Minulla on vieläkin ikävä exääni. Erottiin noin vuosi sitten ja olen sen jälkeen ajatellut häntä joka ikinen päivä.
Ero oli jotenkin epäselvä. Heti kun oltiin erottu niin hän ei suostunut puhumaan minulle, vastasi vaan yhdellä sanalla jos nähtiin, eikä ikinä kysellyt kuulumisisani. Hän kohteli minua tosi huonosti sen jälkeen. Olin kuin ilmaa.
Se tuntui todella pahalta. Miten voi yhdessä päivässä lopettaa niin tunteettomasti välittämisen toisesta ihmisestä?
Hänellä on jo toinen nainen ja silti toivon että saisin hänet vielä takaisin, vaikka se mahdollisuus on todella todella pieni.
Emme ole jutelleet eron jälkeen vaikka näemme välillä kun liikumme samoissa paikoissa.
Olen edelleen hänelle kuin en olisi koskaan kuulunut hänen elämäänsä. Minä esitän hänelle ettei minua kiinnosta tippaakaan. Lopetin roikkumisen jo ajat sitten, mutta mielessäni hän on silti.
Ehkä en pääse eroon koska hän lopetti kaiken meidän välillämme vain yhdessä tunnissa. Sen jälkeen en ollut enää mitään.
Ihankuin voisikin pyyhkiä elämästään rakkaan ihmisen vain sanomalla "sun kannattaa nyt lähteä".
vai olinkohan edes koskaan minkään arvoinen. En varmaan.
Ero oli jotenkin epäselvä. Heti kun oltiin erottu niin hän ei suostunut puhumaan minulle, vastasi vaan yhdellä sanalla jos nähtiin, eikä ikinä kysellyt kuulumisisani. Hän kohteli minua tosi huonosti sen jälkeen. Olin kuin ilmaa.
Se tuntui todella pahalta. Miten voi yhdessä päivässä lopettaa niin tunteettomasti välittämisen toisesta ihmisestä?
Hänellä on jo toinen nainen ja silti toivon että saisin hänet vielä takaisin, vaikka se mahdollisuus on todella todella pieni.
Emme ole jutelleet eron jälkeen vaikka näemme välillä kun liikumme samoissa paikoissa.
Olen edelleen hänelle kuin en olisi koskaan kuulunut hänen elämäänsä. Minä esitän hänelle ettei minua kiinnosta tippaakaan. Lopetin roikkumisen jo ajat sitten, mutta mielessäni hän on silti.
Ehkä en pääse eroon koska hän lopetti kaiken meidän välillämme vain yhdessä tunnissa. Sen jälkeen en ollut enää mitään.
Ihankuin voisikin pyyhkiä elämästään rakkaan ihmisen vain sanomalla "sun kannattaa nyt lähteä".
vai olinkohan edes koskaan minkään arvoinen. En varmaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
hän hyvin tod. näk. teki päätöksensä jo silloin kun teillä meni hyvin, omassa mielessään siis, ei ollut vielä ihan satavarma, mutta ajatus näemmä kypsyi yli sietorajan. Sinun on tietenkin vaikea ymmärtää koska et tiennyt hänen miettineen jo silloin suhteenne painoarvoa ja sitten yhtäkkiä totuus paljastuikin. Tottakai se ottaa koville kun noin petetään luottamus ja varmaan siksi et voikaan unohtaa, sillä onhan se todella loukkaavaa ja inhottavaa. Mielummin haluaisit tietty että jätkä olisi vaan saanut jonkun mielenhäiriön ja kaikki onkin vaan vahinkoa, jota mies oikeasti katuisi.