varmaan olis hyvä kirjoittaakin
joka päivä vähän -ettei unohtuisi.
Joku taiteilijakin sanoi aikanaan:
-vaikka yksi viiva päivässä,
mutta tee se joka päivä-
Joku voi sanoa minulle, että eihän tuo mitään runoa ole. Minulle on. Sehän riittää.
Tutusti hymyilen,
tutusti runoilen
tutusti juttuja kertoilen
vaan kun matkaan taas lähden
olen kaikille taas -se vieras vaan.
Kun äänes kuulin
sun tutuksi luulin.
Hymyssäsi auringon tuli
sydän hehkussa suli.
.
Kerroit tarinoita elämän,
paljon näytit tietävän.
Pois jälleen kuljit,
vieraaksi itses suljit.
Jäi muisto tarinoista
unelmista noista.
Mistä ilma tietää
vapun saapuvan.
Kylmä ain rientää
räntääkin antavan.
Toive pilkistää
lämmön saapuvan.
Tuulessa hyrrät pyörii
ja ilmapallot narussa.
Kylmissään hyörii
ihmiset kojussa.
Kahvikojulle vyörii
apu on kahvissa.
Vappupäivänä paistaa
aurinko toiveissa.
Terasseilla maistaa
simaa suojassa.
Vappua ei voi laistaa
lämpöä sisä villapaidassa.
Arki koleana alkaa,
pakottelee jalkaa.
Aikaisin lämmön antoi
pois sen kantoi.
Räntää toukokuussa
lintu siemen suussa.
Pilveen piiloutuu
aurinko hymysuu.
Uusipäivä koittaa
pian lämpö voittaa.
Toive suurin
murtaa kylmän muurin.
Kevätkukat loistossaan
näyttää parastaan.
Saa mielen lämpimäksi,
ilmankin miellyttäväksi.
Kalaan täytyy mennä
ei nyt räntää lennä.
Haalarit päälle vaan
ilal saalis paistetaan.
Hauki komee nousi
ees taas sousi.
Mieltä rauhottaa järvi
ja ahdin antama särvin.
Naantalissa
Ukko-Pekan sillalla
miehiä on ongella.
Ukkoa on,onpa,onpa
enpä tiedä kuinka monta.
Siiman päässä koukkuja tusina
ja vedessä silakoiden kuhina.
Tyhjiin koukkuihin tarttuvat,
saaliit miehille karttuvat.
Tuoreita silakoita kotiin kantaa
ukkojoukko ja rouvilleen antaa.
Pikkutyttönä ongella
sedän kanssa saaressa.
Opasti minua innolla
ihan selkä kaaressa.
Koukkuun tarjosi matoa
kauhulla katselin.
Mato pois katoa,
muuta siihen halusin.
Koho pomppi ylös alas
sukelsi alle pinnan.
Taitaa olla valas
miete oli Minnan.
Vavan ylös kiskaisin,
puu mokoma oli tiellä.
Oksaan siiman viskasin
ja lahna roikkui siellä.
Kala liian suuri on
minut täytti hätä.
Saalis ihan mahdoton,
ethän siihen jätä.
Setä sanoo naurahtaen.
Jääköön siihen vaan
ylety oksaan edes en.
Ja ihan salaa
pelkäsin koko kalaa.