MASENNUKSEN

http://fi.wikipedia.org/wiki/Masennus

Tuo edellä ollut linkki oli tosi hyvä, mutta jos kaipaat myös yhtä elävää esimerkkiä, tässä tulee..

Minulla oli pitkään aamuja, etten vaan saanut itseäni liikkeelle. Olo oli väsynyt, joka paikkaa kolotti, enkä oikein ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Väsymys kasvoi viikko viikolta ja lopulta tuntui, että ihan yksinkertaisenkin työtehtävän suorittaminen ei enää sujunut. Kertakaikkiaan asiat eivät vaan menneet ns. jakeluun. Kun vihdoin raahauduin lääkärin pakeille, olin jo aivan puhki. Ensimmäiset viikot sairauslomalla itkin ja nukuin. Mikään ei tuntunut miltään, ruoka ei maistunut, en jaksanut lähteä ulos, en hoitaa kotia, en tehdä mitään.. Mies potki illalla töistä tullessaan edelleen pyjama päällä olevan mamman suihkuun ja toi vaitokamppeet. Siis ihan täysi zombie. Jouduin perumaan lääkäriajankin, koska en yksinkertaisesti jaksanut lähteä mihinkään.

Jossain vaiheessa, kun lääkitys alkoi vaikuttaa, heräsin elämään ja kykenin vähän jäsentyneemmin pohtimaan suremattomia suruja. Toimintatarmo on vasta nyt kuukausien päästä pikkuhiljaa palautumassa. Yes, tyhjensin asitianpesukoneen, sain vietyä pyykit ulos kuivumaan, sain haettua lenkkarit varastosta. Pieniä askelia, pikkuhiljaa, jokainen on ponnistus, mutta samalla voitto matkalla takaisin arkeen.

Omaan turbomoottoriini on vielä matkaa, mutta oikealla tiellä tiedän jo olevani.