kelpaa? Miksi sana äiti on vaihdettu äippä-sanaan nykyään;( Tylsää. Mielestäni äiti on maailman kaunein sana:)
Miksei sana äiti
Äiti vaan
18995
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
sellasta sanaa mikä miellyttää. Lapsista sanotaan, kakara, pentu, vekara, pallero ym, isät ovat isukki iskä jne...! Lempinimiähän ne on, ja jokainen valitsee omasa mitä käyttää.
Kielihän muuttuu jatkuvasti, mutta kyllä tuo äiti siellä aina säilyy. Äippä ja iskä ovat enemmänkin puhekielisanoja arjessa. Äiti ja isä tuskin väistyvät koskaan, niissä on jotain arvokasta mitä ei varmaankaan kukaan kiellä.
Silti välttyä ei voida kielen muuttumiselta. Näissä olen itse törmmännyt mieheni sukuun, joka on suomenruotsalaista. Mieheni isä, joka on nyt siis pappa meidän lapsellemme. Hän haluaa ehdottomasti olla fafa, mikä miehellänikin on ollut. Sitten on vielä tämän vaimo, joka ei ole farmor eikä farmot halua kutsuttavan itseään näin. Hän haluaa että kutsutaan omalla nimellä.
Semmosta täältä. Lisäksi ovat tädit ja sedät, joilla omat toivomukset. No, pääasia on että kaikki tullaan toimeen ja meidän pikkuinen varmaan löytää kaikille ihan omat nimensä
kyllä ihan äitiä.
Mua ärsyttää lähinnä "äiskä".
Niin, ja inhoan kun työkaverit (miehet) puhuvat omista vaimoistaan mammoina! Tyyliin "Meidän mamma teki sitä ja tätä...". Eihän vaimo miehelleen mikään mamma oo. Eri asia jos puhutaan lapselle, mutta että omille kavereilleen. Karisee seksuaalisuus "mamman" myötä (tiedän, tästä voidaan olla eri mieltä). Minä sitä niille työn ukkoille sanoinkin, että miten te sillain. Yks sitten keksi selittää, että hän ei halua että työkaverit alkaa ajattelemaan kuinka kuuma pakkaus hänen vaimonsa on :)
Mun mielestä äiskä on sama kun isästä iskä. Meillä esikoinen kutsuu iskää ja äiskää, mutta näin siis ajattelen minä.
Mutta toi mamma oli kamalaa luettavaa, onneks ei mun mies ainakaan käytä tollasta sanaa musta. olis kyllä palaverin paikka! :)
oon kans miehelleni sitten sanonu, että elä vaan mammaksi kutsu!
Meillä on tosiaan äiti ja isi, mutta nämähän on ihan makukysymyksiä :)
Ja vastaavasti itse olen pappa, se selittänee.
Myös isä kelpaisi, mutta sitä en voi sietää kun muut sanovat lapselleni että olen hänen "iskä". Kamala sana.
Toki kyllähän kaikki rakkaudella sanotut nimittelyt kelpaavat, mutta toivottavasti likka ei vaan ala sitä iskää hokemaan.
Tuskin alkaa, pappa olen ollut siitä asti kun hän lopetti kutsumasta minua mammaksi.
=) Hymy tuli korviin asti kun aloin miettimään millä nimellä sitä tulee isää/äitiä kutsuttua. Omaa miestäni sanon ukoksi =) Ja ties miksi! Itteäni akaksi =) Lapset sanovat sievästi meitä että äiti ja isä. Omat vanhemmat ovat minulle äiskä ja iskä! Eihän ne siitä tykkää! Omia lapsia tuleekin sitten kutsutta sekä nimillä että nimityksillä: riiviöt, marakatit, rontit ja ties mitä! Meillä on aika värikäs kieli. Niinhän sitä sanotaan että rakkaalla lapsella on monta nimeä =)
Ootko varma, että tyttäresi pitää sanasta likka?
likka on melkein kuin iskä
Likka on oikeastaan sama ku flicka.
tytär ja mies puhuttelee minua useinkin mammaksi, eikä minun itsetuntoni ole siitä kolissut mihinkään suuntaan, minusta se on ihan kiva nimitys. Vanhin poika sanoo äidiksi tai äipäksi, nuorin vielä toistaiseksi äidiksi. Puhutteleepa tuo mies välillä akaksikin mutta ei tuo minua haittaa :D
kyllä minäkin olen ihan vaan äiti ; ) ja oon samaa mieltä tosta mammasta. Entinen mies puhuu musta vieläkin niin ja se on aika ällöttävää...
"pappa olen ollut siitä asti kun hän lopetti kutsumasta minua mammaksi" Ihana lause! :-D
Juu, tuollahan se jo tuli: rakkalla "ihmisellä" on monta nimeä! :-)
Meillä lapset kutsuvat meitä nykyisin äiskäksi ja iskäksi, tässä vaan se paha, ettei aina erota, kumpaa huudetaan... Parempi tämä kuitenkin kun tilanne muutama vuosi sitten, jolloin lapset kutsuivat minua etunimellä ja miestäni isäksi... silloin oli ihan "äitipuoliolo" :) Tämä johtui varmaan siitä, että mieheni puhui minusta lähes aina etunimellä lapsillekin ja minä taas olen aina nimittänyt miestäni lapsille isäksi.
Mutta se oli minulle järkytys, kun kuulin mieheni nimittävän minua eukoksi puhelimessa puhuessaan kaverinsa kanssa... vieläkin nousee ihan karvat pystyyn kun ajattelenkin!
Oli haskaa lukea viestejänne:) Mukavaa, että muutkin ajattelevat samansuuntaisesti- tai että ajatellaan näitä asioita.
Itse en halua olla äippä, mutta kyllä äiskä kelpaa. Hauskaa oli lukea noista mamma-jutuista. Pidetään me naiset toistemme puolta:) Mieheni kutsuu minua vaimoksi ja lapset äidiksi "vaan". Mielestäni on ihanaa olla äiti ja hoitotyttökin kun on kutsunut minua äidiksi, on siinä sydän sulanut..
Kaikista kamalinta on kuunnella kun lapsi kutsuu omaa vanhempaansa etunimellä. Siis jatkuvasti, eivätkä vanhemmat oikaise lapselle asiaa.
äiti on ollu aina Äippä ja isä Ippä. Ainoastaan jos jotain oon halunnu oikeen kovasti niin oon sanonut isi.
Kamalilta minusta kuulostavat mutsi ja fatsi.
Kyllähän se äiti on kaunis sana, mutta kyllä mua saa sanoa äiskäks tai äipäks yms. Poika ei tosin sano vielä mitään, lukuunottamatta sitä kauhiaa älämölöä, kun on vasta 4kk :)
Ja mies sanoo emännäksi, eukoksi, akaksi, tytöksi, vaimoksi, muijaksi yms. En kyllä niitäkään kauheen vakavasti ota....
on tullu äiskä ja iskä.. ..no välillä äiti ja isi.. :)